KYSYMYS: Olen 58 vuotias nainen ja seurustellut nykyisen kumppanin (60 v.) kanssa n. kaksi vuotta. Olemme tunteneet toisemme vuodesta 2010 ja silloin tapailimme satunnaisesti. Syksyllä 2017 mies sitten sanojensa mukaan tuli järkiinsä ja aloimme olla yhdessä vakituisesti. Olen pitänyt oman asuntoni enkä ole muuttanut yhteen. Olen kuitenkin viime vuonna viettänyt miehen luona suuremman osan ajastani. Miehellä on 21- ja 32-vuotiaat tyttäret, joista nuorempi asuu toisella paikkakunnalla avoliitossa ja nuorempi opiskelupaikkakunnalla.
Olen pitänyt miehen asuntoa siistinä, siivonnut ja yrittänyt vähän sisustaa, tuonut omia tavaroitani. Asunnossa oli likaisia pyykkejä pidemmältä ajalta, osa lojui kodinhoitohuoneen lattialla. Pesin varmaankin 20 koneellista pyykkiä, että sain kodinhoitohuoneen siistiksi. Sulatin pakastimen, heitin vanhoja elintarvikkeita roskiin, siivosin kaappeja. Tytär eikä isäkään välitä siisteydestä, tavarat ovat hujan hajan, likaiset astiat lojuvat keittiössä pöydillä ja työtasoilla.
Alkuun kaikki meni nuoremman tyttären kanssa ihan hyvin. Juttelin hänen kanssaan, kyselin ja yritin olla osa hänenkin elämäänsä. Vuosi sitten, viime kesänä sitten tapahtui jotakin….
Viime kesänä sitten tytär alkoi sisustaa. Yritin, että olisi tehty yhdessä, mutta en saanut siihen mitään vastakaikua. Tytär pyysi kavereitaan siirtämään huonekaluja, maalasi ja järjesteli. Isä ei puuttunut asiaan. Joitakin minun tuomia tavaroita piilotettiin, oli laitettu pois näkyvistä ja kun laitoin takaisin, niin piilotettiin toiseen paikkaan. Koin tämän eräänlaisena kiusaamisena. Tytär on järjestänyt isänsä luona pari kertaa bileet, joista ei ole isänsä kanssa keskustellut. Ja bileiden siivoaminen on sitten jäänyt osittain tekemättä. Viime kesänä juttelin tyttären kanssa ja sanoin, että noin ei voi menetellä, asioista pitää sopia. Sanoin, että meidän ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta toimeen on jotenkin tultava. Tilanne ei kuitenkaan muuttunut. Lähes aina hänen käyntinsä jälkeen huomasin, että tavaroita on siirrelty.
Ennen joulua olimme miesystäväni kanssa lähdössä matkalle. Pari viikkoa ennen matkaa mies ilmoitti, että jos hän ei lähdekään vaan että minä lähtisin jonkun kaverini kanssa. Syynä tähän oli, että tytär ei pitänyt ajatuksesta, että lähdemme matkalle. Ilmoitin, että jos peruu matkansa, niin se on meidän rakkaustarinan loppu. Parin päivän miettimisen jälkeen hän ilmoitti lähtevänsä.
Alkuvuodesta sitten tytär piti taas bileet, syntymäpäiväjuhlat. Isänsä ja minä olimme viikonloppumatkalla. Juhlista ei etukäteen keskusteltu eikä ilmoitettu. Kun tulimme kotiin, niin tavaroita oli järjestetty uudelleen, huonekaluja siirretty, jopa minun hankkima verhokappa oli hakaneuloilla lyhennetty. Kaiken huippu oli se, että vaatekaapissa olleeseen kassiini oli koskettu, sieltä oli otettu eräs mappi ja silmälasini, nämä oli jätetty isän työpöydälle. Juhlavieraat olivat nukkuneet sängyssämme, sängystä oli otettu lakanat pois, eikä oltu laitettu puhtaita tilalle. Tuo oli minulle liikaa.
Isän mielestä minä olin nuo tavarat jättänyt hänen työpöydälleen. Omien sanojensa mukaan isä keskusteli tyttären kanssa eikä hän ollut tavaroihin koskenut. Mutta minä tiedän, että minä en ollut tavaroitani siirtänyt. Mielestäni se on ollut hän, tai joku hänen vieraistaan.
Olen useasti yrittänyt keskustella asioista. Isä on sitä mieltä, että minä kuvittelen. Hän ei ole kertaakaan nähnyt asioita minun kannaltani. Tytär on aina ollut ns. isän tyttö, saanut mitä halunnut eikä ole tarvinnut tehdä mitään.
Meillä oli keskustelu, jossa tytär ilmoitti, että hänellä ei ole koskaan ollut ongelmia isän naisystävien kanssa mutta minun kanssani on. Minä olenkin isän eron jälkeen ensimmäinen nainen, joka on näin pitkään isän kanssa ollut ja viettänyt suuren osan ajasta hänen luonaan. Sanoin, että jos tytär on sitä mieltä, että jos isän ja minun pitää erota, niin teen sen hänen toivomuksestaan. Pääsimme tuon keskustelun jälkeen jonkinlaiseen ”sopuun”, pyysin jopa, että saisin tytärtä halata.
Tilanne ei vaan ole parempi. Tytär ei juttele kanssani, tervehtii, kun tulee, ei muuta. Nykyisin yritän olla pois, kun tytär tulee isänsä luo. Koska hän on kertonut, että kanssani on ongelmia, niin yritän sitten ongelmana olla pois hänen silmistään.
Isä on kertonut, että tyttären äiti meni töihin vain muutaman kuukauden äitiysloman jälkeen. Isä haki tytärtään päiväkodista ja samalla rakensi taloa. Isän kertoman mukaan tytär oli usein päiväkodissa omissa oloissaan, ei kavereiden kanssa. Erossa tytär (n. 14 v.) muutti äitinsä kanssa muualle. Oman näkemykseni on, että kun äidin kanssa ”meni sukset ristiin”, niin tultiin isän luo ja siellä sai kaiken mitä halusi.
Isän kanssa keskustelut asioista ei onnistu. Kaikki kääntyy aina siihen, että minussa on vika. Minulle ei enää kerrota asioita ja nyt olen ”päättänyt”, että en enää kysy. Tällä hetkellä kesä on arvoitus. Tyttärellä ei ilmeisesti ole kesätyöpaikkaa ja varmaankin tulee viettämään paljon aikaa isänsä luona. Suon heille isä-tytär laatuajan ja pysyttelen sivummalla.
Miesystäväni ei ole sanonut rakastavansa minua. Olen sitä kysynyt ja hän on sanonut, että näin lyhyen tuntemisen perusteella ei noin voimakkaista tunteista voi puhua. Harvoin sanoo edes sitä, että pitää minusta.
Onko tällaisessa seurustelusuhteessa mitään järkeä? Monesti olen miettinyt, että mitä teen. Mies ei halua lähteä ammatti-ihmisen kanssa keskustelemaan asioista.
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Uusperheproblematiikka ei koske vain pienten lasten vanhempia, vaan voi tulla näkyviin myös aikuisten lasten kanssa. Avainasemassa uuden puolison ja entisen liiton lasten välissä on lasten biologinen vanhempi. Hänen tehtävänsä on osoittaa sekä se, että lapset ovat aina vanhemmalleen tärkeitä, että se, että uudella elämänkumppanilla on selkeä paikka hänen rinnallaan. Lapset ovat lapsia, joiden tulee aikuisenakin tarvittaessa voida luottaa vanhempansa apuun ja tukeen. Uusi kumppani on kuitenkin se, jonka kanssa elämä (ja usein myös koti) jaetaan ja tämän tulee olla selvää myös lapsille.
Teidän tapauksessanne jäin miettimään miesystäväsi sitoutumista sinuun ja suhteeseenne. Jossain vaiheessa mies ”tuli järkiinsä” ja aloitte olla yhdessä vakituisesti. Nyt hän kuitenkin on ilmeisen epävarma tunteistaan sinua kohtaan.
Millaiset sinun tunteesi miestä kohtaan ovat? Tunnetko sinä rakkautta ja yhteenkuuluvuutta? Vai ovatko hankaluudet miehen tyttären kanssa saaneet sinunkin tunteesi hiipumaan? Olet pannut miehen huushollin kuntoon ja yrittänyt olla hyvissä väleissä tyttären kanssa. Silti tilanne on mennyt vaan huonompaan suuntaan. Olet nyt päättänyt olla kyselemättä ja pysytellä sivummalla. Se voikin olla ihan hyvä ratkaisu. Jos otat vähän etäisyyttä ja vietät enemmän aikaa omassa asunnossasi, voi tulla näkyviin se, kuinka paljon miesystäväsi sinua kaipaa. Jos hän haluaa olla kanssasi, hän tulee perässäsi. Jos hän jää tyytyväisenä omaan kotiinsa tyttäresi kanssa, se on sinulle kallisarvoista tietoa.
Jos miesystäväsi valitsee sinun seurasi, kannattaisikohan teidän yhdessä ollakin enemmän sinun kotonasi, varsinkin nyt kesäaikana? Se on sinun valtakuntasi kaikin tavoin. On ylellistä, että teillä on kaksi asuntoa käytettävissä. On ehkä turhaa hakeutua varta vasten tilanteisiin, joissa vain pahoitat mielesi. Pysyttele sinä vain kohteliaan ja etäisen ystävällisenä tytärtä kohtaan, silloin kun tapaatte. Teidän ystävyytenne aika ei mitä ilmeisemmin ole juuri nyt. Se voi olla sitä kenties joskus myöhemmin.
Kerroit, että kesä tässä uusperhekuviossa on arvoitus. Älä anna sen pilata omaa kesääsi, vaan tee sinä itse siitä niin hyvä kuin haluat. Tee sellaisia asioita, joista pidät ja tapaa omia ystäviäsi ja sinulle tärkeitä ihmisiä. Nauti kesäherkuista, auringosta ja vapaudesta. Suomen kesä on lyhyt. Tee siitä itsellesi mahdollisimman hyvä.
Lämpimin terveisin
Paula, perheneuvoja