"Hallitusvastuu on populistin sudenkuoppa." - Timo Soini
“I suppose it is tempting, if the only tool you have is a hammer, to treat everything as if it were a nail." - Abraham Maslow
Pari viikko sitten sveitsiläiset äänestivät maahanmuuton rajoitusten kiristämisestä. Alppivaltio pelkää maahanmuuttajien virran rapauttavan maan kulttuurin, nostavan vuokria, rasittavan liikennettä ja lisäävän rikollisuutta. Pelkäävät myös, että EU:sta tulevat maahanmuuttajat leikkaavat palkkoja ja kuormittavat sosiaalipalveluja. Kuulostaako tutulta? Islamisaatio, venäläiset rekat ja tonttikaupat sekä mamujen raiskausjengit?
Jussi "Mestari" Halla-Aho vieraili Suomen Genevessä Lieksassa vain päivää ennen Sveitsin kansanäänestystä ja oli Eurooppa-henkisesti huolissaan kulttuurista, vuokrista, rikollisuudesta, palkoista ja palveluista. Perussuomalaisten patrioottisiipi ajaa nähkääs tasa-arvoa selvittelemällä maahanmuuton kustannuksia, koska on se perkele väärin, että Lieksan sossu myöntää kirjoitustaidottomalle somalille mahdollisuuden suullisen hakemuksen jättämiseen, kun Pete joutuu venaan viikkoja ja täyttämään ihan hirveesti papereita.
Sama vanha satu. Halla-Aho väittää Scriptan kirjoituksessa Lieksasta, että “normaaleja taloudellisia tai kirjanpidollisia mittareita ei haluta soveltaa maahanmuuttoon, koska tulokset olisivat todennäköisesti epämiellyttäviä ja niiden pelättäisiin synnyttävän ja ylläpitävän vääriä asenteita. Muodikasta ilmaisua käyttääkseni: tiedon pelättäisiin antavan rasisteille lyömäaseita.” Mestarin mukaan tutkimus on vain poliittisesta tahdosta kiinni, vaikka todellisuudessa maahanmuuton kustannukset ovat muodikasta ilmausta käyttääkseni: melkoinen motherfucker, verrokkiryhmien puuttuessa, ikärakenteiden vaikuttaessa kustannuksiin ja kerrannaisvaikutusten paisuessa.
“On niitä, joiden vaikutus on plus-miinus-nolla. Ja sitten on niitä, joiden tulo on selkeästi Suomen ja suomalaisten edun vastaista. Kannattaako näitä tulijoita käsitellä kokonaisuutena?”, Halla-Aho jatkaa. Olisi hauska tietää, ketä nämä “selkeästi Suomen edun vastaiset” ovat. Puhuuko Halla-Aho kenties ulkomaalaisista opiskelijoista? Vai kenties turvapaikanhakijoista tai kiintiöpakolaisista? Vai työperäisistä maahanmuuttajista, jotka vievät työt ja naiset? Kenties tarkoitus ei olekaan tutkia vaan määritellä ryhmä, joka ei ole kustannusneutraali tai ylijäämäinen? Tutkimattomat ovat mestarin tiet.
Maahanmuuton kustannuksia on kuitenkin tutkittu. OECD:n vuoden takaisen raportin mukaan maahanmuuttajat tuovat Suomen julkiselle taloudelle enemmän tuloja kuin saavat takaisin erilaisina palveluina ja tulonsiirtoina. Raportin mukaan maahanmuutto hyödyttää suurinta osaa Euroopan maista. Perinteinen Suomeen saapuva maahanmuuttaja kun ei ole kielitaidoton somalialainen kymmenen hengen perheen yksinhuoltaja kuten Halla-Ahon teksteistä helposti tulkitsee vaan venäjää tai viroa puhuva eurooppalainen, joka asuu pääkaupunkiseudulla tai kasvukeskuksessa ja käy töissä.
Yleinen harhaluulo on, että maahanmuutto luo enemmän kustannuksia kuin se synnyttää, koska paine työmarkkinoilla syö työpaikkoja ja palkkoja sekä kasvattaa sosiaalimenoja. Ainakin OECD:n raportin pohjalta on syytä olettaa toisin. Työtä ei ole nähkääs tietty vaan tarvittava määrä, jos talouspolitiikka ja työmarkkinat ovat kunnossa. Yksi raportin suurimpia voittajia oli muuten Sveitsi.
Tarkastellaanpa hetki harmaita tilastoja. Suomessa asui vuonna 2012 195 000 ulkomaan kansalaista, Suomi myönsi 17 157 oleskelulupaa ja otti huikeat 666 kiintiöpakolaista. Turvapaikkaa Suomesta haki massiiviset 3 129 henkeä, kun vastaava luku oli Tanskassa 6 200, Norjassa 9 800 ja Ruotsissa 43 900. Suomen väestöstä ulkomaan kansalaisia oli peräti Euroopan alhaisin 3,6 prosenttia. Sveitsin vastaava luku oli 22 prosenttia.
Tilastojen valossa suomalaisen maahanmuuttokriittisen keskustelun kiinnostavin kysymys lienee, miksi keskustelua ylipäätään käydään? Sen sijaan, että keskustelisimme maahanmuuttajien työllistämisestä tai ylipäätään ihmisten työllistämisestä, uskomme tilanteen paranevan väkilukua kontrolloimalla.
Halla-Aho korostaa, ettei “ratsasta maahanmuuttovastaisuudella”, mutta sivuuttaa maahanmuuttajien kustannusten mittaamisen ongelmat sekä aikaisemman tutkimuksen, koska ne eivät tarjoa hänelle lyömäaseita. Mestari ei ratsasta maahanmuuttovastaisuudella, sillä koko Halla-Ahon imago on rakennettu maahanmuuttovastaisuuden varaan. Ilman maahanmuutto-ongelmaa ei ole Halla-Ahoa ja jos maahanmuutto-ongelmaa ei ole, ratkaisu on Halla-Aho.
Mestarin kirjoittelu ei juuri eroa Vastarintaliikkeen “aktivismista”. Molemmat lietsovat vihaa Suomessa oleskelevien ihmisten välille. Tässä ei ole sinällään mitään uutta, sillä rasismia on käytetty poliittisena lyömäaseena kautta aikain. Oikeistopopulismi on kuitenkin harvemmin tarjonnut ratkaisuja vaan useimmiten totaalikatastrofin. Ihmisen instrumentaalinen arvo ei tunnusta väriä, joten yhden vähempiosaisen ryhmän kurittaminen köyhdyttää kaikkia.
Otetaanpa perusesimerkki perussuomalaiselta perusajatuspaja Suomen Perustalta. Perusta otti tehtäväkseen kuntatalouden pelastamisen eivätkä lääkkeet yllättäneet. Suomi saadaan nousuun maahanmuuttajien etuja ja kehitysapua leikkaamalla, sosiaaliturvan varassa elävien oikeuksia kiristämällä, lapsiperheitä sivaltamalla ja duunarin työsuhde-etuuksilla käymällä.
Perussuomalaisten maahanmuuttokritiikin ongelma on, että keskustelu mahdollisesta ongelmasta syö päivän agendaa kuin spekulatiivinen homosusi pohjoiskarjalaista koululaista. Maahanmuuttajille vittuilu saattaa näyttäytyä joillekin isänmaallisena, mutta lapsiperheiden ja duunarien paskomista on vaikeampi oikeuttaa. Pitääksen agendan maahanmuutossa perussuomalaisilla on kova tarve huutaa homosutta, vaikka Saimaan norppakin on suurempi uhka.
Halla-Aho avaa maahanmuuttokriittisellä ristiretkellään eurovaalikampanjansa. Avaus ei yllätä, sillä vaaleista odotetaan konservatiivien ja sosialistien tiukkaa taistelua, jota äärioikeistolaiset populistipuolueet, joihin myös perussuomalaisten Sampo Terhon europarlamenttiryhmä EFD (Europe of Freedom and Democracy) voidaan turvallisin mielin laskea. Nyt perussuomalaiset arpovat, onko EFD vähän liian raju vai pitäisikö liittyä yhtä patakonservatiiviseen ECR:tiin (European Conservatives and Reformists Group).
Tulevat eurovaalit näyttävät suuntaa koko Euroopalle. Kyse on lopulta siitä, jatkammeko kurjistavaa leikkauspolitiikka vai aloitammeko oikean elvyttämisen. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin linja on kaikesta eurokriittisyydestä huolimatta tismalleen sama kuin kokoomuksen ja muiden konservatiivien ainoastaan sillä erolla, että Soini muistuttaa aina välillä pankkien vastuusta. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan tarjoa vastauksia, eikä tarjoa Halla-Ahollakaan.
Perussuomalaisten iänikuinen perusratkaisu on kehitysavun leikkaaminen. Vuonna 2013 Suomi käytti kehitysyhteistyöhön 1 118 miljoonaa euroa, mikä on 0,55% bruttokansantulosta. Saattaa äkkiseltään kuullostaa paljolta, mutta rahalla saadun huomioiden se ei ole. Esitys leikata kehitysapua nimenomaan lisäisi pakolaisvirtoja ja turvapaikanhakijoiden määrää ja näin perussuomalaista logiikkaa mukaillen myös kustannuksia.
Eurooppa on monikulttuurinen maanosa eikä se muutu arjalaiseksi unelmaunioniksi työntämällä erilaiset ja eri väriset ihmiset Suomen lahteen tai Välimereen. Kantaväestön ongelmat kriisi-Euroopassa ovat aivan samoja ongelmia, joita myös maahanmuuttajat kohtaavat päivittäin. Nämä ongelmat eivät ole peräisin maahanmuutosta eikä niitä näin ollen ratkota maahanmuuttoon puuttumalla.
Maahanmuuttajat eivät rapauta kulttuuria, nosta vuokria, laske palkkoja eivätkä kuormita sosiaalipalveluja. Nämä ongelmat ovat seurausta leikkauspolitiikasta, jota myös perussuomalaiset kannattavat. Kuten leikkauspolitiikka myös maahanmuuttopolitiikka keskittyy investointien sijaan kustannuksiin, koska laskuja löytää kasvua helpommin. Lopulta ongelma ei olekaan maahanmuutto vaan suhtautumisemme siihen. Valitettavasti marginalisoimalla muut perussuomalaiset ovat marginalisoineet koko maahanmuuttokeskustelun.
