KYSYMYS: Olen ollut noin vuoden nykyisen mieheni kanssa parisuhteessa, ennen suhdetta olimme monia vuosia ystäviä. Ennen kuin päädyimme suhteeseen minulla oli pientä seksuaalista romanssia hänen lapsuuden ystävänsä kanssa ja asia vaivaa häntä yhä. Rakastamme kummatkin toisiamme todella paljon ja haluamme rakentaa yhteisen tulevaisuuden yhdessä mutta hän ajattelee tuota asiaa aamuin ja illoin. Olemme yrittäneet miettiä miten hän saisi rauhan ja unohtaisi asian mutta tuloksetta, hän on ahdistunut asian takia lähes koko ajan. Emme halua erota mutta hänen päänsä ei kestä mennyttä, eikä hän saa mielenrauhaa. Suhteemme kärsii tapahtuneen takia todella paljon. Miten voimme toimia jotta hän unohtaisi menneen eikä enään miettisi sitä? Olen sanonut hänelle että turha ajatella menneitä että hän on ainoa jonka kanssa haluan jakaa tulevaisuuteni mutta mikään vaan ei tunnu auttavan...

Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

Tytsi, 20v.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Kirjoitat seurustelusuhteestasi, jota varjostaa ennen seurusteluanne tapahtunut asia. Kirjoitat, että sinulla on ollut nykyisen miehesi lapsuudenystävän kanssa pientä seksuaalista romanssia. Poikaystäväsi on ahdistunut tästä ja miettii asiaa päivittäin. Kuvailet jopa, että poikaystäväsi pää ei kestä, eikä hän saa mielenrauhaa.

Pidän ymmärrettävänä, että poikaystäväsi miettii myös niitä asioita, jotka ovat tapahtuneet ennen seurusteluanne. On inhimillistä kiinnostua puolin ja toisin seurustelukumppanin elämänhistoriasta. Toisaalta ajattelen, että ette voi olla vastuussa toisillenne siitä, mitä on tapahtunut ennen nykyistä suhdettanne. Yhteinen vastuunne toisillenne alkaa sen sijaan hetkestä, jolloin olette aloittaneet seurustelunne.

Kirjettäsi lukiessani minua mietityttää se, että sinä kannat vastuuta myös poikaystäväsi puolesta. Etsit apua ennen kaikkea poikaystäväsi kärsimykseen. Toki ymmärrän, että seurustelukumppanina joudut osalliseksi myös poikaystäväsi ahdistuksesta. Pohdin kuitenkin, kuinka motivoitunut poikaystäväsi on etsimään apua myös itse. Tuntuisiko sinusta luontevalta kannustaa häntä keskustelemaan asiasta jonkun toisen, luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Mietin jopa, voisiko poikaystäväsi kääntyä omien vanhempiensa, tai jonkun muun aikuisen puoleen. Kokemukseni mukaan aiemmilla sukupolvilla on paljon ymmärrystä ja arkista elämänviisautta myös parisuhteisiin liittyen. Parhaimmillaan hän voisi saada näkökulmia siihen, kuinka hänen omat läheisensä ovat selvinneet kenties vastaavan luonteisten kysymysten kanssa.

Tarvittaessa poikaystäväsi voisi varata ajan myös oman alueenne perheasian neuvottelukeskuksesta. Perheneuvojan tuella hän voisi yrittää ymmärtää, mitä kaikkea hänen ahdistukseensa kätkeytyy. Aavistelen, että poikaystäväsi ahdistuksen taustalla voi olla kovin monenlaisia tunteita – esimerkiksi epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hän menettäisi sinut. Tällaisten tunteiden tavoittaminen ja sanoittaminen voi olla joskus vaikeaa ilman ulkopuolista apua.

Kirjoitat kirjeessäsi koskettavasti, että rakastatte toisianne, ettekä tahtoisi erota. Mietit myös, kuinka poikaystäväsi voisi unohtaa menneen? Ajattelen, että mennyttä ei voi oikeastaan unohtaa, koska kannamme aina elettyä elämänhistoriaa mukanamme monin eri tavoin. Menneen kanssa voi unohtamisen sijaan oppia elämään, niin ettei se vaivaa koko ajan mieltä. Näen seurustelussanne paljon mahdollisuuksia ja onnistumisen edellytyksiä, koska voitte vaikuttaa paljon siihen, millaisen yhteisen rakkaustarinan kirjoitatte tästä eteenpäin.

Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi.
Joona, perheneuvoja