KYSYMYS: Olen seurustellut mieheni kanssa kohta puoli vuotta. Olen hyvin rakastunut mieheeni ja tehnyt kaikkeni hänen eteensä. Viime viikkoina olen kuitenkin alkanut pelätä, että olen muuttumassa hänelle itsestäänselvyydeksi. Hän tietää että olen aivan umpirakastunut ja haluan vain olla hänen kanssaan. Tiedän kyllä hänenkin rakastavan minua.
Pelkään ja välttelen riitelyä viimeiseen asti. Minun on hyvin vaikea sanoa asioista suoraan riidan pelon vuoksi. Usein tämä johtaa siihen, että teen kaiken mitä mieheni pyytää, jotta rauha ja sopu pysyisi välillämme. Mieheni sen sijaan sanoo minulle aina suoraan, mitä haluaa ja mitä ei. Kuinka oppisin kommunikoimaan hänen kanssaan rakentavasti ja sanomaan mielipiteeni niin, etten vaikuttaisi itsekkäältä ämmältä vaan itseään kunnioittavalta naiselta?
VASTAUS: Kiitos viestistäsi ja onnittelut ihanasta rakkaudesta! Rakastuneena oleminen on elämän juhla-aikaa. Nauti siitä!
Suhteen alkuvaiheessa umpirakastuneina näytämme toisillemme parhaimmat puolemme. Se on ihan luonnollista. Toiselle haluaa olla mieliksi, koska toinen on niin ihana ja itselle tärkeä. Suhteen alkuvaiheessa, jota myös symbioosivaiheeksi kutsutaan, onkin läheisyys suurta ja toisen kanssa haluaa jakaa kaiken. Mielellään hengittäisi samaan tahtiin. Tämä vaihe voi kestää kuukausista pariin vuoteen. Sen jälkeen alkaa yleensä parisuhteen seuraava vaihe.
Liiallinen yhteenkietoituneisuus alkaa ennen pitkään ahdistaa, ainakin jompaa kumpaa ellei molempia. Tarvitaan myös happea - aikaa ja tilaa itselle ja omille ajatuksille. Parisuhteen toinen tärkeä elementti onkin etäisyys. Näiden kahden elementin, läheisyyden ja etäisyyden, tasapainottelu on yksi parisuhteen ikuisuuskysymyksistä. Molempia tulee olla sopivassa määrin. Siitä, mitä lyhyesti alussa kerroit, minulle tuli mieleen, että teidän suhteessanne ehkä sinä kannat huolta riittävästä läheisyydestä ja miehesi että huolehtii siitä, että suhteessanne on myös terveellistä etäisyyttä.
Erillisyyden vaiheeseen kuuluu myös itsenäistyminen. Kuulen sinun pohtivan siitä. Mietit, kuinka olla samaan aikaan rakastava kumppani ja itseään kunnioittava nainen. Hyvä ja tärkeä kysymys. Kun ihminen pelkää parisuhteessaan riitelyä, taustalla on yleensä joko se, ettei ole omassa perheessään nähnyt vanhempiensa riitelevän ja tekevän sen jälkeen sovintoa eli ei ole mallia siitä, miten parisuhteessa selvitetään erimielisyydet. Toinen vaihtoehto on se, että lapsuudenperheessä on ollut riitelyä liikaa ja se on ollut lapsen näkökulmasta pelottavaa. Pahimmillaan siihen on saattanut liittyä alkoholin liikakäyttöä ja/tai väkivaltaisuutta. Sellaista kokeneet ovat monesti lapsena päättäneet, että minun omassa perheessäni ei koskaan riidellä. Se onkin hyvä päätös silloin, kun se koskee huutamista ja haukkumista, pahemmasta puhumattakaan. En tiedä, onko sinun kohdallasi kyse jommasta kummasta näistä. On tärkeää, että tulet tietoiseksi siitä, millä tavoin lapsuutesi tärkeät ihmissuhteet ovat vaikuttamassa tämän päivän elämääsi. Voit itse valita, annatko niiden haitata nyt aikuisuuden parisuhdettasi. Vanha, opittu malli on helpoin, mutta joskus haitallinen. Sen muuttaminen vaatii tietoista uusien tapojen ja käyttäytymismallien opettelua. Siihen voi saada apua keskustelemalla esim. psykoterapeutin kanssa.
Mikään parisuhde ei voi jatkua törmäämättä jossain vaiheessa siihen, että ollaan eri mieltä asioista, että toiveet menevät ristiin. Kerrot, että olet toistaiseksi valinnut sopeutumisen ja miellyttämisen tien välttääksesi mahdollista konfliktia. Toiveesi, että myös sinä oppisit sanomaan mielipiteesi suoraan, on tosi tärkeä. Jos sanot aina vaan yes, yes etkä ilmaise omia toiveitasi, miehesi ei koskaan opi tuntemaan sinua kunnolla. Todellinen läheisyys edellyttää sitä, että molemmat ovat suhteessa aidosti sellaisina kuin ovat, kaikkine puolineen.
Mietin, mistä ajatus itsekkäästä ämmästä tulee, kun kyse on omien ajatusten ja toiveiden ilmaisusta. Itsekäs ämmä ei ottaisi toisen tunteita ja toiveita huomioon, vaan jyräisi omat mielipiteensä läpi toisesta piittaamatta. Minun on vaikea kuvitella sinun toimivan niin. Onko se sinun omasi vai miehesi ilmaisu? Onko sinulla kokemusta sellaisesta naisesta? Vai pelkäätkö, ettei miehesi kestäisi tai haluaisi kuulla sinun mielipiteitäsi? Toivottavasti niin ei ole, sillä suhde, jossa toinen aina määrää ja toinen alistuu, ei ole kuulosta hyvältä. Aikuinen ihminen, mies tai nainen, osaa tunnistaa omat tunteensa ja tarpeensa ja ilmaista ne toiselle rauhallisesti ja ystävällisesti, sekä toista että itseään kunnioittaen.
Aloita siitä, että keskustelet ensin itsesi kanssa. Mitä sinä toivot, mitä tarvitset? Rakastava puoliso on aidosti kiinnostunut kuulemaan toisen mielipiteitä ja ajatuksia. Kun sinä rohkaistut jakamaan omiasi, voi olla, että suhteeseenne tulee ihan uudenlaista henkistä läheisyyttä, joka voi syntyä vain ajatusten ja tunteiden jakamisen kautta.
Olet oikealla tiellä. Toivon sinulle rohkeutta kasvaa vahvaksi aikuiseksi naiseksi. Aito rakkaus kestää sen ja voi entistä paremmin sen myötä.
Paula, perheneuvoja
1 kommentti
shiwan8
9.2.2016 11:43
Helppo samaistua. Ei sinällään pelkotiloihin, mutta itseä nakertaa suunnattomasti se loputon selvittäminen mikä siitä konfliktista seuraa. On yksinkertaisesti jaksamisen näkökulmasta halvempi hinta myöntyä vaikka ei kiinnostaisi kuin ilmaista oma mielipiteensä. Nykyihmiselle on monesti mahdoton ajatus ettei oma suunniteltu ratkaisu toteudukaan koska joku muu nyt ei vaan ole siitä kiinnostunut.
Valitettavasti ainoa ratkaisu on ilmaista mielipiteensä asiallisesti. Jos ei kiinnosta lähteä jonnekin niin älä lähde. Kyllä se mies osaa ihan itsekin ja jos ei osaa niin sitten joko opettelee tai ei mene.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin