KYSYMYS: Tapasin v. 2014 alussa miehen jonka kanssa käytännössä alettiin seurustelemaan aivan samantien. Olimme molemmat jo yli 30-vuotiaita, ja "villit vuodet" takana. Itse olin eronnut muutama vuosi aiemmin erittäin vaikeasta, väkivaltaisesta, alistavasta suhteesta jossa mies lisäksi vielä petti, suhteessa sinnittelin edellämainituista huolimatta melkein 7 vuotta. Vieläkään tuo exäni ei ole lopettanut piinaamistani, vaikka on itse jo uudessa suhteessa.
Ihastuin tosi tulisesti tähän uuteen mieheen. Hän on huomaavainen, kiltti, aito, avoin, tunteellinen; kaikkea mitä exäni ei ollut. Hän teki heti selväksi että haluaa tulevaisuuden kanssani ja alkoi puhua nopeasti yhteenmuutosta ja yhteisen asunnon ostosta. Koin tämän hiukan ahdistavana, mutta myönnyin silllä mies oli niin ihana kaikin puolin (ja on siis edelleen). Mies ei painostanut varsinaisesti mutta vei asioita eteenpäin niin että muutimme pian yhteen, vain n. 8 kk ensitapaamisen jälkeen. Kuten kerroin, minua alistettiin ja määräiltiin vahvasti aiemmassa parisuhteessa joten en ehkä osannut riittävästi tuoda omia pelkojani esille vaan annoin miehen toiveiden määrätä.
Ostimme talon joka on aivan ihana ja mieskin osoittautunut kokoajan paremmaksi. Emme riitele ja mies huomioi minua. Mutta ahdistukseni on aivan suunnaton: Minua ärsyttää (on ärsyttänyt jo monta kk) lähes kaikki miehen ominaisuudet. Seksi on lopahtanut, koska minua ei vaan enää kiinnosta. Ne piirteet joissa mieheen ihastuin alunperin, tuntuvat todella ärsyttäviltä. Mies haluaa olla kanssani kokoajan, koska sanoo että nauttii seurastani niin paljon. Itse kaipaisin vapautta ja itsenäisyyttä, mutta kun olen koittanut asiasta varovasti puhua (olen todella huono puhumaan tunteistani koska exän kanssa tuli turpaan automaattisesti jos oli erimieltä) jolloin tuntuu että mies menee ihan lukkoon ja alkaa syyttää itseään. Mustasukkaisuutta en miehessä ole tavannut aiemmin, paitsi nyt: Hämmästyin kun tulevana viikonloppuna miehellä on menoa ja minä sanoin lähteväni tapaamaan ystäviäni, hän innokkaasti yritti ympäripuhua minua etten lähtisi. Ehkä etäisyyteni on saanut hänen hälyytyskellot soimaan).
En haluaisi luopua miehestä, haluaisin olla hänelle hyvä ja haluaisin tietää miten ihmeessä pääsisin eroon näistä naurettavista ahdistuksen piirteistä, eihän ole mitään järkeä ahdistua ja ärsyyntyä toisen kävelytyylistä, puhetyylistä, tavasta vastata jopa puhelimeen (!).
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Sitä lukiessani ajattelin, että olet ihan itsekin päässyt kiinni niihin tekijöihin jotka vaikuttavat sinuun ja tämänhetkiseen suhteeseenne.
Kerrot että taustassasi on vaikea, väkivaltainen, alistava suhde, joka osin muistuttaa vieläkin itsestään. Nykyisen miehesi kanssa muutitte nopeasti yhteen, hänen toivomuksestaan. Sanot, että et osannut tuoda esille omia pelkojasi, vaan annoit tämänkin miehen toiveiden määrätä.
Nyt elät parisuhteessa, jossa kuvaat miestäsi monin hyvin adjektiivein. Kuitenkin, kaikesta hyvästä huolimatta, olet suunnattoman ahdistunut, ja ärsyyntynyt mieheesi.
Kerrot, että ette riitele. Kuitenkin sanot, että lähes kaikki miehessä ärsyttää sinua. Hän haluaa olla kanssasi koko ajan ja sinä kaipaisit vapautta ja itsenäisyyttä. Hän yritti ylipuhua sinua olemaan menemättä tapaamaan ystäviäsi vaikka hänellä itsellään oli menoa. Viestistäsi kuulen ärtymyksesi ja sen, että olet eri mieltä hänen kanssaan mielessäsi. Mutta etkö tuo tätä ärtymystäsi esille hänelle? Jos et, niin miksi et? Mitä pelkäät tapahtuvat jos toisit sen esille, riitelisit? Olisiko se mahdollista tässä suhteessa? Tietääkö hän edes, että olet eri mieltä ja ärsyyntynyt? Onko niin, että kaikki ärtymys, viha kasaantuu sisällesi ja hän näkee vain vetäytymisesi ja hän reagoi siihen?
Minulle tuli viestistäsi mieleeni surullinen mielikuva kultaisesta häkistä. Elät taas eräällä tavalla vangittuna, nyt vain toisenlaisissa puitteissa. En tiedä kuka tämän häkin on rakentanut. Ehkä te kaksi yhdessä. Olennaista tässä kohtaa on se, voiko tuon häkin purkaa? Mitä se tarkoittaisi kummallekin teistä ja miten se tehdään?
Rakkaus ja halu voivat elää vain silloin kun parisuhteessa on riittävästi vapautta. Ilman vapautta ne vähitellen tukehtuvat ja kuolevat. Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, niin ärtymys ja viha eivät välttämättä ole huonoja asioita parisuhteessa. Monissa parisuhteissa, joissa ei lainkaan riidellä on ongelmia mm. seksin kanssa. Sanot, että olet huono puhumaan tunteistasi koska aiemmassa suhteessa tuli aina turpaan. Kerrot nykyisessä suhteessasi miehesi menevän lukkoon ja alkavan syyttää itseään. Kumpikin tarkoittaa viime kädessä samaa eli sitä, että sinä alistat omat tarpeesi muiden tarpeille, omalla kustannuksellasi. Jos ihmisen ei ole mahdollista puolustaa omia tarpeitaan, on vaarassa, että hän vähitellen masentuu ja/tai katkeroituu.
Sanot viestisi lopussa, että et halua luopua miehestäsi, haluaisit olla hänelle hyvä. Minä ohjaisin sinua etsimään, tekemään ja puolustamaan niitä asioita, joita sinä haluat. Olemaan itsellesi hyvä. Olet useiden vuosien ajan, mahdollisesti jopa jo lapsuudessasi, tottunut laittamaan omia tarpeitasi sivuun Siksi ehdotan, että etsit itsellesi jonkun ihmisen, esimerkiksi Kirkon perheneuvonnasta, joka voisi auttaa sinua löytämään omaa ääntäsi. Kun sinä alat löytää omaa ääntäsi, miehesi joutuu väistämättä tutustumaan uuteen puoleen sinussa. Se edellyttää sitä, että myös hän joutuu tutkimaan itseään ja omaa tapaansa olla suhteessa. Parhaimmillaan tästä prosessista kuitenkin seuraa uudenlainen parisuhde jossa kummakin on hyvä olla.
Kaikkea hyvää Sinulle toivottaen
perheneuvoja Helena
