KYSYMYS: Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä kaksi vuotta josta vuoden olemme asuneet yhdessä. Kun tapasimme, rakkaus iski nopeasti ja vei jalat alta, alusta lähtien meillä molemmilla on ollut vahva yhteenkuuluvuuden tunne vaikka mutkia matkaan on tuonut miehen ymmärtämättömyys rankkaa taustaani kohtaan.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Onpa todella haastava tilanne! Mutta palastellaanpa sitä hieman ja yritetään laittaa asioita raameihinsa.

Ensiksikin: Sinua voi onnitella! Rankasta taustastasi huolimatta olet omaksunut positiivisen omakuvan ja se on auttanut elämässä eteenpäin. Vaikka tämä hyväksyvä asenne itseä kohtaan ei ole suojannut sinua burnoutilta, se on kuitenkin auttanut selviytymään siitä paremmin.

Toiseksi: Harmillista, että et ole saanut mieheltäsi ymmärrystä sen enempää taustasi kuin burnoutinkaan suhteen. Se on väsyttänyt ja turhauttanut sinua entisestään. Päätellen miehesi post-traumaattisesta stressihäiriöstä myös hänellä taitaa olla jotain selvitettävää menneisyydessään. Kun elämässä tapahtuu jotain traumaattista, vastaavantapainen jo aiemmin koettu asia saattaa silloin nousta pintaan. Usein nuo muistot ovat niin kipeitä, että ne eivät ole saaneet tilaa tietoisuudessamme. Traumaattisessa tilanteessa ne puskevat väkisin pintaan. Hämmentävää on, että emme aina välttämättä tavoita tuota muistoa, vaan se tulee esiin ahdistavina oireina. Keho muistaa, vaikka tapahtuma ei olisi aktiivisesti mielessä.

Kolmanneksi: Sanot eläväsi uudestaan ikäviä muistoja tässä suhteessa, vaikka et haluaisi. Onko edellä kuvattu myös sinulle tuttua? Mietipä, miten paljon tilanteesi muistuttaa lapsuuden perhettäsi ja omia tuntojasi siellä. Sanotaan, että etsimme tiedostamattamme itsellemme kumppania, jonka kanssa yritämme korjata aiempia hankalia ja vääristyneitä ihmissuhteitamme. Kerrot, että tavatessanne rakkaus iski ja vei teiltä jalat alta. Oliko tällaisessa yhteenkuuluvuuden tunteessa kokemus, että toisessa oli jotain kummallisella tavalla tuttua ja ”kotoista”? Alkuun se viehätti, mutta vähitellen se on muuttunut ahdistavaksi. Onko miehesi käyttäytymisessä jotain samaa kuin mitä olet aiemmin kokenut? Vähättelevää, arvostelevaa ja halventavaa käytöstä sinun ei tarvitse enää sietää.

Ihmisen luonnollinen tarve on tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Uskon, että sama tarve on teillä molemmilla, keinot sen saavuttamiseksi ovat vain nyt hukassa. Paras tapa siihen on omien kokemusten jakaminen ja toisen taholta ymmärretyksi tuleminen. Sen kaltaisessa tulehtuneessa tilanteessa kuin teillä on, se ei välttämättä onnistu kahdestaan. Mikäli haluatte jatkaa yhdessä, teidän kannattaisi lähteä hakemaan apua parisuhteenne ongelmiin. Omasta terveyskeskuksesta ohjataan eteenpäin. Myös lähin kirkon perheasiain neuvottelukeskus on käytettävissänne, samoin yksityiset pariterapiaa tarjoavat tahot.

Toivon, että kimuranttiin tilanteeseenne löytyy oikea apu.

Perheneuvoja Pirkko