Vapaamatkustaja

”Luxemburg ei ole veroparatiisi - Pankkiirit röhähtivät räkänauruun” – Talouselämän otsikko

Mediajoulu on sitä, että kaikki julkinen sulkeutuu ja yksityinen pääsee ääneen. Helsingin Sanomat muisti ex-pääministeri Matti Vanhasen vaalikampanjaa ennenaikaisella joululahjalla uutisoimalla Perheyritysten liiton valtuuston jäsenen ja Onvest-konsernin pääomistajan Maarit Toivanen-Koiviston uhkauksen jättää maa, koska perintövero.

Harva kyseenalaistaa HS:n toimituksen laskelmia. Tällä kertaa toimituksella ei kuitenkaan ollut laskelmia, vaan luvut perustuivat haastateltavan antamiin tietoihin. Toivanen-Koiviston esittämiä veroprosentteja ja numeroja ei siis koskaan tarkastettu. Toimitus korjasi “lapsustaan” seuraavana päivänä Turun yliopiston finanssioikeuden professori Jaakko Ossan kritiikillä. Luvut kun eivät täsmää, vaikka esittäjä onkin rehellinen perijä ja vilpitön lobbari.

Huoli sikseen, sillä kaikki mokaa joskus. Samoihin aikoihin, kun HS julkaisi Perheyritysten liiton propagandaa, oikeusasiamies totesi verohallinnon munanneen Luxemburgin veronkierto-oikeudenkäynnissä eeppisesti. Eeppinen tarkoittaa tässä tapauksessa ainakin kuutta nollaa perimättömiä veroja ja potentiaalisten veronkiertosyytteiden kaatumista.

Mutta hei, tekevälle sattuu. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin kohdalle osui ainakin seitsemän nollaa eikä kukaan edes keskustele rosiksesta. Kansainvälinen tutkivien journalistien yhteistyöverkosto ICIJ julkaisi marraskuun alussa asiakirjoja, joiden mukaan Juncker oli Luxemburgin pääministerinä luomassa verosopimusjärjestelmää, joka teki finanssivaltiosta käytännössä kansainvälisten suuryritysten veroparatiisin.

Sadat yhtiöt, mukaan lukien Apple, Pepsi, Ikea ja Heinz, ovat hyötyneet Junckerin pääministerikaudella tehdyistä verohelpotuksista. Joulukuussa julkaistiin uusia yksityiskohtia "aggressiivisista verorakenteista". Niitä ovat neuvotelleet Disney, Koch Industries, Skype, Ernst & Young, KPMG, PwC ja Deloitte. Kaikkiaan 340 yritystä, satoja miljardeja pääomaa, miljardien veromenetykset ja paikoin alle prosentin veroasten pääomaan nähden. Suomalaisia yrityksiä löytyy viisi: AIG, Altor Funds, SRV, Dasos Capital Oy, Global Environment Fund ja Huhtamäki.

Ja mitä yhdestä Luxemburgista, sillä Alankomaat ovat suomalaisten suosikkikohde. Toisena tulee pankkisalaisuudestaan tunnettu Sveitsi, kolmantena Belgia ja vasta neljäntenä Luxemburg. Suomesta hollantilaisiin holding-yhtiöihin tehdyt sijoitukset ovat kasvaneet tasaisesti vuoden 2009 noin 83 prosentista vuoden 2012 noin 89 prosenttiin. Käytännössä tämä tarkoittaa seitsemän miljardin euron laillista tulonsiirtoa.

Termiä aggressiivinen verosuunnittelu käytetään kuvaamaan toimintaa, jossa kansallisten verolakien ja kansainvälisen verojärjestelmien porsaanreikiä käytetään hyväksi niin, että verotuksen lopputulos ei vastaa lain henkeä eikä tarkoitusta, vaikka se ei ehkä rikokaan sen kirjainta.

Suomen laki verotusmenettelystä toteaa seuraavaa:

“Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.”

Veropykälä saattaa poiketa eurooppalaisesta mediaanista, mutta se on lähempänä yleistä oikeustajua. Sen sijaan, että pykälää aletaan soveltamaan vastoin yleisen oikeustajun henkeä, tulisi sen pohjalta rakentaa maakohtaista ilmoitusvelvollisuutta ja automaattista verotietojen vaihtoa. Nyt kehitys matkaa menneisyyteen.

Kyse on siis viimekädessä poliittisesta tahdosta. Osinkoverotuksen uudistamista vastusti joukko kansanedustajia, joilla on omakohtaista kokemusta keskieurooppalaisesta holding-kulttuurista. Samaan aikaan valtiovarainministeri Antti Rinne söi sanansa hallintorekisteristä, joka mahdollistaa omistusten piilottamisen. Jos Suomen valtti on rehellisyys, synti on sinisilmäisyys. Koetamme kilpailla rehellisesti markkinoilla, jotka eivät rehellistä ole nähneetkään.

Voimme toki lähteä kilpailemaan Viron kanssa, mutta jokainen varmasti ymmärtää, että Virossa baabuskat jäätyvät pakkaseen ja valtaosan tuloverotus nousisi yritysten hyötyessä. Suomi on edelleen hyvä maa yrittää ja se olisi vielä parempi, jos pk-yrityksillä olisi rehelliset mahdollisuudet kilpailla kansainvälisten jättiläisten kanssa, jotka laillisin yritysjärjestelyin minimoivat veronsa siirtämällä menojaan korkeammin ja tulojaan kevyemmin verotettuihin maihin sekä edullisten verosopimusten piiriin.

Sen sijaan, että keskustelisimme veronkierrosta ongelmana, valtamedia julkaisee etujärjestön näkemyksiä, jotka kannustavat veronkiertoon ja agressiiviseen verosuunnitteluun. Kenties pitäisi kysyä, onko kyse rikokseen yllyttämisestä?

Jos apulaisoikeusmiehen tulkintaa on uskominen - ja miksikäs ei olisi - Suomella on ainutlaatuinen mahdollisuus soveltaa veronkiertopykälää verovuodon tilkitsemiseksi. Kyse ei ole siitä, onko verosuunnittelu laillista vai ei vaan siitä, tulisiko sen olla laillista vai ei?

Verotuksessa on ongelma, mutta valitettavasti se ei ole perintövero vaan verovuoto. Suomi menettää vuosittain 7-9 miljardia euroa pelkästään laittoman veronkierron takia. Sen sijaan leikkaamme koulutusta ja lapsilisiä. Mutta hei, rapatessa roiskuu.

"Mielenosoitusvapauden merkitystä demokraattisessa oikeusvaltiossa ei voi korostaa liikaa. Se on poliittisten perusoikeuksien ytimessä ja osa diskursiivista kontrollia, jolla voi pyrkiä hallinnollisen vallan kritiikkiin ja jopa rajoittamiseen." – Kalevi Hölttä

Stoan aukiolle valuu hiljalleen kansalaisia. Seison agrikaatin ja rumpuryhmän välissä ja arvailen, mitä mikki huutaa. Noin kahteen sataan paisunut joukko tekee lähtöä ja kävelen asemalle kuvaamaan hyvinkin sataan kasvanutta vastaanottokomiteaa täydessä mellakkavarustuksessa.

On taas se aika vuodesta, että taivastellaan anarkisteilla. Astalot ja Hevoset ovat niin 2013, sillä tänä vuonna Luokkaretki Lähiöst Linnaan matkustaa metrolla.

Tajuan sopivasti ennen poliiseja, että mielenosoitus väistää Turunlinnantietä ja kipaisen alakautta metroon, jonka massa pysäyttää asemalle. Vaunussa on lapsiperheitä, toimittajia ja pelottavia anarkisteja, jotka sotkevat vaunua melusaasteella. Koetan vittuilla mekkalan yli vieressä seisovalle medialle, että jopa on muuttunut punavihreä toimituskunta anarkistiseksi, mutta tämä ei kuule. Vieressä valot välkkyvät. Matkustamme poliisisaattueessa Itä-Helsingistä metrolla Linnaan. Vain Suomessa.

Tällä kertaa vastaanottokomitea odottaa keskustassa. Mielenosoittajat jäävät Hakaniemessä. Poliiseja ei näy missään. Kaisaniemessä virkavalta tukkii tien ja ohjaa kulkueen kohti Senaatintoria, Etelärantaa ja Elinkeinoelämän keskusliiton tiloja, missä homma karkaa lopullisesti käsistä poliisin estelemättä. Tilanne ei ole väkivaltainen, mutta omaisuus saa osansa.

Ensimmäinen kunnon nujakka poliisin ja anarkistien välillä syttyy, kun mielenosoitus yrittää Tähtitorninmäen kautta takaisin Etelärantaan. Jään keskelle ensimmäistä hyökkäystä vaihtaessani akkua. Ikkunoita hajoaa ja autot saavat osumaa. Poliisin varustautumisesta ja ryhmittymisestä päätellen päätepysäkki alkaa lähestyä.

Kävelen kadun päähän, missä Aamulehti livahtaa poplareissa pressillä läpi poliisirivin. Koetan samaa, mutta pärstäkerroin ei miellytä. Joku kertoo, että motti on vielä auki toisesta päästä, mutta kun pääsen paikalle, vastassa seisoo miliisi. Käyn viidentoista minuutin keskustelun, jonka jälkeen minä ja muutama kollega kävelemme mellakkakilpien läpi.

Kymmenen minuuttia myöhemmin juon italialaisessa ravintolassa melkein seitsemän euron keskikaljaa ja katselen kun poliisi pidättää teinejä. Seurueemme saa viestin, jonka mukaan suurin osa sumputetuista on paennut rakennusten välistä. Arvioimme tämän haittaavan liikkumista keskustassa, joten palaamme lähiöön.

-------------

Autoja potkittiin, ikkunoita rikottiin ja spreijattiin. Ylilyöntejä sattui molemmin puolin, mutta mielenosoituksen vahingot jäivät rahallisiksi. Lopulta poliisi motitti, pidätti 13 ja kansa sai sirkushuveja loppuviikoksi. Mitä tästä kaikesta pitäisi yllätyksettömyydessään ajatella?

Ensin ajattelin, etten kirjoita mitään, mutta sitten kasvoille iski uutisointi äärioikeiston 612-soihtukulkueesta, ääriliikkeitä rinnan vertailevat jutut, pyörätelineveljesten suht eeppinen lynkkausmeemikampanja ja ennen kaikkea ihmisten reaktiot mielenosoitusvapautta puolustettaessa sekä yhtäkkinen totaalinen ymmärtämättömyys. Tuntui, että yhdessä yössä suomalaisilta oli kadonnut kaikki suhteellisuudentaju.

Kyse oli kuitenkin vain 100 000 euron vahingoista ja sen maksavat suurimmaksi osaksi vakuutusyhtiöt. Kuitenkin summa on riittävä, että osa ihmisistä näkee aiheelliseksi suu vaahdoten jakaa oman käden oikeutta ja rajoittaa muiden vapauksia. Aivan kuin Suomessa ei olisi aikaisemmin mielenosoituksessa ikkunaa rikottu.

Ainoa motiivi, jonka ihmiset osa tajusi tai halusi tajuta, oli kännissä riehuminen. Sen suomalainen kokoomuslainen poliisikansanedustaja tai jaritervo tajuaa ja ymmärtää tuomita, mutta se, että joku toimisi ideologisesti tai peräti selvin päin turhautumistaan, on mahdotonta.

Suomessa on lähemmäs puoli miljoonaa työtöntä ja köyhyys koskettaa liki miljoonaa. Suomi on kovin kahtia jakautunut maa ja siitä kertoo jo pikkuporvarillinen keskiluokkainen ymmärtämättömyys. Ei yksikään EK:n palkkalistoilla istuva ole käynyt testaamassa viimeisintä versiota toimeentulotuesta tai yksikään toimitusjohtaja menettänyt työtään yt:den takia ja kaiken lisäksi meillä istuu ministeri, joka ei edes usko, että joku voi tienata alle 2 600 euroa. Näiden kuplien Suomet ovat niin kaukana toisistaan, että toinen ei edes tiedä toisen olemassaolosta.

En puolustele ilkivaltaa, mutta 100 000 euron lasku, 13 pidätystä ja väkivallaton mielenosoitus ei ole kovin huolestuttavaa nyky-Euroopassa sen nykytilassa. Olisin paljon enemmän huolissani sellaisesta yhteiskunnasta, jossa vastaavassa tilanteessa ei eliitin juhliessa ikkunat hajoaisi. Se, että päivä sattuu Itsenäisyyspäivälle, ei muuta tilannetta vaan korostaa sitä. Lopulta se eliitin juhliminen tuli tänäkin vuonna tuhoja kalliimmaksi.

-------------

Kolme päivää myöhemmin tiedottajamme tiedustelee, mitä viikonloppuna on tapahtunut, sillä mediaseuranta vilkkuu Iltalehteä. Nopealla tsekkauksella intterweb tietää, että "Taneli Hämäläinen siis kannattaa mellakointia eli tunnustautuu stalinistiksi. Taneli Hämäläinen on potentiaalinen massamurhaaja ja keskitysleirin vartija."

Nettinatsit, jotka syyllistyvät satunnaisiin kunnianloukkauksiin eivät eroa mitenkään kännispäissään ikkunoita rikkovista teineistä. Minulta löytyy tosin enemmän ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka kohdistavat vihansa kanssaihmisten sijaan esineisiin ja instituutioihin.

Onkin hämmentävää, että marssi, johon lukeutuu ihmisiä, jotka ovat syyllistyneet toistuviin väkivallantekoihin ja viharikoksiin, saa puoluemediassa kehuja, kun taas EK:n ikkunoita hajottavat anarkistit ovat automaattisesti rikollisia, joiden toiminta on täysin irrationaalista. Ei suinkaan. Irrationaalista on vaahdota Stalinista, massamurhista ja keskitysleireistä Iltalehden keskustelupalstalla tai jahdata epäiltyjä Vauva-foorumilla omaisuusvahinkojen takia. Onhan se nimittäin vähintään maanpetturuutta, jos kritisoi status quota.

Nyt tarkkana. Jos et vielä tajunnut, seuraa kahden pisteen vihje: EK ja LUOKKAretki. Jos vastaukseksi tuli jälleen känniördäys, onneksi olkoon, elät luultavasti parempiosaisten Suomessa.

Ps. Iltalehti, voisitteko poistaa kaikki minua käsittelevät topikit? Kiitos.