KYSYMYS: Olen 38-vuotias kahden kouluikäisen lapsen äiti. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta parikymmentä vuotta. Meillä on tuttu ja turvallinen suhde ja elämä on ollut tasaista ylä-ja alamäkeä. Luulin kaiken olevan ok, kunnes vähän aikaa sitten sain tietää että mieheni on pettänyt minua vuoden päivät toisen naisen kanssa. En ole aavistanut yhtään mitään,joten minusta tuntuu siltä että matto on vedetty kokonaan jalkojen alta.
Yritän jaksaa lasten takia, mutta olen aivan väsyksissä. Mieheni katuu tekoaan ja on luvannut minulle että hän ei ole minkäänlaisessa yhteydessä tähän toiseen naiseen vaan haluaa panostaa perheeseen. Silti,kun esimerkiksi olen tietokoneella,olen huomannut että mieheni on hakenut hänen sivujaan Facebookista vaikka mieheni itse ei edes ole siellä! Eli nyt mieheni on siis tavallaan uskoton edelleen tunnetasolla vaikka fyysinen suhde onkin loppunut. Mieheni vannoo,että hän ei ole ollut naiseen yhteydessä. En halua enkä voi tarkastaa hänen puhelintaan. Haluan luottaa!
Meillä on juuri ollut ihana kahdenkeskinen viikonloppu ja taas! Maanantai-aamuna hakuhistoriasta löytyy hänen nimensä! Miksi?
Kysymykseni siis kuuluu kuinka paljon aikaa minun täytyy antaa miehelleni unohtaa tämä toinen nainen? Vai pitääkö aikaa antaa ollenkaan? Itse tarvitsen tämän sotkun selvittämiseen todella paljon aikaa enkä tiedä selviääkö edes koskaan, mutta perheeni takia haluan yrittää.
Tarvitseeko ja pitääkö miehelle antaa aikaa?
Kuurankukkanen
VASTAUS: Kerrot pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän jääneen kiinni pettämisestä, jota oli kestänyt vuoden. Asia tuli sinulle täytenä yllätyksenä. Miehesi on katunut tekoaan ja luvannut olla olematta yhteydessä tähän toiseen naiseen. Kuitenkin hän on etsinyt facebookista naista lupauksensa jälkeen. Haluaisit luottaa mieheesi. Kysyt kuinka kauan sinun on annettava hänelle aikaa unohtaa toinen nainen ja toisaalta mietit tarvitseeko aikaa antaa ollenkaan.
Kerrot, että sinulta on vedetty matto jalkojen alta ja olet aivan väsyksissä. Se on täysin ymmärrettävää! Yllättäen paljastunut uskottomuus on hyvin raskas tilanne sen kokeneille. Kriisissä on yleensä vaiheensa, shokkivaiheen tunteesta ”tämä ei ole tapahtunut meille” tilanteen käsittämisen kautta sen miettimiseen, mitä nyt voi tehdä. On luonnollista olla loukkaantunut ja tuntea raivoa, pettymystä ja lopulta ehkä surua tilanteesta.
Kirjoituksestasi ei käy ilmi, kuinka paljon olette keskustelleet tapahtuneesta. Joskus uskoton osapuoli ei halua puhua asiasta uudelleen ja uudelleen, koska pelkää satuttavansa toista vain lisää. Asiasta on vaikea puhua myös siihen liittyvän syyllisyyden vuoksi. Yleensä jossain vaiheessa uskoton osapuoli väsyy jatkuvaan keskusteluun eikä enää suostu siihen. Hän haluaa siirtyä eteenpäin, keskittyä tulevaisuuteen, mutta petetyn mieli on kiinni tapahtuneessa. Oletteko puhuneet avoimesti asiasta? Koetko, että olet saanut riittävästi tietoa tapahtuneesta? Selvisikö keskusteluista se, millaista tarvetta toinen suhde palveli hänen elämässään? Miten hän onnistui salaamaan suhteen sinulta vuoden ajan? Onko hän tuntenut syyllisyyttä rinnakkaissuhteen aikana? Onko hän pelännyt kiinnijäämistä vai kenties halunnut kertoa sinulle asiasta? Kerroitko hänelle, että olet nähnyt facebookin hakuhistoriassa naisen nimen?
Uskottomuuden syitä on useita. Joskus uskottomuuden syitä yksinkertaistetaan ajattelemalla, että kyse on seksistä ja jännityksestä. Yksi näkökulma on ajatella, että uskottomuus liittyy ulkoisten olosuhteiden sijaan ensisijaisesti tyytymättömyyteen itsessään. Itseensä ja elämäänsä tyytymätön ihminen on altis tilaisuuksille olla uskoton. Ongelmia lähdetään kumppanille avautumisen ja häneen tukeutumisen sijaan ratkomaan rinnakkaissuhteella. Suhde tarjoaa huomiota, jota ei ehkä ole saanut vakituisessa parisuhteessaan. Usein uskottomat kertovat yksinäisyydestä ja siitä, että eivät koe itseään arvostetuksi ja halutuksi parisuhteessaan.
Uskottomuus voi olla joillekin sen kokeneille katastrofi ja traumaattinen kokemus. Joillekin ero on ainoa vaihtoehto uskottomuuden paljastuttua. Silloin kun perheessä on lapsia, asia ei ole niin yksinkertainen. Useat parit päättävät jatkaa yhdessä ja pystyvät asian työstämisen ja ajan myötä hyväksymään ja ehkä jopa anteeksi antamaan puolisonsa teon ja suuntautumaan tulevaisuuteen. Uskoton osapuoli joutuu kohtaamaan tekonsa seuraukset eli toiselle tuotetun tuskan ja erouhan. Uskottomuuskriisi antaa molemmille osapuolille mahdollisuuden tutkiskella itseään ja arvojaan. Se on tilaisuus myös oppia itsestään ja toimia jatkossa eri tavalla.
Luottamuksen takaisin saaminen on pitkä prosessi. Kerrot, että et halua tarkastella miehesi kännykkää. Mukavaa se ei toki ole. Monesti kuitenkin selviytymisprosessiin kuuluu se, että petetty osapuoli väkisinkin tarkistelee puolison tekemisiä ja menemisiä ja saa sitä kautta pikku hiljaa luottamusta takaisin. Asiasta on hyvä sopia avoimesti. Usein uskoton osapuoli joutuu hyvittelemään tekoaan, osoittamaan teoillaan rakkauttaan ja sitoutumistaan suhteeseen. Uskottomuuden myötä suhde väkisinkin muuttuu jollain tavalla. Uudenlaisen suhteen rakentamisen avulla puolisot parhaimmillaan kokevat hyviä, korjaavia kokemuksia ja ovat tyytyväisempiä suhteeseensa kuin ennen uskottomuutta.
Kirjoitat, että perheen vuoksi haluat yrittää. Perhe on arvokas asia ja sen hyväksi kannattaa tehdä töitä! Jos keskustelut kotona eivät onnistu tai miehesi kieltäytyy puhumasta aiheesta yhä uudelleen, olisitteko valmiita pariterapiaan? Joskus tarvitaan myös yksilökäyntejä. Yhdessä hyvä miettiä tapahtuneen lisäksi sitä millä tavalla parisuhde on muuttunut vuosien myötä. Millä tavalla olette hoitaneet ja vaalineet parisuhdettanne? Onko tapanne huomioida, koskettaa ja kääntyä toistenne puoleen huolinenne muuttuneet vuosien saatossa?
Hyviä keskusteluja ja voimia elämäntilanteeseenne!
Perheneuvoja Nina
