Vapaamatkustaja

Eduskuntatalo. Seisoin hyytävässä tuulessa ja seuraan ulkomaalaislain muutoksia vastustavaa mielenosoitusta. Vasemmiston Anna Kontula kiepahtaa valiokuntien välissä kertomassa käsittelystä. Demareiden Nasima Razmyar kysyy, minkälainen keskustelu meillä olisi, jos Suomeen saapuisi saman verran maahanmuuttajia kuin muihin Euroopan maihin?

Suomessa maahanmuutto on vaatimatonta, mutta sen herättämä keskustelu jotain aivan muuta. Nyt sanoista ollaan siirrytty tekoihin. Internetvitsiä lainaten: ”Kiitos Suomen vastarinta liike1 Kaksi viikkoa katupartioita ja jo maa valkoinen.” Väkivaltainen katujengi päätti lähteä turvaamaan isänmaata kuvitteelliselta väkivaltaiselta katujengiltä ja kuinkas kävikään?

No, turpaan tuli ja esitutkinta on käynnissä. Onneksi poliisi partioi katupartiota ja muutama hyssyttelevä kolumni radikaaleista ääripäistä myöhemmin interwebissä keskustellaan, kuka löi eka? Valitettavasti tämä keskustelu johtaa usein kysymykseen, kuka löi koviten?

Komisario Jere Roimu Helsingin poliisista oli vähän googletellut, sillä tämä tiesi kohtaamisen olleen sovittu. Antirasistinen Varisverkosto vastasi Roimulle, ettei se sovi natsien kanssa yhtään mitään ja jopa Suomen Vastarintaliike (SVL) kiisti komisarion väitteen:

”Partiota uhkailleet ja fyysisesti provosoineet äärivasemmistolaiset eivät olleet ”aktivisteja”, vaan sattumalta paikalla ollut aggressiivisesti käyttäytynyt kaveriporukka, joka saatiin nopeasti ojennukseen.”

Esimerkillistä katuaktivismia. Maahanmuuttovastaiset ääriliikkeet ovat kasvattaneet parlamenttipaikkoja kaikkialla Euroopassa eikä Suomi tee poikkeusta. Vaikka Suomessa on ryssitelty ja hurriteltu vuosisadat, eurooppalainen nykyrasismi on monella tapaa uusi ilmiö aivan kuten maahanmuuttokin. Silti, kun esimerkiksi Ruotsissa puhutaan Syyriaan sotimaan lähtevien yhteydessä sosioekonomisista ongelmista, meillä ministeriö selvittelee kansalaisuuden kieltämistä.

Vaikka keskustelu maahanmuutosta onkin kovaääninen, onko se edustava? Ovatko suomalaiset siis yhtä rasistisia kuin keskustelu antaa olettaa?

Vuoden 2010 European Social Surveyn (ESS) mukaan Pohjoismaat ovat verrattaen maahanmuuttajamyönteisiä. Silti vuoden 2011 kysely paljastaa, että 35 prosenttia meistä suomalaisista uskoo, että ”islam on uhka länsimaisille arvoille ja demokratialle” ja 29 prosenttia on varsin samaa mieltä väitteen kanssa, että ”tiettyyn rotuun kuuluvat eivät sovi moderniin yhteiskuntaan.”

Helsingin Sanomien vuosi sitten teettämän kyselyn mukaan 44 prosenttia meistä vastustaa uusia maahanmuutajia ja 53 prosenttia on täysin tai osittain sitä mieltä, että Suomeen jäävien ulkomaalaisten olisi oman etunsa vuoksi hyvä pyrkiä "niin suomalaisten kaltaisiksi kuin mahdollista"

Masentavia lukuja, mutta ESS:n kyselystä käy myös ilmi, että suurin osa suomalaisista pitää suomalaisia rasistisina. Emme oikein tunnu tietävän, mitä se rasismi on. On toki söpöä kuulla keittiösemiotiikkaa maahanmuuttokritiikin ja rasismin eroista, kun kertoja kannattaa maahanmuuton rajoittamista tai syrjivää lainsäädäntöä. Meillä Mikkelissä oli aikanaan sanonta: ”Rasisti on rasisti, vaikka voissa paistaisi.”

Meillä Mikkelissä oli myös joka viikonloppuinen katupartio, joka valvoi ihan kaikkia, koska yksikään maahanmuuttaja ei uskaltanut kylille. Ei niitä kyllä montaa ollutkaan. Silloin ei keskusteltu, oli vain väkivaltainen porukka, joka etsi syyn väkivaltaansa. Toimintansa he oikeuttivat sosiaalidarwinistisella maailmankuvalla, mistä johtuen katupartio oli uhka jokaiselle vähemmän steroideja syöneelle. Mikkelin antifa ei ollut järjestäytynyt. Se koostui kaikista, jotka eivät pitäneet pilottitakkia.

Keskustelu kahdesta identtisestä ääripäästä on ongelman vähättelyä. Leimaamalla antifasistit samalle viivalle kuin fasistit, itse ongelma sivuutetaan ääripäiden nahisteluna. Aivan kuin olisi joku kolmas Suomi, jossa kaikilla maahanmuuttajilla on kivaa, Suomi voittaa joka vuosi lätkän MM-kullan ja missä rasisteja on ainoastaan patriootin postituslistalla.

Todellisessa Suomessa on sisäministeri, joka vielä vuosi sitten kannatti varauksin vapaaehtoisia katupartioita poliisijohdon tuella. Sama ministeri toi pöytään ulkomaalaislain muutokset, jotka vakiinnuttaisivat alaikäisten säilöönoton ja rikkoisivat jo viranomaisten toimesta venytettyjä kansainvälisiä sopimuksia sekä lisäisivät paperittomien määrää.

Todellisessa Suomessa jokainen rasisti ei ole SVL:n tai Suomen Sisun jäsen eikä jokainen antifasisti ole anarkisti tai kommunisti. Jos todellisessa Suomessa hallitus esittää syrjiviä lakeja, tai jos ulkomaalaisen riistotyövoiman käyttö työmarkkinoilla on ihan ookoo, tai jos "maahanmuuttokriittisyys" ja "positiivinen syrjintä" ovat arkikieltä, ei ole kyse mistään ääriryhmien toiminnasta tai yhdestä populistipuolueesta vaan koko järjestelmästä. Ja jos ennakkoluulot lakaistaan koko ajan maton alle, niitä ei koskaan käsitellä.

Toivoisin, että asiasta voitaisiin puhua ilman rengasrautaa, mutta jos Suomen rasistinen ilmapiiri nousee esille vasta, kun väkivaltarikollisista kootut kodinturvajoukot pyörivät kadulla etsimässä maahanmuuttajaseurueita ja antifasisteja, jokainen ihminen - ulkomaalinen tai ei - on vaarassa ja keskustelu myöhässä. Jos tähän ei virkavalta puutu, soisi ainakin itsepuolustuksen olevan mahdollisuus.

Norjalaisen rauhantutkijan Johan Galtungin mukaan fasismi on määritelmällisesti "poliittisten päämäärien tavoittelun ja massiivisen väkivallan yhteenliittymä". On tärkeää nähdä nämä kaksi rinnakkain. Nykyfasismi ei ole vaarallista pelkästään kaduilla vaan myös kabineteissa.

Leikkauspolitiikka, lama ja sosiaaliset ongelmat eivät ole maahanmuuttajien ongelma vaan harjoitetun politiikan tulos, joka kohdistuu kansalaisiin ihonväriin katsomatta. Todellinen fasismi on väkivaltaa heikompia kohtaan. Se on systemaattista institutionaalista väkivaltaa, jonka uhreja sen väkivaltaisimmat kannattajat monesti itse ovat.

Kadulla fasistit tosin saavat dunkkuun sattumanvaraisilta suomalaisilta kaveriporukoilta. Toisin kuin kabineteissa, kaduilla fasistit kuitenkin kuuntelevat palautetta. Siteeraan lopuksi sattumanvaraisten ohikulkijoiden pahoinpitelemäksi joutunutta katupartiota:

”Valtamedian reaktiota arvokkaampana pidämme kuitenkin partioinnin kirvoittamia kannanottoja tavallisilta suomalaisilta.”

“Kun kyse on viidestäkymmenestä prosentista maailman bruttokansantuotetta ja kolmestakymmenestä prosentista koko maailmankauppaa, saadaan vielä hienot sopat keitettyä.” - pääministeri Alexander Stubb

Narinkkatori. Ratsupoliisit saattavat Steissiltä. Suunta on sama. Kamppiin kerääntyy hiljalleen mielenosoittajia vastustamaan Kanadan ja EU:n (CETA) sekä Yhdysvaltain ja EU:n välisiä (TTIP) vapaakauppa- ja investointisopimuksia ja Maailman kauppajärjestön (WTO) 23 jäsenen käymiä palvelukauppasopimusneuvotteluja (TiSA).

CETA allekirjoitettiin Ottawassa 26. syyskuuta, mutta se vaatii vielä Euroopan neuvoston ja parlamentin siunaukset. Suomessa sopimus kiertää valiokunnissa. Vuonna 2009 aloitetut neuvottelut on käyty vähin äänin ja TTIP-neuvottelujen varjossa. Huolestuneet kansalaisjärjestöt käynnistivät eurooppalaisen kansalaisaloitteen neuvottelujen lopettamiseksi, mutta Euroopan komissio esti nimien keräämisen syyskuun alussa. Komission mukaan kyse ei ole juridisesta vaan valmistelevasta sopimuksesta, joka ei näin ollen kuulu kansalaisaloitteen piiriin.

Mielenosoitus lähtee liikkeelle rauhallisissa merkeissä Narinkkatorilta. Mukana on lapsiperheitä. Nuoria ja vanhoja. Ihmisiä on satoja, mutta bongaan vain yhden keskiketterän litkijän. Ei ole tuontitavaraa.

Vuonna 2013 EU:n ja Kanadan välisen kaupan arvo oli 58,8 miljardia euroa. Samana vuonna Suomen vienti Kanadaan oli 740 miljoonaa euroa ja tuonti 247 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 tehdyn kanadalais-eurooppalaisen vaikuttavuustutkimuksen mukaan sopimus hyödyttäisi EU:ta 11,6 miljardilla eurolla ja Kanadaa 8,2 miljardilla eurolla.

Suomen Ottawan suurlähetystön mukaan:

”Yhdysvaltojen läheisyys ja Nafta-vapaakauppasopimus helpottaisivat suomalaisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa myös Kanadan puolelle.”

Valitettavasti sopimukset ovat kaksisuuntaisia. Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta yhdistettynä CETA:aan ei helpottaisi ainoastaan suomalaisia yrityksiä vaan avaisi markkinoita yhdysvaltalaisille yrityksille. Suurimmalla osalla jenkkien jättiläisistä on jo nyt tytäryhtiö Kanadassa, joten 50 prosentin kotimaisuussäädökset tuotannossa eivät muuta kokonaiskuvaa.

Kuten CETA-neuvottelut, myös TTIP-neuvottelut koetettiin käydä salassa ja vähin äänin ilman ikäviä kysymyksiä. Toisin kuitenkin kävi. Neuvottelut, joita oli pohjustettu 90-luvulta saakka, vuotivat julkisuuteen vuonna 2014. Ensin Wikileaks julkaisi Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusneuvottelujen (TTP) asiakirjoja, mikä herätti laajaa keskustelua neuvottelujen avoimuudesta. Euroopan julkisen alan ammattiliittojen keskusjärjestö (EPSU) sai puolestaan haltuunsa asiakirjoja TTIP-neuvotteluista, joiden mukaan EU pyrki ”ennennäkemättömään markkinoiden yhdentymiseen”.

Sitten Corporate Europe Observatory (CEO) -tutkimusryhmä vuosi julkisuuteen salaisen asiakirjan, jonka mukaan sopimus heikentää finanssisektorin valvontaa. CEO sai myös käsiinsä
dokumentin, joka paljasti Euroopan komission reagoineen Euroopan laajuiseen kritiikkiin luomalla TTIP-sopimusta käsittelevän viestintästrategian.

Viestintästrategian tavoite on keskittyä sopimuksen positiivisiin puoliin, joten tehdäänpä, kuten komissio meidän haluaa ja keskitytään niihin "positiivisiin puoliin" investointisuojan ja demokratiavajeen sijaan.

Pääministeri Stubb ilmoitti eduskunnalle, että:

”EU:n komission teettämän vaikutusarvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa.”

Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta arvio ei ole rehellinen. Optimistinen se sen sijaan on.

Suomi perustaa arvionsa TTIP-sopimuksen hyödyistä kuuteen vaikuttavuustutkimukseen, joista yksi keskittyy Ruotsiin, toinen Saksaan, kolmas Hollantiin, neljäs on komission oma arvio, viides Center for Economic Policy Research (CEPR) –think tankin ja kuudes suomalaisen elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) teettämä.

Kuullostaa fantastiselta, paitsi että kolme ensimmäistä koskettaa väärää maata, neljäs perustuu viidenteen, viides ei pidä sisällään matemaattista mallinnusta Suomesta ja kaiken huipuksi Etlan ”tutkimus” on yrityspampuille suunnattu kysely.

Kukaan ei kuitenkaan kysynyt kansalta, joten kansa on kadulla. Joku kertoo osallistujamääräksi 800. Se on hyvin, kun aiheena on epämääräinen kirjainyhdistelmä ja perusteluna aika monta nollaa. Globalisaationvastainen liike sai syntynsä viimeistään Seattlen vapaakauppaneuvotteluista, eikä ole sittemmin loppunut.

Ensimmäiset arviot Yhdysvaltojen ja EU:n välisen kaupan vapauttamisesta tilattiin hollantilaisyritys Ecorysilta vuonna 2009. Euroopan vihreät kritisoivatkin, että CEPR:n laskelmat, joiden arvioimiseksi Ecorys teki vertailun vuoksi komission pyynnöstä uuden arvion, perustuvat itse asiassa Ecorysin vanhoihin laskelmiin.

Bertelsmann-säätiön teettämän vaikutusarvion mukaan sopimuksen vaikutukset kasvuun ovat olemattomat, mikäli pelkästään tulleja puretaan. Mikäli kaikkiin kaupan esteisiin puututaan, sopimus hyödyttää kaikkia muita paitsi kolmansia osapuolia eli koko loppumaailmaa. Pitänee myös mainita, että tutkimus, oli Bertelsmannin säätiön itse tilaama ja jopa tutkimusryhmän johtaja pitää optimistista uutisointia harhaanjohtavana

Pääministeri Stubbin arviot perustuvat komission vaikuttavuusarvioon, joka on sekoitus Ecorysin ja CEPR:n arviota. Luvut perustavat skenaarioon, jossa kaikki kaupan esteet poistetaan. Onkin tärkeä muistaa, että vaikuttavuus perustuu siihen, mitä sopimus pitää sisällään. On helppo näyttää käppyröitä, joiden vaatima skenaario kuitenkin käytännössä tarkoittaisi tilannetta, missä pohjavesi ja julkiset palvelut olisivat kaupan.

Ilmoituksessaan eduskunnalle Stubb lupasi, että:

”Euroopan markkinat eivät neuvottelujen seurauksena avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa perustellusti ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset koskien geenimuunneltuja tuotteita pysyvät voimassa… ...Investointisuoja ei estä maan oikeutta asettaa terveydenhuollon tai ympäristönsuojelun määräyksiä haluamalleen tasolle.”

Pääministeri ei kuitenkaan muistanut mainita, mitä nämä vaatimukset maksavat. Ei nimittäin ole näyttöä, että Stubbin lupaukset toteutuisivat sekä kasvun ja eurojen että investointisuojan ja sääntelyn osalta. Lupausten mukainen sopimus ei siis tuo euroalueelle 86 miljardia.

Pääministeri ei myöskään muistanut mainita, että TiSA-sopimukseen kuuluvan Ratchet-lausekkeen mukaan kerran vapautettua palvelua ei voida ottaa uudelleen säätelyn piiriin ja palauttaa julkiseksi.

Europarlamentin GUE/NGL-ryhmä sen sijaan muisti ja pyysi Itävallan kehitystutkimuskeskusta (ÖFSE) analysoimaan arviot (lukuun ottamatta Etlan kyselyä), joita myös Suomi käytti pohjamateriaalina neuvotteluille. Analyysi ei kritisoi tutkimuksia pelkästään vanhentuneista menetelmistä vaan koko työllisyys- ja kasvuennusteesta, joka on täysin riippuvainen mittavasta harmonisoinnista. Raportti huomauttaa, että sopimus kurittaa joka tapauksessa sekä EU:n budjettia että kolmansia osapuolia.

Kaiken lisäksi CEPR:n tutkimus, joka toimii sopimuksen tosiasiallisena oikeutuksena, ei huomioi, tullimaksujen menetyksiä, rojalttien nousua, välimiesoikeuden kustannuksia eikä veromenetyksistä aiheutuneita kerrannaisvaikutuksia. Onkin kyseenalaista, hyödyttääkö sopimus ketään muuta kuin suuryrityksiä, sijoittajia ja asianajajia.

Mielenosoitus päättyy Musiikkitalon nurmikolle Eduskuntataloa vastapäätä. Julma Henri ja dj Polarsoul aloittelevat eurocrackdownia. Aurinko paistaa ja kauppa on edelleen säädeltyä. Avaan Olvin lonkeron. Se on sentään vielä suomalainen.

Myös pääministerin kuuluisi ajaa Suomen kokonaisetua. Kun hän valitsee tietoisesti tutkimuksista kaikista optimistisimmat arviot, hän ei kerro koko totuutta.

Pääministerin vapaakauppamyönteisyydessä on ideologista, ei järkiperäistä. Se perustuu olettamukseen, että kaupan vapauttaminen luo automaattisesti vaurautta, tutkimukset sikseen. Vaikka vapaakauppasopimuksen neuvottelut käynnistyivät vasta 2013, sopimusta valmisteltiin liki kaksi vuosikymmentä ilman vaikuttavuusarvioita, julkista debaattia tai itsekritiikkiä. Sama pätee nykytilanteeseen. Keskustelua ei haluta ja vaikuttavuusarviot ovat Suomen osalta puutteellisia.

Jo pelkkä sopimuksen valmisteluprosessi – puhumattakaan itse neuvotteluista – irvaili demokratialle. CEO-tutkimusryhmän mukaan komission ”konsultointi" kansalaisjärjestöjen kanssa oli vitsi ja CETA-sopimus pitää sisällään lupauksista huolimatta välimiesmenettelyn. Samaan aikaan Stop TTIP -kampanja kerää nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka komissio kieltää.

Välimiesoikeus toteutui CETA:n kohdalla vastoin lupauksia, joten on epätodennäköistä, että TTIP:n koh-dalla tehdään poikkeusta. Tämän myöntää myös Stubb:

”…jos ja kun Kanadan ja EU:n välisessä vapaakauppasopimuksessa on investointisuojasopimus, niin sitä käytetään eräänlaisena pohjana tässä kokonaisuudessa.”

Jos Suomi haluaa todella vapauttaa kauppansa Yhdysvaltojen kanssa, olisi toivottavaa, että sopimuksen tueksi tuotettaisiin muutakin kuin kysely. Nyt hallitus ei tiedä mistä se päättää. Le Monde Diplomatiquen ja Novaja Gazetan mukaan hallitukset eivät ole koko neuvotteluaikana saaneet nähdä varsinaisia sopimustekstejä vaan pelkkiä tiivistelmiä.

Saattaakin olla, että pääministeri Stubb löytää pian itsensä ja Suomi AB:n välimiesoikeudesta keississä Apple vastaan Suomen metsäteollisuus.

Viikko sitten Pressiklubissa keskusteltiin rasismista, fasismista ja siitä, mitä kaikki tämä tarkoittaa. Ei ihmekään. Vallilassa nimittäin rikottiin ikkuna, joka oli kiinteä osa perussuomalaisten Helsingin piiritoimistoa. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo tiesi jo ennen poliisitutkinnan aloittamista, että asialla oli ”vahvasti vihervasemmiston yhteydessä toimiva ääriliike”.

Puolueen harmaa eminenssi Matti ”pullo kiinni blogatessa” Putkonen kertoi, että vika oli Ylen Ruotsin vaalien uutisoinnin ja toimittajien, jotka sekoittivat uusnatsitaustaiset ruotsidemokraatit ja maahanmuuttokriittiset persut.

Koska rasismia ja poliittista väkivaltaa ei tule ottaa kevyesti, Pressiklubissa aiheesta väänsi peistä taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg, koska hän on tutkinut suomalaisuutta ja rasismia sekä perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Simon Elo, koska tuota... Ööö... Hän ei ole rasisti. Tai sitten se ikkuna.

Elon mukaan valtaosa toimittajista toimi journalistisen etiikan rajoissa, mutta osa vihjaili ikävästi rinnastamalla ruotsidemokraatit persuihin. Ruotsidemokraattien juuret ovat rasistisessa Bevara Sverige svenskt -liikkeessä eikä uusnatsitausta ole mikään salaisuus. Tämän tunnustavat persutkin, mutta sama ei päde heihin, sillä puolue ponnistaa vennamolaisesta populistisesta kansanperinteestä. Se, että oikeistoradikaalin Suomen Sisun jäsenet nyt sattumalta ovat vallanneet puolet puolueesta, ei suinkaan tarkoita, että puolue kosiskelisi maahanmuuttovastaisuudella tai rasismilla.

Vaikka perussuomalaisilla ja ruotsidemokraateilla ei ole mitään tekemistä keskenään, ymmärrystä silti riittää. Elon mukaan ruotsidemokraattien ”fasisminsa” edustaa ”kansallisvaltiokeskeistä, Ruotsin etua katsovaa ja perinteistä kiinni pitävää maailmankuvaa”. Tämä on luonnollisestikin aivan eri asia kuin perussuomalaisten ”kansallismielinen” arvomaailma, missä ”suomalaisuus on voima” ja arvot ”konservatiivisia”.

Kun kokenut yhteiskuntatieteilijä kertoo, että perussuomalaiset ovat osa aivan samaa oikeistopopulistista liikehdintää, jota näemme ympäri Eurooppaa, miksi sitä on vaikea uskoa? Tarkastellaanpa muutamaa perussuomalaista avausta oikeistopopulismin valossa.

Syyskauden avajaisiksi eduskunnan keskusteluun nousi ulkoasianministeriön mietintö kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta. Koettakaa kestää. Mietintö totesi, että: ”Varojen väärinkäytösten osuus kokonaisuudesta on ollut melko pieni”. Koska tämä ei istu perussuomalaiseen maailmanselitykseen, lanseerasivat mamukriitikot vapaaehtoisen kehitysavun. Tarkoitus ei missään nimessä ollut leikata apua. Argumentti kuului: jos suomalaiset todella tukevat kehitysyhteistyötä, he lahjoittavat vastaavan summan - tai jopa enemmän!

Vaikka idea onkin keksijöidensä mielestä mullistava, kansanedustaja Maria Lohelan mukaan: ”Mihinkään muuhun palveluihin emme tätä mallia tarjoa.” Paitsi ulkomaalaisille ja muille maille vierahille.

Lohela kirjoitti Turun Sanomiin sanojensa painoksi mielipidekirjoituksen Maahanmuuttopolitiikassa kiristämisen varaa, joka liitti Pakolaisavun mukaan "yhteen ilmiöitä, jotka eivät liity toisiinsa, toistaa urbaanilegendoja eikä hyödynnä asioista helposti saatavissa olevaa tilastotietoa." Mutta hei, mamuille tarjoiltiin jälleen mullistavaa mallia. Rasismia?

Kyse on katsokaas "positiivisesta syrjinnästä", sanahirviöstä, jolla persut oikeuttavat oikean syrjinnän. On nimittäin helppo rajoittaa yksien oikeuksia vetoamalla toisien vapauksiin. Onhan se vain väärin, että 20 prosenttia maksaa vain koska 80 prosenttia niin haluaa. Käytännön tasolla positiivinen syrjintä on sitä, että maahanmuuttaja ohittaa suomalaisen työhaastattelussa. Nyt saa nauraa.

Elo kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan Rosenbergista:

”Sillä kun syrjitään länsimaalaista keskiluokkaista valkoihoista heteromiestä- tai naista, "vähemmistöt saavat äänen", kuten Rosenberg asian ilmaisee. Hänen ajattelutavassaan vähemmistö ei voi saada ääntä ellei enemmistön ääntä vaimenneta.”

Rosenberg ei tietenkään näin sanonut ja koko argumentti on Elon omaa tulkintaa, mutta se kuvastaa hyvin persujen logiikkaa ja reaktiota rasismisyytöksiä vastaan: käännetään koko paska ympäri. Näin syrjijästä tulee syrjitty, rasistista uhri ja perussuomalaisista aidosti feministinen puolue. Joskus jopa vihreiden puheenjohtajasta tulee rasisti.

Perussuomalaiset kääntävät rasismin salaliitoksi itseään vastaan, sillä onhan se keppihevonen keskiluokkaista valkoihoista lihaa syövää heteromiestä vastaan. Samalla he voivat sanoa enemmän ilman pelkoa rasistin leimasta.

Kun lapsilisäkeskustelu alkoi, eivät perussuomalaiset ehdottaneet vapaaehtoista maksujärjestelmää tukemaan lapsiperheitä. Sen sijaan samassa täysistunnossa käsiteltiin säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain muuttamisesta, säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain sekä ulkomaalaislain muuttamisesta. Tilanteessa, jossa lapsiperheiltä leikkaaminen on uhka, maahanmuuttajien rankaiseminen on varteenotettava mahdollisuus.

Idea on, että jatkossa tilapäistä oleskelulupaa ei myönnettäisi kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille. Käytännössä lakiuudistukset lisäisi merkittävästi paperittomien ihmisten määrää ja mikä pahinta, vakiinnuttaisivat lasten säilöönoton, jonka pitäisi olla viimesijainen toimenpide eikä sitäkään. Olisi hauska nähdä tasapuolisuuden nimissä tilanne, jossa alaikäiselle suomalaiselle tarjotaan säilöä sosiaalitädin sijaan.

Kyse on sisäministeri Päivi Räsäsen lakipaketista, jonka vasemmistoliitto ja vihreät torppasivat. Kolmen vuoden hallitustaipaleen jälkeen kvartetti on heikko ja lakiuudistus jakaa demareita, joten kokoomus ja kd luottavat persuihin ja oikealle kallistuneeseen asenneilmapiiriin. Vaikka perussuomalaiset ovat oppositiopuolue, kenelläkään ei ole epäselvää äänestävätkö he lakiuudistusten puolesta vai vastaan.

Ollaan rehellisiä. Lakiuudistus, joka kohdistuu marginaaliseen ryhmään ja mahdollistaa lasten säilöönoton, vapauden rajoittamisen, lisävoimankäyttöoikeudet sekä lisää mahdollisuuksia rangaista pelkän epäilyksen perusteella on syrjivä eikä sen luonne muutu, vaikka kuinka monta lieksalaista kaivelisi pakolaisten roskiksia.

Maahanmuuttovastaisuudella on helppo ratsastaa vaalien lähestyessä, mutta olisi syytä muistaa, että päätöksillä on oikeita seurauksia, jotka vaikuttavat kaikista heikoimmassa asemassa oleviin oikeisiin ihmisiin.

-------------

Loppujen lopuksi persujen ratkaisut synnyttävät heidän maalamansa kauhuskenaarion. Kehitysavun leikkaaminen lisää pakolaisvirtoja, paperittomien määrän kasvu sosioekonomisia ongelmia Suomessa ja mamu-kortin heiluttaminen pelkoa, joka synnyttää konflikteja. Itseään toteuttavia ennustuksia.

Joskus kuitenkin persukin paljastaa todelliset karvansa. Kansanedustaja Olli Immonen ehdotti, että hallitus ulottaa pakolliset tautiseulonnat koskemaan kaikkia riskimaista Suomeen saapuvia kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita, tutkinto- ja vaihto-opiskelijoita sekä työperäisiä maahanmuuttajia, koska hepatiitit, hoo-ii-vee ja ebola. Ongelma ei ole seksituristin tuliaiset vaan vaihteeksi maahanmuuttaja.

Kuullostaako rasistiselta? Ei tietenkään. Itse olet.