Wellamo on toiminut samassa osoitteessa Katajanokalla vuodesta 1975 lähtien. Hieman unhoon jäänyt klassikko sai kaipaamansa kasvojenkohotuksen vajaa pari vuotta sitten, kun ansioitunut keittiömestari Dani Hänninen tiimeineen, otti ravintolan haltuunsa ja toi sen tälle vuosituhannelle.
Dani kertoi jo haltuunoton yhteydessä, että klassikon uudistamisessa on on oltava kieli keskellä suuta, että kunnioittaa vanhan ravintolan henkeä ja sen kanta-asiakkaita, mutta samaan aikaan uskaltaa uusiutua.

Itse kävin ensimmäistä kertaa uudistuneessa Wellamossa melko pian sen avautumisen jälkeen ja nyt oli aika mennä toiselle käynnille. Ensimmäinen kerta oli onnistunut ja siksi odotukset olivat melko korkealla. Pöytä oli varattu perjantai-illalle jo viiden jälkeen, mutta emme silti olleet ensimmäisiä asiakkaita, vaan paikassa oli jo kiva puheensorina käynnissä.

Seuralainen aloitti illan Jurasta tulleella Cremantilla, mutta minä jouduin aloittamaan Bloody Marylla, kun sen drinkkilistasta bongasin. Mausteinen drinkki ei ole ehkä kaikista paras ruokahalun herättäjä, mutta sitäkin herkullisempi.

Alkujuomien kanssa pääsimme maistelemaan ravintolan itse leipomaa hapanjurileipää, joka tuli voin ja karhunlaukkapeston kanssa. Ensimmäinen alkuruoka tuli melko nopeasti ja se oli paitsi äärimmäisen herkullinen niin todella kaunis. Annos oli rakennettu tartletin päälle ja se syötiin käsin. Täytteenä oli mm. sesongissa olevaa parsaa, hasselpähkinää, säilöttyä naurista ja ruskeaa voita. Taas tuli näköjään tehtyä se virhe, että aloin kirjoittaa tätä blogia nälkäisenä ja annosta mieleen palauttaessani, ikävä kuolaneristys haittaa luomistyötä.

Toisen alkupalan nimi oli Tartar & kyssäkaali. Edellä mainittujen raaka-aineiden lisäksi lautasella oli myös lipstikkaa, raparperia ja fermentoitua hunajaa. Annoksen sai myös kasvisversiona, jossa oli naudan sisäpaistin sijasta paahdettua punajuurta. Me otimme molemmat annokset ja söimme ne puoliksi. Vaikea sanoa kumpi oli parempi, koska molemmat annokset toimivat erinomaisesti. Viinipaketissa ollut Juran alueelta tullut hedelmäinen trousseau -rypäleestä tehty punaviini sopi näistä annoksista ehkä paremmin tartarin kaveriksi.

Ennen pääruokiin siirtymistä nautimme vielä lisäannoksena menussa olleen Kampasimpukka & muna -nimisen annoksen. Tämä annos oli ehkä hienoinen poikkeus skandinaavisesta linjasta ja toi mieleen enemmän japanilaiset maut. Vahva umaminen liemi toimi todella hyvin pääraaka-aineen kanssa, mutta yllättävää ja hienoa kontrastia annokseen toi tuoreet herneet. Herneiden maku nousi niin vahvasti esille, että latteuksia uhmatenkin, on pakko sanoa, että tämä toi hyvällä tavalla mieleen lapsuuden kesät, kun tuli mummolassa syötyä tuoreista herneitä suoraan penkistä. Tosin mummolla ei ollut tapana tarjota kampasimpukkaa herneiden kaverina. Eikä myöskään saksalaisen George Mosbacherin tuottamaa kuivaa roséta, joka oli oiva pari kampasimpukalle.

Kalaa & karhunlaukkaa -niminen annos oli pääruokana. Annos tehdään päivän kalasta, joka oli kyseisenä iltana siikaa, josta oli leikattu ohut file. Annoksesssa oli lisäksi perunaa, parsaa ja poltettua voikastiketta. Tämä annos vei kielen mennessään ja teki mieli nuolla lautanen puhtaaksi.

Kasvisversio oli rakennettu varhaiskaalin ympärille, mutta sisälsi lisäksi grillattua osterivinokasta, kesäsipuleita, mantelia, fermentoitua viherpippuria ja tummaa sienilientä. Näistä annoksista kala vei voiton selkäevän mitalla. Kasvisannoksessa tuntui olevan melko monta komponettia ja vaikka ne herkullisia olivatkin, oli ehkä vähän vaikea löytää annoksen punainen lanka. Annoksen kanssa tarjoiltu Malagasta tullut pääosin Moscatel rypäleestä tehty valkoviini oli itselle uusi ja mieluinen tuttavuus.

Menun jälkiruoakana oli Raparperia ja melissaa -niminen annos, joka oli ihanan raikas ja keväinen lopetus menulle. Tässäkin kohtaa halusimme kuitenkin maistaa myös toisen vaihtoehdon ja saimme eteemme á la carte -listalta löytyneen jälkkärin, joka oli Wellamon toscakakku. Jos edellinen jälkiruoka oli raikas, niin tämä oli sitten taas makea ja täyteläinen. Molemmat olivat todella hyviä, mutta itse ehkä preferoin raikkautta yli makeuden ja siksi itselle kolahti enemmän rapaperia sisältänyt annos.

Kuten mainittua, tämä oli toinen vierailuni Wellamossa, mutta ei varmasti viimeinen. Kehitystä oli tapahtunut ensimmäisestä kerrasta ja tällä hetkellä Wellamo on omassa kategoriassaan Helsingin ehdotonta kärkeä. Suosittelen testaamaan kevätmenun, joka on tarjolla 3.6. asti. Wellamo avasi juuri myös terassin, jonka merellisessä tunnelmassa nyt ilmojen lämmettyä voisin hyvin kuvitella tekeväni lähempää tuttavuutta ravintolan houkuttelevaan drinkkilistaan.

Varaa pöytä Wellamoon!

Laivastokatu 18, Helsinki

Ville/TableOnline

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Kirjoitettaessa soi Children of Bodom - Hate me