Vapaamatkustaja

”Kokoomus on kertonut kaikki tavoitteensa julkisesti. Ongelma on, ettei kukaan ota niitä vakavissaan.” – kylillä kuultua

Ehkä pitäisi. Istun Kotkan kaupungintalon valtuustosalissa. Paikan päällä on vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, joka suunnittelee alkavaa istuntokautta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satosen esitys työaikojen pidentämisestä puhuttaa kansanedustajia. Ehdotus ei kerää sympatiaa ja joku mainitsee kokoomuslandian.

Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän kyselyn mukaan kokoomus on Suomen suurin puolue nyt 22,1 prosentin kannatuksella. Kokoomusvaikuttaja, ex-lehtimoguli ja kansanedustaja Eero Lehden mukaan paras hallituspohja löytyy ensi vaalien jälkeen porvarihallituksesta perussuomalaisten ja keskustan kanssa. Myös RKP on tervetullut.

Jos kehysriihen tarjoama leikkauspolitiikkaa kuulostaa hurjalta, lisää on tulossa. Pääministeri Alexander Stubb kertoi kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, että: ”Kokoomus tulee esittämään, miltä maailma näyttäisi, jos kokoomus itse saisi päättää.”

Tehdäänpä kuten pääministeri ehdottaa ja leikitään ajatusleikkiä, miltä maailma näyttäisi, jos kokoomus itse saisi päättää? Kokoomuslandia.

Stubb ideoi ensitöikseen kesäkuun alussa Suomen kokonaisveroasteen laskemista 39 prosenttiin ja julkisen sektorin supistamista 50 prosenttiin. Tämä tarkoittaa käytännössä 12 miljardin kokoista lovea verokertymään. Koska kokoomus on sitoutunut EU-budjettikuriin ja velkasuhteen taittamiseen säästö- ja leikkauskuurien avulla, veromenetyksiä ei kateta lisävelalla vaan uusilla leikkauksilla.

Kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Sampsa Kataja ehdottivat jo kaksi vuotta sitten ns. ”kultaista hamsteria” eli, mikäli: ”Valtion tulot ylittävät tuloarviot, tulot tulisi sitoa budjetin tasapainon parantamiseen eli velanmaksuun”. Käytännössä tämä tarkoittaisi mittavia leikkauksia julkiselle sektorille, jonka budjetti olisi sidottu talouskasvuun. Samankaltaista ”velkajarrua” on ehdottanut myös Eva raportissaan Euroopan parhaat reseptit. Viime kädessä velkajarru on valtava talousjarru, joka johtaa ainoastaan mittaviin irtisanomisiin ja työttömyyden kasvuun.

Elinkeinoelämän valtuuskunta ei ole kokoomus, mutta näkemykset eroavat harvoin. Evan raportissa nostetaan esille Latvia, missä: ”Noin puolet valtion 75 virastosta suljettiin. Jopa 29 prosenttia koko virkakunnasta irtisanottiin, kaikkiaan 23 000 virkamiestä”, ”yli sata koulua suljettiin ja 2 400 opettajaa irtisanottiin”, ”palkat laskivat kymmenyksellä” ja ”työttömyys räjähti vuonna 2010 lähes 20 prosenttiin”. Latviaa ei ole raportin varoittava esimerkki vaan menestystarinana.

Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty vaatii, että hallitus tekee tulevassa budjettiriihessä päätöksen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta. Kyseessä on kymmenen miljardin euron leikkausohjelma, "jonka tavoitteena on saattaa Suomen julkinen talous kestävälle pohjalle”. Ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat kuntatalouden tasapainottaminen, työurien pidentäminen, eläkeiän nosto ja "lukuisat toimet rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi".

Raportissa todetaan muun muassa seuraavaa:

"Hallitus edellyttää, että työn ja aktiivitoimien tarjonta ja niistä kieltäytymisen sanktiointi pannaan toimeen hallituksen päätösten mukaisina kattavasti kaikkien ELY-keskusten alueilla."

Kokoomuksen kuplassa kun ei työmarkkinoille ajauduta, sinne vapaudutaan. Kaikilla on töitä ja mikäli töitä ei ota vastaan, sosiaaliturvaa ei tipu. Paula Risikon perustama osallistavaa sosiaaliturvaa kehittävä työryhmä on jo pilottivaiheessa. Pian kaikille löytyy palkaton harjoittelupaikka. Koska työehtosopimus ei ole, yleissitova ja hankala ay-byrokratia ei häiritse työvoiman liikkuvuutta eikä oikeuksia. Politiikka, kun ”ei ole saavutettujen etujen puolustamista”.

Ja jos töitä ei ole, voi yrittää. Kokoomuslandiassa jokainen onkin yrittäjä, joka neuvottelee sopimuksensa työnantajaosapuolen kanssa. Jokainen voi myös piilottaa varansa hallintarekisterin turvin holding-yhtiön pöytälaatikkoon veroparatiisiin. Siis, jos rahaa on. Jos ei pysty myymään tarpeeksi edullisesti, joutuu tekemään ilmaiseksi, koska onhan ”kaikki työ (myös palkaton toim. huom.) arvokasta”.

Köyhyys- tai syrjäytymisriski koskettaa tällä hetkellä 854 000:ta suomalaista. Samaan aikaan Ministeri Räty ihmettelee, kuinka moni suomalainen nyt tienaa alle 2 100 euroa kuussa? Pian ministerille selvisi, että puoli miljoonaa. Kaikista tulonsaajista luku on 54 prosenttia ja 2 600 euroa tienaavien kohdalla 60 prosenttia. Tällä hetkellä ministerin palkkio on 9 261,55 euroa.

Yksi köyhyysrajan rajamaastossa keikkuva ryhmä ovat eläkeläiset. Vaikka työllisyysluvut ovat ennätyssynkät, eläkeikää nostetaan. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi epäili kesäkuussa Rakennusliiton verkkosivulla ilmestyneessä blogissaan, että palkansaajajärjestöt ovat sopineet kaikessa hiljaisuudessa eläkeiän nostosta. Kokoomuslandiassa ei eläkeikää eikä työaikoja tunneta. Vapaus on yrittää hautaan saakka.

Jos ei jaksa ihan niin pitkään, voi mennä sairaalaan. Siis, jos on rahaa, sillä julkisen sektorin terveydenhuolto on köyhille, leikkausten kurjistama ja rikkaat käyvät yksityisissä luksussairaaloissa. Aina voi toki valittaa, mutta eipä ole oikeusturvaakaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kysyi vastikään Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Turussa: "Haluammeko, että Suomi tulee tunnetuksi valtiona, joka ajaa alas oikeusturvaansa.”

On tärkeää muistaa, että kokoomuslandia ei ole hyvinvointivaltio vaan hyvinvointiyhteiskunta. Ero on siinä, että hyvinvointiyhteiskunnassa köyhistä ja hädänalaisista ei huolehdi valtio vaan yhteisö. Yritysmaailma korvaa valtiorahoitteisen yliopiston turhat humanistiset oppiaineet ja hyväntekeväisyys sekä lahjoitusvarat täyttävät lastensairaalat keskoskaapeilla. "Ihmisroskat" katoavat katukuvasta, sillä kuka köyhään ja rumaan investoisi? Luonnonlaki, kuten on Stubbin mukaan kokoomuksen galluptuloskin.

Pääministeri totesi linjapuheessaan, että: ”2010-luvulla ei ole olemassa yhtä suomalaista unelmaa, vaan jokainen suomalainen haluaa elää omaa unelmaansa”. Jyväskylässä vuonna 2012 julkaistun pro gradu -tutkielman mukaan ”kansalaisten mielipide on hyvin yhtenäinen; suomalaiset kannattavat laajaa hyvinvointivaltiota”. Vaikka kokoomuksen johdon ehdotuksia kannattavat hädin tuskin enää omatkaan, puolue on Suomen suurin. Se pistää miettimään, onko kokoomuksen suvereeni tiedotus- ja pr-osaaminen ainoa syy Suomen valitsemaan suuntaan?

Itse suuntaan Turkuun. Kuuntelen junassa kaksi riviä taaempana istuvaa herrasmiestä, joka puhuu kovaäänisesti puhelimeen. Tämä on mitä ilmeisimmin kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsen. ”Verkot ovat vesissä” ja ”eteenpäin” mennään. ”Verkostoja”, perkele. Nämä ihmiset elää oikeasti näin. Joka päivä. Kokoomus on Suomen suurin puolue ja ennen pitkää sen politiikka tulee realisoitumaan.

Kuuntelen aikani myyntipuhetta ja luen STTK:n Aula Researchilla teettämää kansalaistutkimusta, josta käy ilmi, että 61 prosenttia vastaajista haluaa kulutusta ja investointeja lisääviä toimenpiteitä. Ainoastaan 20 prosenttia kannattaa leikkauksia. Silti vallassa on pääministeri, joka lupaa elvytyksen sijaan "kiristyksiä", ”verta, hikeä ja kyyneleitä”.

Äänestäjien arvomaailma ja hallituksen politiikka eivät kohtaa. Siinä on ongelmansa. Ex-pääministeri Jyrki Kataista lainaten: ”…Luottamus poliittisen järjestelmän uskottavuuteen on varmasti monen silmissä horjunut. Toisaalta meillä on tutkimuksia, joiden mukaan luottamus ei ole horjunut, koska se ei ollut alun perinkään kovin korkealla.”

Lähteet:

https://docs.google.com/viewer?url=http%3A%2F%2Ftilastokeskus.fi%2Ftup%2Fseutunet%2Fdownload%2Fhame%2Ftuloluokat.ppt

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/08/Euroopan-parhaat-reseptit.pdf

http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/paatos/fi.pdf

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/40400/URN:NBN:fi:jyu-201211213052.pdf?sequence=1

"Mut mulle pitäis antaa siitä niinku loppuelämän niin kun ilmaset verot, et veroja ei tartte enää maksaa, et mä järjestin teille ulkoministeri Alexander Stubbin, joka ****** hoitaa asiansa hyvin." – Johanna Tukiainen SeiskaTV:n haastattelussa

Suomessa ei ole pakko kuin kuolla ja maksaa veroja. Näin väittävät. T-Median vuonna 2013 toteuttamasta Kansan arvot –tutkimuksesta käy ilmi, että yli puolet suomalaista maksaisi kuitenkin jopa enemmän veroja, jos hyvinvointivaltion ylläpitäminen sitä vaatisi. Jos keskivertokansa arvostaa hyvinvointia, varakkaamman kansanosan kohdalla asenteet ovat jyrkemmät. Nalle Wahlroos lähti perintöveroa pakoon Ruotsiin, ja Casimir Ehrnroothia verottaja muisti Luxemburgissa sijaitsevista veroparatiisitalletuksista parin miljoonan jälkiveroilla.

On rankkaa olla rikas progressiivisessa verojärjestelmässä, sillä ilman vero-optimointia riski on, että joutuu maksamaan kykyjensä ja varojensa mukaan. Se harmittaa rikkaita, koska se ei ole reilua. Eikä se katsokaas muille kuulu, minne omat rahansa kätkee. Ei etenkään verottajalle.

Kepan selvityksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta lisäisi suuryritysten verotuksen läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyyttä todellakin kaivattaisiin, sillä esimerkiksi Liechtensteinin veronkiertovyyhtikin paljastui ainoastaan LGT-pankin työntekijän kopioitua pankin asiakkaitten tietoja Saksan tiedustelupalvelulle. Ehrnrooth ei ollut yksi. Asiakkaista löytyi parikymmentä suomalaista, jotka edustivat kansainvälistä yritysjohtoa, yrityksensä myyneitä ja vanhaa rahaa. Kätkettyä omaisuutta löytyi 60-70 miljoonan euron arvosta, mutta verottajan mukaan: ”Näyttö ei riittänyt rikosoikeudellisen kynnyksen ylittymiseen”. Tallettajat säästyivät veropetossyytteiltä.

Case-Liechtenstein kertoo, että veronkierto on enemmän sääntö kuin poikkeus myös Suomessa. Vero-optimoinnissa ja -suunnittelussa ei ole varsinaisesti mitään laitonta, mutta liian usein niitä käytetään veronkiertoon hävittämällä omistajuus veroparatiisien kautta. Tilaisuus tekee varkaan ja vain hölmö maksaa veroja, jos niitä voi kiertää laillisesti. OECD:n mukaan veroparatiisi on paikka, jossa 1) on olemattomat tai vain nimelliset verot ja alueet tarjoavat mahdollisuuden välttää veroja myös niille henkilöille, jotka eivät asu alueella; 2) on puutteellinen tietojen vaihto ja alueiden lait ja hallintokäytännöt tavallisesti salaavat liiketoiminnan tai ihmisten tiedot muilta veroviranomaisilta ja 3) vallitsee avoimuuden puute. Paradoksaalista kyllä maailman suurimpia veroparatiiseja ovat juurikin OECD-maat.

Tax Justice Networkin selvityksen mukaan veroparatiisien tileillä lepää pelkästään yksityistä varallisuutta ainakin 21-32 biljoonan dollarin edestä. Painotan yksityistä varallisuutta, sillä yritysten keinot veronkiertoon ovat monimuotoisemmat. Finnwatchin selvityksen mukaan pelkästään suomalaisilla työeläkeyhtiöillä on 37 miljardia euroa varallisuutta sijoitettuna veroparatiisien kautta. Samaan aikaan Suomen korkein halllinto-oikeus linjasi, että kahdessa maassa toimivan yhtiön sisäisen lainan korot ovat verottomia. Käytännössä päätös tarkoittaa satojen miljoonien veromenetyksiä, jotka seuraavat yhtiön sisäisin lainoin tapahtuvasta optimoinnista. Puheet veronkierron vastaisesta taistelusta tuntuvat päätösten ja faktojen valossa valheilta.

Läpinäkyvyys on pop, mutta sen toteutuminen käytännössä not. Joka ikisen eturyhmän muistuttaessa veronkiertokeskustelun tärkeydestä, vuosia suunniteltu hallintarekisteri etenee samaan aikaan hitaasti mutta varmasti. Kyse on viimekädessä suomalaisten arvopaperimarkkinoiden integroimisesta eurooppalaisen kilpailuun. Valitettavasti, kuten niin monesti, integraatio tarkoittaa, että Suomi ottaa käyttöön muille edistyksellisiä, mutta itselleen taantumuksellisia järjestelmiä.

Hallintarekisterissä on kyse arvopaperi- ja johdannaiskaupan selvitystoimintojen yhtenäistämisestä a.k.a. TARGET2-Securities-hankkeesta, jonka on tarkoitus astua voimaan 2015. Nykyjärjestelmässä suomalaisten sijoittajien on pidettävä osakesijoituksiaan suomalaisissa pörssiyhtiöissä suorilla arvo-osuustileillä, joita hallinnoi Euroclear Finland (EFI). EFI:n rekisteri on suomalaisomistusten osalta avoin. Astuessaan voimaan T2S tarjoaisi suomalaisille sijoittajille käytännössä mahdollisuuden piilottaa omistuksensa hallintarekisteritilin kautta.

Samaan aikaan kun miljardit virtaavat verottajalta karkuun, hyvinvointivaltiota leikataan alas. Verokarhu koetaan möröksi ja verojen maksaminen pakoksi. Näitä mielikuvia ruokkivat usein kaikista rikkaimmat ja hyvätuloisimmat, jotka ovat tiennanneet omaisuutensa verovaroin tuetulla suomalaisella hyvinvointivaltiolla ja perinnöin. Heidän, jos kenen tulisi maksaa veronsa kitisemättä.

--------------

Meillä Suomessa puhutaan paljon läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta, mutta tehdään asioiden eteen valitettavan vähän. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan varovaisen arvion mukaan Suomi menettää pelkästään kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden takia 800 miljoonaa euroa verotuloja joka vuosi. Todellisuudessa veromenetykset ovat valtavia. Euroopan komissio arvioi unionin menettävän vuositasolla yli 1 000 miljardia euroa veronkiertoon. Lama-Euroopassa tämä on raha, jolle olisi käyttöä.

Onneksi on menestyjiä kuten peliyhtiö Supercell, jotka maksavat veronsa ylpeinä. Nämä yritykset tajuavat sen valtavan potentiaalin, mikä verovaroin tuetussa hyvinvointivaltiossa elää. Suomen maailmanluokan kilpailukyky ei ole tulosta alhaisesta yritysverosta vaan julkisista investoinneista. Eikä tämä vielä tässä: progressiivinen verotus on tehokas tapa tasata tuloeroja ja veronkorotukset tapa tasapainottaa lamataloutta.

Meillä elää sitkeästi myytti, että Suomessa maksetaan aivan helvetisti veroja. Suomessa on toki korkea veroaste, mutta todellisuudessa kansainvälinen vertailu on epärehellistä, sillä hyvinvointi-Suomessa veroilla rahoitetaan enemmän kuin muualla. Toinen myytti, jota etenkin finanssisektori, elinkeinoelämä ja kokoomus jaksavat toistella on verotuksen tiukentuminen. Myytti elää, vaikka yritysvero on ennätyksellisen alhaalla, perintöveron poistoa lobataan ja varakkaimmilla on laaja työkalupakki verojen pakoiluun. Onkin yksi ja sama onko veroasteen trendi kasvava vai laskeva, jos samaan aikaan tehdään päätöksiä, jotka helpottavat veronkiertoa.

Pelkästään perintöveron poistaminen tarkoittaisi 650 miljoonan euron veromenetyksiä. Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakankaan mukaan: ”Varallisuus jakautuisi entistä epätasaisemmin”. Perintöveron poistamiselle ei ole taloudellisesti järkeviä perusteita, mutta niin pitkään kun veroja maksetaan yhtä varmasti kuin kuollaan, verottomuus on oikein markkinoituna askel kohti ikuista elämää. Ja ainahan voi muuttaa Ruotsiin kuolemaan.

"Suurin osa suomalaisista köyhistä kaipaisi suoraan sanottuna vain 'ympäri korvia'", Henri Heikkinen, kokoomusnuori, naistenmies ja maailmanmatkaaja

Niin kutsuttu suomalainen rikas jaksaa ärsyttää. Etenkin Helsingin Sanomien ja muun median esiin nostamat “elämässä onnistujat”. Kyllä, minua opiskelevaa freelanceria, sinkkumiestä ja maailmanmatkaajaa rasittavat nämä mukamas “vitun rikkaat”.

Onneksi Suomesta puuttuu täysin sellainen rockafellermainen varakkuus, josta muualla nautitaan. Lähes absoluuttisen rikkauden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, joilla olisi rahaa.

Tämä kirjoitus ei kuitenkaan koske niitä muutamaa harvaa, jotka ovat ansainneet varallisuutensa aidosti ja isosti. Se koskee suurta määrää ihmisiä, jotka ovat mielellään uhriutumassa rikkaiksi.

Esimerkiksi Björn “Nalle” Wahlroosin tarinasta löytyvät kaikki mahdolliset syyt menestykseen aina rikkaasta suvusta lievään psykopatiaan, korkeaan koulutukseen ja valmiiksi pedattuun elämään.

Tämä artikkelin perusteella käsitys rikkaudesta on se, että asutaan kymmenen miljoonan kartanossa ja poltetaan sikaria, vaikka veroihin tai työntekijöiden palkkoihin ei ole varaa. Toinen esimerkki on ihan kuka tahansa suuren suvun 20-vuotias vesa, joka ei ole hakenut yhteenkään työpaikkaan - koskaan, mutta päässyt jokaiseen.

Toisaalta tämä artikkeli koskee niitä, jotka mieltävät itsensä rikkaiksi mussuttaen aiheesta milloin missäkin mediassa, vaikkei tilillä ole miljoonan miljoonaa.

Kiitän tässä välissä Henri Heikkistä kokoomusnuorista innostavasta tekstistä. Otin vapauden jalostaa osuvaa pohjaa totuudenmukaisemmaksi.

Kuten varmaan kaikki huomasivat, Suomessa julkaistiin kuluneella viikolla verotiedot ja taas sai hävetä suomalaista rikasta. Ei sieltä mitään Bill Gatesia tai Mark Zuckerbergia taaskaan paljastunut. Tosin sitäkin enemmän pienituloisia julkkiksia, lööpeistä tuttuja sukunimiä ja vanhaa perittyä rahaa. Mukarikkaita mukamenestyjiä.

Suomessa tuloerot ovat globaalisti verratuna pieniä. Tästä huolimatta trendi on kasvava, eikä tilanteesta voi kiittää Kataisen hallitusta. Silti jokasyksyinen verobingo katkeroittaa kansaa kuin vapaussota.

Koska onhan se väärin. Ei mun raha-asiat muille kuulu. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin mukaan tietojen julkistaminen on “perverssiä”, vaikka verotietojen ja rahaliikenteen läpinäkyvyys on keskeinen osa oikeudenmukaista pankkijärjestelmää.

Koska ei ole mitään salattavaa. Siitäkin huolimatta, että kaikista rikkaimmat ja kaikista rikollisimmat ovat kaikista innokkaimpia hallintarekisterien, pankkisalaisuuden ja verotietojen varjelijoita.

Global Financial Integrity arvioi kansainvälisten laittomien rahavirtojen määräksi varovaisen huikeat biljoona dollaria. Se on erittäin paljon rahaa, joka koostuu huume-, ase- ja ihmiskaupasta, korruptiosta, laittomista liiketoimista ja transaktioista. Kun päälle lätkäistään veronkierrosta koituvat veromenetykset, puhumme aivan käsittämättömästä summasta.

Yhdysvallat, jonka kauppatase on ajanut säästöliekille, hakee nyt verosaataviaan maailman pankkiholveista. Nimihirviö Foreign Account Tax Compliance Actin (Fatca) uhotaan tekevän lopun veroparatiiseista.

Fatca toimii yksinkertaisesti: ulkomaiset pankit lähettävät Yhdysvaltain kansalaisten tiedot veroviranomaisille. Jos pankki kieltäytyy, sille mätkäistään 30% sakkoverot. Käytännössä sopimus kääntyy myös toisinpäin, ja voimme pyytää kaikki Suomen kansalaisten tiedot Yhdysvalloista.

Samaan aikaan kun Suomessa ajetaan hallintarekisteriä, joka mahdollistaisi yritysten omistussuhteiden salaamisen, Britannia päätti julkistaa kaikki yritysten omistussuhteet. Suomi esiintyy mukamas avoimena yhteiskuntana, mutta samaan aikaan valmistelee lainmuutosta, joka tekisi meistä veroparatiisin, ja saa Yhdysvallat ja Britannian näyttämään robin hoodeilta. Tämä, jos mikä on perverssiä.

Pelkästään Fatca ja suomalaisten verotietojen julkistaminen eivät riitä. Korruption ja laittomien pääomavirtojen kitkemiseksi tarvitsemme automaattisen, globaalin verotietojen vaihto-ohjelman sekä yrityskohtaiset maaraportit. Suurimpia veronkiertäjiä eivät ole yksittäiset rikkaat vaan kansainväliset suuryritykset.

Eikä meillä ole edes niitä. Nokia meni, kaikki on ohi. Onneksi on yllättäjiä kuten Supercell, joka ei uhkaa loikata Irlantiin, maksaa mielellään veroja ja arvostaa suomalaista osaamista. Tällaisia rikkaita mukarikkaat vasta vihaavat, sillä kansa rakastaa heitä. He ovat rikastuneet omalla työllään ja innovaatioillaan.

Mukarikkaat puolestaan syyttävät kaikkia muita. Valtio on ongelma, työttömyys on valinta, duunari on laiska ja ennen kaikkea tämä järjestelmä sortaa rikkaita. Oikeiden rikkaiden suusta samaa kuulee tuskin koskaan.

Suomen “rikkaat” ovat jo vuosia toistelleet “miksei tässä maassa saa menestyä” -mantraa ja kateellisten panettelua. Kaikki, jotka kyseenalaistavat miljoonaoptiot ovat ankeuttajia. Ehkä suurin ero Nallen ja Supercellin välillä ei ole rahan määrä vaan se miten se ansaittiin.

En minä oikeasti vihaa rikkaita. Rikkaissa ei ole mitään vikaa, mutta rikollisissa paljonkin. Valitettavasti myös Suomessa on Casmir-Olliloita, joilta löytyy salaisia miljoonatilejä Liechensteinista ja Luxemburgista. Pelkkä ajatus Casmir-Ollilan karikatyyristä herättää minussa aggressioita.

Casmir-Ollilat ovat ulkoistaneet tiedotuksensa uskollisille mukarikkaille, jotka unelmoivat pääsystä Casmir-Ollilaksi Casmir-Ollilan paikalle. Eivät he oikeasti pääse ja lopulta Casmir-Olliloiden vero-optimointi on pois myös mukarikkaiden kukkarosta. Jo nyt Suomi menettää varovaisten arvioiden mukaan 800 miljoonaa euroa vuodessa kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän veronkierron vuoksi. Tästä meidän tulisi keskustella sosiaaliturvalla hilluvien vapaamatkustajien sijaan.

Poliittista keskustelua seuratessa tuntuu välillä siltä, että elintaso on elämäntapavalinta. Laitetaan puku päälle, skumppa käteen ja toistellaan suuren rahan sloganeita. Siinä on sitten hyvä vihata köyhiä, jotka tienaavat sossun tuilla enemmän kuin rehellinen yrittäjä. Sen paljastuminen verotiedoista on jokaisen mukarikkaan pahin painajainen.

Kaikista kauheinta on, jos joku muu ei jaa unelmaasi. Se vitun köyhä, jolle riittää riittävä toimeentulo. Se vasta onkin väärin!