Syyria - Yhden ulkomaan uutisen elinkaari

Kerrataanpa ensin muutama vedenpitävä fakta. Ne saattavat hyvinkin olla tekstin ainoat. En ole koskaan käynyt Syyriassa, en tunne ainuttakaan syyrialaista enkä tiedä koko maasta oikeastaan yhtään mitään.

Pari viikkoa sitten satuin lukemaan erään syyrialaisen vapaaehtoisjärjestön välittämän twiitin, jossa hallituksen joukkojen kerrottiin surmanneen tuhansia kemiallisin asein Damaskoksen lähiössä. Pian twiittauksia oli satoja. Uutistalojen käynnistäessä mediamyllyt tuhansia.

Yhtäkkiä koko kansainvälinen yhteisö oli valmis toimimaan, vaikka kenelläkään ei ollut aavistustakaan, oliko kemiallisia aseita ylipäätään käytetty, puhumattakaan siitä, kuka niitä käytti? Iskut tuomittiin poikkeuksellisesti jo ennen kuin niitä oli virallisesti edes tapahtunut.

Pian päätoimitusprikaati ja puoli valtakuntaa oli huutamassa sotaa. Kemikaali-iskua seurasi reaktio, josta tuli etäisesti mieleen World Trade Centerin iskut ja niitä seurannut kollektiivinen psykoosi. Muistattehan kuinka raunioiden vielä savutessa Yhdysvallat pommitti Afganistanin jurakaudelle ja laajensi sitten vääristellyin tiedustelutiedoin sodan Irakiin. Valheesta tuli yleisesti hyväksytty totuus ja vielä sodan alkaessa moni uskoi Saddamin yrittäneen hankkia uraania Afrikasta.

Otetaanpa spekulatiivinen esimerkkitapaus ulkomaan uutisen elämänkaaresta. Oletetaan, että jossain huitsinnevadassa on tapahtunut jotain. Paikalle saapuu ensimmäisenä paikallistoimittaja, jota lainaa kansallinen media, jota lainaa kansainvälinen media, jota puolestaan lainaa toinen kansallinen media, jota lainaa toinen paikallismedia ja lopulta tyhmä blogisti. Kun uutinen saapuu kuluttajalle se on kiertänyt kuusi eri filtteriä. Jos satut lukemaan tekstini, seitsemän. Jos mieleen palaa rikkinäinen puhelin -leikki, et ole ainoa.

Huhut kemiallisista aseista Syyrian sisällissodassa eivät ole uusia. Britannian, joka myi al-Assadille kemiallisten aseiden valmistukseen käytettäviä kemikaaleja, arvioi, että vuodesta 2012 Syyriassa on tehty ainakin 14 kemiallista iskua. Sotilaslähteet varmistivat tiedot, mutta mitään ei tapahtunut.

Sitten Youtubessa julkaistiin video kouristelevista lapsista, jotka kuolivat sariinimyrkytykseen, ja hetkessä koko maailman katse suuntautui Syyriaan. Ei kolme vuotta sitten vaan jälkeenpäin.

Kerrataanpa muutama arvio, jotka eivät liity mitenkään kemiallisiin aseisiin:

- YK:n arvioi, että Syyrian sisällissodassa on kuollut yli 110 000 ihmistä, joista yli 6 500 lapsia.

- YK arvioi, että Syyrian sisällissota on ajanut 4 300 000 ihmistä pakoon Syyrian sisällä ja 2 000 000 ihmistä pakolaisiksi ulkomaille. Lapsia pakolaisista arvioidaan olevan 1 000 000.

- YK arvioi, että Syyrian sisällissota on vuosisadan pahin humanitaarinen katastrofi.

Vaikka arviot olisivat edes puoliksi liioiteltuja, eikö vuosisadan humanitaariseen katastrofiin pitäisi puuttua? Tähän mennessä syyrilaiset on kuitenkin jätetty yksin. On toki hienoa, että länsimaat heräävät syyrialaisten ahdinkoon, mutta miksi vasta nyt? Konflikti on jatkunut jo kolmatta vuotta YK:n turvallisuusneuvoston puuttumatta tilanteeseen millään tavalla.

Kun johtajat eivät toimi, kansalaisyhteiskunnan on syytä toimia. Tässä toiminnassa länsimainen vapaa tiedonvälitys on yleisen mielipiteen keskeinen rakennuspalikka. Jos yksi Youtube video saa aikaan enemmän kuin 110 000 ruumista, on syytä kysyä, miksi helvetissä videoita ei ole julkaistu aikaisemmin tai kukaan ole niitä aikaisemmin kuvannut?

En aio ottaa kantaa mahdolliseen sotilaalliseen interventioon, mutta kehotan sitä kannattavia muistamaan, että interventio on harvoin kestävä keino konfliktin rauhoittamiseksi ja aina se viimeinen vaihtoehto. Lopulta kahden humanitaarisiin rikoksiin syyllistyneen armeijan väliin jää tavallinen kansa, joiden ääni ei räjähdysten yli kanna. Heitä meidän toimittajien pitäisi kuunnella eikä pelkästään Obamaa, Putinia ja taistelevia osapuolia.

Ymmärrän, että kukaan ei lähde suomalaisen toimittajan palkalla konfliktialueelle kuolemaan, mutta lähden itse ajatuksesta, että journalismin pitäisi puolustaa heikointa, ei suinkaan vahvimman intressejä. Oli kyse sitten suurvaltapolitiikasta, omasta kansallisesta edusta tai molemmista. Viimeeksi valheelliset huhupuheet ja tunteikkaat kuvat maksoivat 110 000 irakilaisen hengen. Se, että toimettomuus on maksanut yli 110 000 syyrialaisen hengen ei tarkoita, että toinen mokoma pitäisi uhrata.

Pommitusten sijaan joku voisi ehdottaa niiden päättämistä, neuvotteluyhteyden avaamista tai edes rauhanomaista ratkaisua. Nyt rauhanneuvottelut osapuolten välillä kariutuivat kaasuiskuun eikä uusista ole tietoa. Aloittamalla uusi sota harvemmin ratkaistaan sitä entistä. Kun suurvaltojen sotakone ja länsimainen media suuntaavat uuteen taisteluun, riski on, että syyrialaiset jäävät jälleen yksin keskelle omaansa.

Kirjoitettaessa soi John Lennon - Imagine