KYSYMYS: Kuinka paljon puolison lasta saa rakastaa? Millaisen suhteen häneen on lupa luoda?
Olen aivan pulassa ajatusteni kanssa, sillä tahtomattani ja tietämättäni olen mitä ilmeisemmin astunut lapsen äidin varpaille olemalla liikaa läsnä ja liian merkittävässä asemassa hänen lapselleen. Lapsen kanssa oleminen on minulle jo ammattini puolesta luontevaa ja välitöntä. En ota kantaa kasvatukseen tai vanhempien yhdessä luomiin pelisääntöihin, sillä lapsi on erinomainen osoitus siitä, että he tietävät mitä tekevät. Lasta on helppo rakastaa myös silloin, kun hän kokeilee ja koettelee. Arki on aidosti ihanaa ja siinä on turvallista näyttää ja käsitellä myös lapselle vaikeita asioita. Yhteiseloa on takana vuoden verran, eikä minulla ole mitään tekemistä vanhempien eron suhteen. Mitä läheisemmiksi me lapsen kanssa olemme tulleet, sitä enemmän saan kritiikkiä osakseni ja sitä ahdistuneemmaksi myös lapsi tulee. Ahdistus menee onneksi ohitse nopeasti kun suhtaudun lapseen normaalin lämpimästi ja ystävällisesti, annan tilaa ja aikaa. Lasta auttaa myös keskustelu isän kanssa siitä, että minusta saa tykätä vaikkei äiti tykkäisikään ja etten ole tehnyt äidille mitään pahaa.
Miten tilannetta kannattaa lähteä ratkaisemaan ja kuinka toimia lapsen lojaliteettiristiriidan suhteen? Otanko etäisyyttä lapseen vai voinko jatkaa suhteeni rakentamista lapsen tarpeita ja toiveita kunnioittaen? Onko minulla lupa pitää uusperhettä ydinperheenäni ja laskea lapsi täysvaltaiseksi osaksi sitä, vai onko jonkun jäätävä automaattisesti ulkopuolelle? Onko minulla lupa rakastaa?
Lapseton perheellinen, 28
VASTAUS: Kysyt kuinka paljon puolison lasta saa rakastaa, millaisen suhteen häneen voi luoda ja onko sinun lupa pitää uusperhettä ydinperheenäsi. Pelkäät astuneesi ex-puolison varpaille olemalla liikaa läsnä ja merkittävässä asemassa hänen lapselleen.
Kertomasi kuulostaa ongelmista huolimatta hyvältä verrattuna tarinoihin, joissa uudella puolisolla on vaikeuksia kiintyä puolison lapseen ja tuntea itseään osaksi perhettä. Kirjoituksesi perusteella olet mielestäni toiminut hienosti suhteessa lapseen. Olet onnistunut luomaan turvallisen ja rakastavan suhteen häneen vuodessa. Olet jaksanut myös hankalampaa arkea lapsen kanssa ja sietänyt hänen ahdistustaan suhteessa äidin vaikeuteen hyväksyä sinut osaksi hänen lapsensa elämää. Ammattisikin puolesta lasten kanssa oleminen on sinulle luontevaa, mutta et ole kuitenkaan lähtenyt sekaantumaan siihen kuinka biologiset vanhemmat lasta kasvattavat.
Uuden parisuhteen muodostaminen ja uuden ihmisen tuominen lapsen elämään on aina merkittävä vaihe selviytymisessä eron jälkeen. Jotkut vanhemmat ovat oikeasti tyytyväisiä siihen, että entinen puoliso on jatkanut elämäänsä löytämällä uuden rakkauden. Silloin erosta selviytymisen prosessi on jo pitkällä. Tavallisempaa kuitenkin on, että uuden puolison tulo lapsen elämään koetaan jollain tavalla epämiellyttäväksi tai jopa uhaksi. On luonnollista, että vanhemmasta tuntuu pahalta, että esimerkiksi pieni lapsi nukkuu ex-puolison ja uuden kumppanin välissä. Tai että ex-puoliso ja lapsi käyvät uuden puolison kanssa tutuissa ja tärkeissä paikoissa. Se voi olla kateutta, mustasukkaisuutta, pettymystä tai surua suhteessa omiin rikkoutuneisiin unelmiin parisuhteesta ja perheestä. Lapsen kiintyminen uuteen, mielikuvissa ehkä ”itseä parempaan” uuteen puolisoon tuntuu uhkaavalta. Hyvin harvoin uusi puoliso oikeasti on uhka kenenkään vanhemmuudelle. Vanhemman ja lapsen suhde on kovin ainutlaatuinen. Eron jälkeen itsetunto voi kuitenkin olla heikoilla, myös vanhempana ja kasvattajana.
Kirjoitat ”lasta auttaa myös keskustelu isän kanssa siitä, että minusta saa tykätä, vaikkei äiti tykkäisikään ja etten ole tehnyt äidille mitään pahaa.” Puolisosi ex-puoliso on ilmeisesti puhunut lapselleen tai jollekin läheiselleen lapsen kuullen pahaa sinusta. Yleensä lapset vaistoavat sanomattakin, että vanhemmalla on vaikeutta jonkin asian suhteen. Erokriisin aikana järkevä vanhemmuus on usein kateissa. Järjen tasolla ihmiset tietävät toimivansa väärin, mutta tunteiden ohjatessa toimintaa järki unohtuu. Kirjoituksestasi ei käy ilmi minkä ikäinen puolisosi lapsi on, mutta oletan hänen olevan melko pieni. On kovin ikävää, että lapsi ahdistuu siitä, että lähentyy sinua. Lapsen paras luonnollisesti on se, että hän saa vapaasti nauttia lähellään olevien ihmisten seurasta miettimättä, mitä joku ajattelee siitä, jos hän tykkää jostain aikuisesta. Jos hän ei voi äitinsä luona puhua mitään sinusta ja teidän uusperheenne yhteisistä tekemisistä, hän joutuu elämään kuin kahdessa eri maailmassa. Mietin voisiko lapselle jotenkin hänen ikätasonsa mukaisesti ilmaista, että hänen ei tarvitse kantaa vastuuta, huolta tai syyllisyyttä aikuisten väleistä?
Mietin ovatko lapsen vanhemmat keskenään keskustelleet sinun ja heidän lapsensa suhteesta? Onko lapsen äiti tietoinen, että sinä et ole ollut syynä heidän eroonsa? Joskus tästäkin asiasta voi jäädä väärinkäsityksiä tai epäluuloja. Jos keskustelua ei ole käyty ja se voisi miehesi mielestä olla mahdollinen, se on syytä tehdä hyvin pehmeästi toisen näkökulmaan eläytyen ilman mitään syyttelyä. Jos keskustelu ei ole mahdollinen tai sitä on jo yritetty, olisiko mahdollista että kirjoittaisit lapsen äidille asioita, joita kirjoitit tässä? Voisit kertoa, kuinka ihana lapsi heillä on ja kuinka et halua astua kenenkään varpaille vaan olla apuna ja tukena isän rinnalla.
Kysymykseesi siitä, voitko pitää tätä perhettä ydinperheenä, sanoisin että ydinperhe sanan varsinaisessa merkityksessä nykyinen perheesi ei ole. Puolisosi lapsella on äitinsä kautta perhe, vanhemmilla yhdessä lapsen kanssa ”eroperhe” ja teillä oma uusperheenne. Suhteesi lapseen ei ole koskaan samanlainen kuin biologisella äidillä, mutta se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi ryhtyä teidän perhekuviossanne ulkopuoliseksi. Uusperheen ”äitipuolena” toimiminen on joskus jatkuvaa tasapainottelua tilan antamisen ja läheisemmän läsnäolon välillä lasta kuunnellen ja biologisen äidin vanhemmuutta kunnioittaen. Tätä olet mielestäni hienosti jo tehnytkin. Anna tilanteelle aikaa asettua uomiinsa. Erosta selviytyminen on usein pitkä prosessi. Olet turvallinen ja tärkeä ihminen puolisosi lapselle ja olet itse saanut ”bonuslapsen”, jonka seurasta voit nauttia. Rakkautta lapsia kohtaan ei maailmassa ole koskaan liikaa. Uusperheissä se, että lapsella voi olla monta rakastavaa aikuista, on rikkaus! Toivottavasti puolisosi lapsen äiti oivaltaa sen hiljalleen.
Voimia uusperhevanhemmuuteen ja kaikkea hyvää!
Perheneuvoja Nina
