”Kokoomus on kertonut kaikki tavoitteensa julkisesti. Ongelma on, ettei kukaan ota niitä vakavissaan.” – kylillä kuultua
Ehkä pitäisi. Istun Kotkan kaupungintalon valtuustosalissa. Paikan päällä on vasemmistoliiton eduskuntaryhmä, joka suunnittelee alkavaa istuntokautta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satosen esitys työaikojen pidentämisestä puhuttaa kansanedustajia. Ehdotus ei kerää sympatiaa ja joku mainitsee kokoomuslandian.
Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän kyselyn mukaan kokoomus on Suomen suurin puolue nyt 22,1 prosentin kannatuksella. Kokoomusvaikuttaja, ex-lehtimoguli ja kansanedustaja Eero Lehden mukaan paras hallituspohja löytyy ensi vaalien jälkeen porvarihallituksesta perussuomalaisten ja keskustan kanssa. Myös RKP on tervetullut.
Jos kehysriihen tarjoama leikkauspolitiikkaa kuulostaa hurjalta, lisää on tulossa. Pääministeri Alexander Stubb kertoi kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa, että: ”Kokoomus tulee esittämään, miltä maailma näyttäisi, jos kokoomus itse saisi päättää.”
Tehdäänpä kuten pääministeri ehdottaa ja leikitään ajatusleikkiä, miltä maailma näyttäisi, jos kokoomus itse saisi päättää? Kokoomuslandia.
Stubb ideoi ensitöikseen kesäkuun alussa Suomen kokonaisveroasteen laskemista 39 prosenttiin ja julkisen sektorin supistamista 50 prosenttiin. Tämä tarkoittaa käytännössä 12 miljardin kokoista lovea verokertymään. Koska kokoomus on sitoutunut EU-budjettikuriin ja velkasuhteen taittamiseen säästö- ja leikkauskuurien avulla, veromenetyksiä ei kateta lisävelalla vaan uusilla leikkauksilla.
Kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Sampsa Kataja ehdottivat jo kaksi vuotta sitten ns. ”kultaista hamsteria” eli, mikäli: ”Valtion tulot ylittävät tuloarviot, tulot tulisi sitoa budjetin tasapainon parantamiseen eli velanmaksuun”. Käytännössä tämä tarkoittaisi mittavia leikkauksia julkiselle sektorille, jonka budjetti olisi sidottu talouskasvuun. Samankaltaista ”velkajarrua” on ehdottanut myös Eva raportissaan Euroopan parhaat reseptit. Viime kädessä velkajarru on valtava talousjarru, joka johtaa ainoastaan mittaviin irtisanomisiin ja työttömyyden kasvuun.
Elinkeinoelämän valtuuskunta ei ole kokoomus, mutta näkemykset eroavat harvoin. Evan raportissa nostetaan esille Latvia, missä: ”Noin puolet valtion 75 virastosta suljettiin. Jopa 29 prosenttia koko virkakunnasta irtisanottiin, kaikkiaan 23 000 virkamiestä”, ”yli sata koulua suljettiin ja 2 400 opettajaa irtisanottiin”, ”palkat laskivat kymmenyksellä” ja ”työttömyys räjähti vuonna 2010 lähes 20 prosenttiin”. Latviaa ei ole raportin varoittava esimerkki vaan menestystarinana.
Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty vaatii, että hallitus tekee tulevassa budjettiriihessä päätöksen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta. Kyseessä on kymmenen miljardin euron leikkausohjelma, "jonka tavoitteena on saattaa Suomen julkinen talous kestävälle pohjalle”. Ohjelman keskeisiä tavoitteita ovat kuntatalouden tasapainottaminen, työurien pidentäminen, eläkeiän nosto ja "lukuisat toimet rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi".
Raportissa todetaan muun muassa seuraavaa:
"Hallitus edellyttää, että työn ja aktiivitoimien tarjonta ja niistä kieltäytymisen sanktiointi pannaan toimeen hallituksen päätösten mukaisina kattavasti kaikkien ELY-keskusten alueilla."
Kokoomuksen kuplassa kun ei työmarkkinoille ajauduta, sinne vapaudutaan. Kaikilla on töitä ja mikäli töitä ei ota vastaan, sosiaaliturvaa ei tipu. Paula Risikon perustama osallistavaa sosiaaliturvaa kehittävä työryhmä on jo pilottivaiheessa. Pian kaikille löytyy palkaton harjoittelupaikka. Koska työehtosopimus ei ole, yleissitova ja hankala ay-byrokratia ei häiritse työvoiman liikkuvuutta eikä oikeuksia. Politiikka, kun ”ei ole saavutettujen etujen puolustamista”.
Ja jos töitä ei ole, voi yrittää. Kokoomuslandiassa jokainen onkin yrittäjä, joka neuvottelee sopimuksensa työnantajaosapuolen kanssa. Jokainen voi myös piilottaa varansa hallintarekisterin turvin holding-yhtiön pöytälaatikkoon veroparatiisiin. Siis, jos rahaa on. Jos ei pysty myymään tarpeeksi edullisesti, joutuu tekemään ilmaiseksi, koska onhan ”kaikki työ (myös palkaton toim. huom.) arvokasta”.
Köyhyys- tai syrjäytymisriski koskettaa tällä hetkellä 854 000:ta suomalaista. Samaan aikaan Ministeri Räty ihmettelee, kuinka moni suomalainen nyt tienaa alle 2 100 euroa kuussa? Pian ministerille selvisi, että puoli miljoonaa. Kaikista tulonsaajista luku on 54 prosenttia ja 2 600 euroa tienaavien kohdalla 60 prosenttia. Tällä hetkellä ministerin palkkio on 9 261,55 euroa.
Yksi köyhyysrajan rajamaastossa keikkuva ryhmä ovat eläkeläiset. Vaikka työllisyysluvut ovat ennätyssynkät, eläkeikää nostetaan. Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi epäili kesäkuussa Rakennusliiton verkkosivulla ilmestyneessä blogissaan, että palkansaajajärjestöt ovat sopineet kaikessa hiljaisuudessa eläkeiän nostosta. Kokoomuslandiassa ei eläkeikää eikä työaikoja tunneta. Vapaus on yrittää hautaan saakka.
Jos ei jaksa ihan niin pitkään, voi mennä sairaalaan. Siis, jos on rahaa, sillä julkisen sektorin terveydenhuolto on köyhille, leikkausten kurjistama ja rikkaat käyvät yksityisissä luksussairaaloissa. Aina voi toki valittaa, mutta eipä ole oikeusturvaakaan. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kysyi vastikään Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Turussa: "Haluammeko, että Suomi tulee tunnetuksi valtiona, joka ajaa alas oikeusturvaansa.”
On tärkeää muistaa, että kokoomuslandia ei ole hyvinvointivaltio vaan hyvinvointiyhteiskunta. Ero on siinä, että hyvinvointiyhteiskunnassa köyhistä ja hädänalaisista ei huolehdi valtio vaan yhteisö. Yritysmaailma korvaa valtiorahoitteisen yliopiston turhat humanistiset oppiaineet ja hyväntekeväisyys sekä lahjoitusvarat täyttävät lastensairaalat keskoskaapeilla. "Ihmisroskat" katoavat katukuvasta, sillä kuka köyhään ja rumaan investoisi? Luonnonlaki, kuten on Stubbin mukaan kokoomuksen galluptuloskin.
Pääministeri totesi linjapuheessaan, että: ”2010-luvulla ei ole olemassa yhtä suomalaista unelmaa, vaan jokainen suomalainen haluaa elää omaa unelmaansa”. Jyväskylässä vuonna 2012 julkaistun pro gradu -tutkielman mukaan ”kansalaisten mielipide on hyvin yhtenäinen; suomalaiset kannattavat laajaa hyvinvointivaltiota”. Vaikka kokoomuksen johdon ehdotuksia kannattavat hädin tuskin enää omatkaan, puolue on Suomen suurin. Se pistää miettimään, onko kokoomuksen suvereeni tiedotus- ja pr-osaaminen ainoa syy Suomen valitsemaan suuntaan?
Itse suuntaan Turkuun. Kuuntelen junassa kaksi riviä taaempana istuvaa herrasmiestä, joka puhuu kovaäänisesti puhelimeen. Tämä on mitä ilmeisimmin kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsen. ”Verkot ovat vesissä” ja ”eteenpäin” mennään. ”Verkostoja”, perkele. Nämä ihmiset elää oikeasti näin. Joka päivä. Kokoomus on Suomen suurin puolue ja ennen pitkää sen politiikka tulee realisoitumaan.
Kuuntelen aikani myyntipuhetta ja luen STTK:n Aula Researchilla teettämää kansalaistutkimusta, josta käy ilmi, että 61 prosenttia vastaajista haluaa kulutusta ja investointeja lisääviä toimenpiteitä. Ainoastaan 20 prosenttia kannattaa leikkauksia. Silti vallassa on pääministeri, joka lupaa elvytyksen sijaan "kiristyksiä", ”verta, hikeä ja kyyneleitä”.
Äänestäjien arvomaailma ja hallituksen politiikka eivät kohtaa. Siinä on ongelmansa. Ex-pääministeri Jyrki Kataista lainaten: ”…Luottamus poliittisen järjestelmän uskottavuuteen on varmasti monen silmissä horjunut. Toisaalta meillä on tutkimuksia, joiden mukaan luottamus ei ole horjunut, koska se ei ollut alun perinkään kovin korkealla.”
Lähteet:
http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2014/08/Euroopan-parhaat-reseptit.pdf
http://valtioneuvosto.fi/tiedostot/julkinen/kehysneuvottelut-2014/paatos/fi.pdf