“Hyvinvointijärjestelmä pitäisi uudistaa siten, että se keskittyisi enemmän hyvinvoinnin lisäämiseen pahoinvoinnin poistamisen sijaan.” - pääministeri Jyrki Katainen
En yleensä lue scifiä, joten teen poikkeuksen. Valtioneuvosto julkaisi lokakuun viimeisenä päivänä tulevaisuusselonteon, joka piirtää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan suuntaviivoja aina vuoteen 2030 saakka.
Ja onhan se fantastista. Tulevaisuusselonteko on yhtä onnea: kestävää kasvua, hyvinvointiyhteiskunta 2.0:aa, hyvän kehää, diginatiivia sekä merkityksellisestä ja arvokasta elämää. Fuck yeah, kukapa tätä ei allekirjoittaisi.
Reaalitodellisuudessa keskustelemme miljardin euron leikkauksista kuntatasolla, peruspalvelujen leikkauksista ja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta. Uutiset kertovat suomalaisen ilmastopolitiikan olevan EU:n kuudenneksi paskinta eikä kasvuakaan näy puhumattakaan sitten kestävästä sellaisesta. Tässä valossa olisi hauska tietää, miten hyvinvointiyhteiskunta 2.0 saavutetaan ja mitä hyvinvointiyhteiskunta 2.0 ylipäätään tarkoittaa?
Tulevaisuusselonteko ei valitettavasti konkretialla juhli. Korulauseiden ja puppugeneroinnin seasta löytyy kuitenkin muutama viittaus, joihin olisi syytä paneutua. Katsotaanpa tulevaisuuteen.
Vuonna 2030:
-Kasvu on edistänyt ihmisten hyvinvointia ympäristön kantokyvyn asettamissa rajoissa. Vastuuta kantavat koko yhteiskunta, yhteisöt ja yksilöt.
-Suomi on innostava, houkutteleva ja vakaa toimintaympäristö kaikille yrityksille ja osaajille.
-Tarvitaan nykyistä joustavampia ratkaisuja työntekoon ja oppimiseen.
-Kansalaisten vastuu itsestään ja yhteisöstään tulee kasvamaan.
-Tarvitaan jo nyt koko koulutusjärjestelmän kriittistä tarkastelua ja jatkuvaa uudistamista.
-Uudistava ja kokeileva innostava toimintakulttuuri on saatava läpileikkaavaksi valtionhallinnossa ja kunnissa. Kokeiluja tehdään yhdessä yksityissektorin ja kolmannen sektorin kanssa.
-Digitalous diipa-daapa.
Myöskään keinot, joilla kasvu uskotaan saavutettavan, eivät yllätä. Yksilön vastuu maksimoidaan, julkinen sektori minimoidaan ja työ sekä koulutus joustavat. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, palkkakustannuksista ja koulutuksesta leikataan. Epäselväksi jää, miten nämä toimenpiteet luovat kasvua, mutta yksi asia on sentään selvä: hyvinvointiyhteiskunta 2.0 perustuu edelleen kasvuun, kilpailukykyyn ja korkeaan työllisyysasteeseen.
Tulevaisuusselonteko on fantastisesti linjassa Kataisen hallituksen kanssa. Kriisitietoisuutta, huoltosuhdetta, kestävyysvajetta ja kestävää kehitystä kyllä korostetaan, mutta minkäänlaisia ratkaisuja ei tarjota. Tavoitteet ovat yhteiset, mutta keinoista ei ole kukaan samaa mieltä. Hallitus sai kirjaimellisesti kuin tilauksesta oman poliittisen portrettinsa.
Samoihin aikoihin tulevaisuusselonteon kanssa julkaistiin Kuluttajatutkimuskeskuksen Suomen sillat tulevaisuuteen -raportti, joka maalaa hyvin erilaisen kuvan “rakennemuutoksesta”, jonka kourissa Suomi kamppailee. Raportin mukaan laajat ja kalliit “big bang” -uudistukset onnistuvat vain harvoin ja tuskin koskaan, jos samaan aikaan leikataan.
Kuluttajatutkimuksen selonteon ja hallituksen selonteon ero on selkeä: ensimmäinen tarjoilee vaihtoehtoja ja muistuttaa tulevaisuuden ennustamisen epävarmuudesta, kun taas jälkimmäinen keskittyy vaihtoehdottomaan muutoksen vääjäämättömyyteen. There is no alternative -ajattelua parhaimmillaan.
Aina on vaihtoehtoja. Otetaanpa esimerkiksi kuntatalous. Samaan aikaan kun kuntien palveluja pyritään leikkaamaan miljardilla, kuntien eläkevakuutuslaitoksen on rahastoitu 37 miljardia ja tämän vuoden maksut nousevat 800 miljoonaan euroon. Lama-Suomessa näillä rahoilla voisi elvyttää sen sijaan, että suunnitellaan kalliita rakennemuutoksia ja leikataan palveluja.
Vaikka pelkkä ajatus hyvinvointivaltiosta hyvinvointiyhteiskuntaan pitää sisällään laajan ideologisen muutoksen, on huomionarvoista, että kumpikaan raporteista ei kannusta suoraan suuriin rakenteellisiin muutoksiin. Päinvastoin. Suomella menee Euroopan taloustilanteen huomioon ottaen varsin hyvin.
Konkretian puute ja kriisitietoisuuden hokeminen herättävät useamman sadan selontekosivun jälkeen kysymyksen, käytetäänkö kriisiä tekosyynä uudistuksille, jotka palvelevat pääministeripuolueen lähellä olevia eturyhmiä ja raportin tuottaneita instituutioita? Hyvinvointivaltion purkamista ja peruspalveluista leikkaamista kun ei kannata kansa eikä akatemia vaan suurimmat hallituspuolueet, elinkeinoelämän etujärjestöt ja rikkain osa yksityistä sektoria.
Syyskuun alussa Kalevi Sorsa säätiö julkaisi oman yhteispohjoismaalaisen tulevaisuusselontekonsa. Raportin mukaan Suomella on varaa hyvinvointiyhteiskuntaa verotusta uudistamalla ja progressiota lisäämällä. Raportti kääntää kysymyksen hyvinvointiyhteiskunta 2.0:sta ympäri ja kysyy: “Onko Suomen kaltaisella kansakunnalla varaa luopua hyvinvointivaltiosta?”
Kaikki, mistä meidät maailmalla tunnetaan, palautuu lopulta hyvinvointivaltioon. Suomea ei rakennettu pelkästään työn ja kasvun vaan nimen omaan hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden varaan.
Kauas ei voi nähdä katsomatta ensin lähelle, sanovat. Sama pätee tulevaisuuteen. Sitä on vaikea ennustaa katsomatta menneisyyteen ja kieltämällä nykyhetki. Keskustelemme Suomen tulevaisuudesta, vaikka korjattavaa löytyisi tänäänkin. Nykyisyysselonteolle olisi tarvetta.
Emme tarvitse hyvinvointiyhteiskunta 2.0:aa. Tarvitsemme toimivan hyvinvointivaltio 1.0:n, sillä siihen meillä on varaa, ei sen leikkaamiseen. Hyvinvointiyhteiskunta 2.0 tarkoittaa lisää hyvinvointia osalle ja pahoinvointia monille. Se ei ole hyvinvointiyhteiskunta vaan pahoinvointivaltio.
