”Suoranaisia normimuutoksia ei varmaankaan paljon tule, mutta ainakin itse uskon ja toivon, että jatkotyön aikana saadaan aikaan konkreettisia laki- ja normimuutoksia.” – elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) vuonna 2009
Oletteko koskaan osallistuneet talkoisiin? Talkoot ovat vapaaehtoistyötä, josta ei saa korvausta. Talkootöitä tehdään, koska oletetaan, että sama palvelus toistuu myös omalla kohdalla. Eihän se kivaa ole ilmaista työtä tehdä, mutta lopulta kaikki voittavat. Siis ne, jotka talkoisiin osallistuvat.
Vuonna 2009 etsittiin tuottavuuden ongelmia rakennussektorilla talkoovoimin. Ajatus oli, että liiallinen säätely ja normiviidakko nostavat suomalaisen rakentamisen kustannuksia. Niinpä aloitettiin normitalkoot. Tulokset jäivät laihoiksi, mutta kansalle jäi vaikutelma, että suomalaisen rakentamisen suurin ongelmakohta oli julkinen sektori määräyksineen.
Neljä vuotta myöhemmin normitalkoot nousivat jälleen pinnalla kokoomuksen toimesta. Kansanedustajat Lasse Männistö (kok) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok) julkaisivat pamfletin K18-tähtisadetikku – ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa. Paperi kulki työnimellä normitalkoot.
Grahn-Laasonen ja Männistö listaavat 46 lakia, jotka ovat heidän mielestään ”hölmöjä”. Näitä ovat muun muassa sädetikkujen ikäraja, neuvostoaikaiset anniskelukäytännöt ja koiravero muutaman mainitakseni. Kukapa järjellinen suomalainen ei näitä vihaisi? Kysymys ei olekaan aloitteen hyvistä puolista vaan kauniisiin kääreisiin kätketystä kokonaisuudesta, joka pitää sisällään paljon muuta kuin populistisen pillimehun.
Sädetikkupamflettia kirjoittaessa on muistettu etenkin asuntorakennuttajia, viiniharrastajia, purjehtijoita ja kaikkia, jotka asuvat vanhoissa arvokiinteistöissä eli ihan normisuomalaisia. Alkoholi ja kaavoituspäätöksillä taivastelun sekä populististen huumoriavausten lisäksi pamfletista löytyy muun muassa kohta: ”Vuosilomalain tuoreen muutoksen myötä työnantajalla on velvollisuus myöntää lisälomaa lomalla sairastaneille työntekijöille.” Koiraveroa saattaa joku hölmöksi kutsua, mutta vuosilomalakia harvempi sen piiriin kuuluva ja turvaama kyseenalaistaa.
Sädetikkupamflettia lukiessa on tulee mieleen, onko kyseessä samat normitalkoot kuin vuosia aikaisemmin? Toimihan Männistö silloisen asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) avustajana tämän ajaessa normimuutoksia edellisen kerran. Tosin vuosia sitten ei puhuttu alkoholilainsäädännöstä tai pillimehuista vaan rehellisesti.
Kokoomuksen kansanedustajien keskittyessä normitalkoiden mainostamiseen pillimehuin, sädetikuin ja anniskeluoikeuksin, eturyhmät puhuvat talkoista rehellisemmin. Esimerkiksi Suomen yrittäjien mukaan:
”Kunnilla on valtiovarainministeriön tutkimuksen mukaan jo 535 lakisääteistä tehtävää, ja määrä on peräti tuplaantunut 20 vuodessa. Kun kuntien tehtäviä ulkoistetaan tai peräti lakkautetaan, pääsevät yritykset tarjoamaan palveluitaan.”
Kyse ei siis ainakaan yritysten näkökulmasta ole kansalaisten toimintaa rajoittavista säädöksistä vaan heitä varten rakennettujen lakisääteisten tehtävien yksityistämisestä tai purkamisesta. Kyse ei siis ole normien purkamisesta vaan vastuun ulkoistamisesta julkiselta sektorilta yksityiselle.
Jos asia jäi epäselväksi, annetaanpa Harri Jaskarin (kok) vääntää rautalangasta:
”Ensinnäkin haluamme normeja ja tehtäviä purkamalla vähentää kuntien menoja 1 miljardilla eurolla.”
Mikäli Jaskaria on uskominen, kyse ei olekaan normeista ja vapauksista vaan leikkauksista. Näin määritteli kokoomus normitalkoot vuosi sitten. Vuotta myöhemmin on unohdettu kaikki muu paitsi pillimehu, bisse ja Pori Jazz.
Julkisen sektorin leikkaukset voi toki freimata normitalkoiksi, mutta pillimehun nauttiminen Kirjurinluodolla tai sadetikun heiluttaminen alaikäisenä ovat kevyitä syitä vastustaa EU:n rahanpesulakia ja rikkidirektiiviä tai heikentää vuosilomalakia sekä vammais- ja vanhuspalveluja. Se ei myöskään ole riittävä syy tarjota jo kipeitä asuntomarkkinoita tarjottimella gryndereille.
Voi toki väittää, että tällä tavalla luodaan kasvua ja vaikutetaan suoraan yksityisen sektorin toimintaedellytyksiin. Ehkä näin, jos emme eläisi keskellä kysyntä- ja investointilamaa. Todellisuudessa kyse on kuitenkin yksinkertaisesti julkisen sektorin miljardiluokan leikkauksista.
-------------
On kyseenalaista luoda mielikuva, jonka mukaan kaikki sääntely on automaattisesti haitallista ja negatiivista. Vielä kyseenalaisempaa on mielikuvan varjolla markkinoida agendaa, joka perustuu löyhästi kansalaismielipiteeseen, mutta jonka todellisen päämäärän ainoastaan marginaali kansasta allekirjoittaa.
Sattumalta samaan aikaan kokoomuksen kampanjan kanssa älähti keskuskauppakamari, joka ehdotti, että lakeja valmisteleville ministeriöille asetettaisiin esimies. Tämän tehtävä olisi valvoa liiallista sääntelyä. Eräänläistä sääntelyn sääntelyä siis. Taloudellisin perustein, veikkaisin, ei demokraattisin. Normitalkoisiin kutsutaan eturyhmät, muttei kansalaisia, joiden palveluihun puututaan.
Kokoomuksen talkoista onkin yhteisöllinen vapaaehtoisuuteen perustuva osallistuminen kaukana. Talkoot kokoomuksen kontekstissa tarkoittavat niitä kipeitä ja vaikeita päätöksiä, jotka koskevat kaikkia, mutta hyödyttävät aniharvoja. Kaikkien on pakko osallistua, vaikka ainoastaan talkooisäntä hyötyy. Sellaiset talkoot eivät ole mitkään talkoot vaan torppariajan taksvärkkiä.
