KYSYMYS: Minulla on kaksi aikuista lasta – toinen kehitysvammainen. He molemmat asuvat omissa asunnoissaan. Ex-mieheni kanssa olemme hyvissä väleissä ja lasten takia ajoittain tekemisissä. Ex-miehelläni on puoliso.

VASTAUS: Hyvä kysyjä,

Kerrot, että miehesi on hyvä mies. Mitäköhän mahdat tarkoittaa? Kun et tarkemmin kerro, niin minulle tuli mielikuva ja käsitys, että teillä on oikein mukavaa yhdessä kun olette kahden.

Mutta kun parisuhde ei yleensä voi olla vain kahdenkeskinen suhde. Ennemmin tai myöhemmin pari joutuu irrottautumaan ihanasta kahdenkeskisyydestä, mitä kutsutaan myös symbioosiksi tai rakastumisvaiheeksi, ja sietämään sitä, että parisuhde on itseasiassa kolmion muotoinen. Tällä tarkoitan sitä, että sen lisäksi, että parisuhteen osapuolilla on suhde toisiinsa, he molemmat joutuvat olemaan suhteessa myös muihin ihmisiin ja asioihin, sekä sietämään hetkittäin sivuun jäämistä eli mm. sitä että rakastetullani on muitakin tärkeitä ihmisiä ja asioita kuin minä. Ylipäätään hän on oma erillinen ihminen, joka ei ikinä voi vastata täydellisesti toiveitani ja tarpeitani. Eli aina joku kolmion kulma jää sivuun kun kaksi muuta ovat yhteydessä. Tämä kolmenkeskisyyden löytäminen ja sietäminen on itseasiassa parisuhteen keskeinen haaste. Parisuhde, joka pakotetaan jäämään kahdenkeskisyyteen, yleensä tuhoutuu.

Uusissa parisuhteissa tämä kolmenkeskisyyden sietäminen on usein vielä haastavampaa. Näissä parisuhteissa on jo alusta saakka selvää, että puoliso ei ole vain minua varten vaan hänellä on mm. rakkaushistoria, josta olen ikuinen ulkopuolinen.  Tästä kipeänä muistutuksena ovat puolison lapset entisestä liitosta. Vielä vaativammaksi tilanteen tekee jos vain toisella osapuolella on lapsia aiemmasta suhteesta. Olen kuullut monet kerrat ihmisen kuvaavan, miten voimakas ulkopuolisuuden tunne saattaa olla suhteessa puolison entiseen elämään ja tämän lapsiin. Meidän ihmisten välillä on myös eroja miten helppoa tai vaikeaa meidän on sietää kolmenkeskisyyttä. Mitä enemmän meillä on taustassamme kokemusta sivuun, liian yksin jäämisestä, sitä enemmän me yleensä kaipaamme kahdenkeskisyyttä. Joskus tämä kahdenkeskisyyden kaipaus näkyy vain esimerkiksi korostettuna vaatimuksena seksiin. Parisuhteen seksihän on yleensä kahdenkeskistä.

Jos nyt palaan sinun tilanteeseesi. Mietin, että kokeekohan miehesi jäävänsä sivuun, ulkopuoliseksi suhteessa lapsiisi ja myös ystäviisi? Yksinkertaistettuna, mahtaakohan hän pelätä, että hän ei ole tärkein vaan nuo muut ovat tärkeämpiä? Jos näin on, on ymmärrettävää vaikkakaan ei hyväksyttävää, että hän yrittää saada haltuun tätä pelkoaan pienentämällä näiden muiden merkitystä esim. loukkaamalla ja haukkumalla. Jotta hän voisi kokea olevansa sinulle se tärkein.

Tilanteessanne huonoin vaihtoehto on, että alkaisit kapeuttamaan omaa olemistasi, luopumaan vähitellen niistä muista ihmisistä, jotka ovat sinulle tärkeitä.  Olisiko mahdollista, että pysähtyisitte rauhassa keskustelemaan tilanteestanne sellaisena hyvänä hetkenä jolloin miehesikin on rauhallinen. Pystyisikö hän silloin kuvamaan tunnelmiaan? Olisiko sinun mahdollista kysyä mikä auttaisi häntä sietämään noita tilanteita paremmin? Onko jotain mitä sinä voisit tehdä toisin jotta se olisi helpompaa hänelle? Entä onko teillä riittävästi kahdenkeskisyyttä eli niitä tilanteita, joissa voitte tankata toisiltanne läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta?

Sanot, että olet pyytänyt miestäsi avioliittoneuvojalle mutta hän ei halua. Tiedäthän, että avioliittoneuvojalle voit mennä yksinkin pohtimaan parisuhdettasi.

Kiitän Sinua hyvin keskeistä aihetta käsittelevästä kysymyksestä ja toivotan oikein hyvää jatkoa!

perheneuvoja Helena