Seuraan katkeilevaa striimiä Kultarannassa. Kuulen sanat ”sääntelyhelvetti”, ”ratkaisulupaus” ja ”yrittäjähenkisyys”. Meidän kaikkien pitäisi olla nähkääs yrittäjiä. Lähetys palailee ex-pääministeri Esko Ahoon. Matti Apunen EVAsta kertoo tämän esittävän konstruktiivisen kysymyksen. Yleisö nauraa, minkä jälkeen tuleva ex-pääministeri Jyrki Katainen jakaa perintöään kertomalla, että pitää uskaltaa tehdä epätäydellisiä päätöksiä.
Presidentin jokavuotinen keskustelutilaisuus Kultarannassa kertoo enemmän suomalaisesta eliitistä kuin kansasta itsestään. Keskustelutilaisuus kertoo erityisen paljon presidentistä sekä Suomessa vallalla olevista arvoista. Tänä vuonna presidentti Sauli Niinistö on kutsunut talon täyteen oikeistojohtoa, talousliberaaleja keloja ja haudasta nousseita eläviä kuolleita ideoita. Saan ystävältäni viestin: ”Seuraatko liskodiskoa?” Seuraanhan minä.
Kultarannassa kyllä puhuttiin kriisitietoisuudesta, mutta käytännön ratkaisuista jäätiin kauas ja uusia ideoita ei esitetty lainkaan. Jos Suomen sitko -keskustelu tarjoili ajatuszombeja, päivän Hesari olikin sitten silkkaa splätteriä. HS:n pääkirjoitus toistaa Elinkeinoelämän keskusliiton kehysriihestä asti toistelemaa mantraa.
”Suomen talouden suurimmat ongelmat ovat olematon taloudellinen kasvu ja heikko kilpailukyky. Jos tilanne ei kohene nopeasti, menot pitää mitoittaa tulojen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kipeiden leikkausten aika on vasta edessä.”
Suomi on lamassa. Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju lipsautti pelätyn l-sanan ensimmäisenä, mutta Suomen synkkä taloustilanne ei ole salaisuus. Suomen talous on käytännössä pysähtynyt ja hallitus on peräänkuuluttamansa kasvun ja kilpailukyvyn turvaamisen sijaan leikkannut. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan Suomen talousnäkymät ovat samaa sarjaa Libyan, Venezuelan, Päiväntasajan Guinean ja Kroatian kanssa.
Kun hätä on suurin, apuun rientää Alexander Stubb. Tuleva meppi testamenttasi kokoomuksen puheenjohtajakisan Paula Risikolle ja Jan Vapaavuorelle esittelemällä kaikkea muuta kuin kompromissiratkaisua. Stubbin mukaan Suomen veroaste pitäisi laskea 39 prosenttiin ja julkisen sektorin osuus 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Ministerin mukaan idea: ”…olisi miljardiluokkaa oleva talousohjelma. Miljardiluokkaa niin suomalaisten ihmisten ja yritysten käyttöön jäävien tulojen lisäyksessä kuin julkisten menojen säästötarpeissa.” Tämä pitää paikkaansa. Kokonaisveroasteen alentaminen alle 40 prosentin tarkoittaisi noin 12 miljardin euron veromenetyksiä.
Stubbin ajatus alhaisesta veroasteesta perustuu myytille, jonka mukaan kasvu syntyy ainoastaan yrittämällä. Ajatus, että tarjonta luo kysyntää keskellä kysyntälamaa on toki söpö, mutta ei kovinkaan todenperäinen. Suomen julkisen sektorin osuus bkt:sta on puolestaan poikkeuksellisen suuri kiitos hyvinvointi- ja eläkejärjestelmän. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri varmastikin tietää, että mikäli kasvua ei synny, julkisen sektorin osuus bkt:sta kuten myös leikkaustarve 50 prosentin suhdeluvun saavuttamiseksi kasvaa. Stubb ei edes vaivaudu etsimään vaihtoehtoja vaan näkee kurjistavan leikkauspolitiikan eli ”säästötarpeen” ainoana vaihtoehtona ja kampeaa päivän poliittista agendaa piirun oikealle.
Suomen ongelma ei ole liian suuri julkinen sektori, asenneongelmat yrittäjyydessä tai liian korkea veroaste, jotka Kultarannassa listattiin. Suomen ongelma on täysin kuollut kasvu, kasvava työttömyys ja laskeva ostovoima. Kasvua ei synny, veroastetta laskemalla tai suhdelukuja muuttamalla eikä todellakaan leikkaamalla keskellä lamaa vaan luomalla kasvua työn kautta. Suomi kun ei ole rikastunut yrittämallä vaan töitä tekemällä.
-------------
Kultarannan keskustelutilaisuus alkaa lähestyä loppuaan. Apunen listaa arvoja: tehokkuus, säätelyn poisto, vahva johtajuus, asiantuntijapohjainen päätöksenteko ja hyveellisyys, ymmärrettynä itsekseen pärjäämisenä. Eliitti nyökkäilee hyväksyvästi. Kultarannan keskustelu ei edes yritä olla kansalaisten keskustelu. Se kertoo häpeilemättä, kuka Suomessa on kukin. Kun aika alkaa loppua, päästetään soraäänet ja kohteliaisuudesta kutsutut kriittiset puheenvuorot ääneen.
Professori Martti Koskenniemi kritisoi Apusen arvoja ja koko keskustelua kovin sanoin ja toteaa niiden kuvastavan enemmän eliitin kuin tavallisten suomalaisten arvoja. Koskenniemeä seuraa Pekka Haavisto, joka moittii panelisteja ihmisoikeuskysymysten sivuttamisesta ja Haavistoa Susanna Kuparinen, joka tiivistää keskustelun: ”…tuntuu, että teille ongelma olemme me kansalaiset. Että meidät pitäisi vaihtaa, niin sitten homma lähtisi kulkemaan.”
Jos kaikki on kiinni asenteesta, sitten meillä suomalaisilla lienee asennevamma. Suomalaisen eliitin suurin ongelma ei taidakaan olla talouskasvu vaan me kansalaiset. Sopisikin kysyä, kuka on kansan suurin ongelma keskellä lama-Suomea?
Kirjoitettaessa soi Paleface - Mull' on lupa
21 kommenttia
toimittaja
10.6.2014 17:51
Paula Risikko, ei Päivi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Vasemmistojuntta85
10.6.2014 20:32
Taneli hyvä, luo sinä meille kasvu, työpaikkoja ja lisää ostovoimaa. Ei tämä yhteiskunta Cityyn blogeja kirjoittelemalla pyöri.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
ristusnotta
10.6.2014 21:13
Jopas on hölmöä. "Suomen ongelma ei ole liian suuri julkinen sektori, asenneongelmat yrittäjyydessä tai liian korkea veroaste, jotka Kultarannassa listattiin. Suomen ongelma on täysin kuollut kasvu, kasvava työttömyys ja laskeva ostovoima."
A: täysin kuollut kasvu johtuu osittain liian suuresta julkisesta sektorista
B: kasvava työttömyys johtuu asenneongelmista yrittäjyyttä kohtaan
C: laskeva ostovoima johtuu liian korkeasta veroasteesta
Ja toisaalta kaikki näistä johtuu toinen toisistaan, ja loppujen lopuksi kaikki ei ole näin yksiselitteistä. Mutta joka tapauksessa, vaikka listaamani syy-seuraukset eivät täysin osukaan toisiinsa sinä et puutu juurisyihin, toisin kuin Kultarannassa puututaan. Suomen ongelmat löytyvät, kun mietitään mistä johtuu täysin kuollut kasvu, kasvava työttömyys ja laskeva ostovoima. Juurisyy, root cause. Niitä pitää korjata.
"Suomi kun ei ole rikastunut yrittämallä vaan töitä tekemällä." Kenelle niitä töitä on tehty ellei jollekin, joka on päättänyt ottaa riskin ja yrittää? Tekemällä olosuhteet yrittämiselle suotuisaksi saadaan työpaikkoja ja vasta sen jälkeen voidaan pullistella kuinka ollaan rikastuttu työnteolla. Tarviiko työpaikkojen luomisen olla sen monimutkaisempaa?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Jari Ylinen
10.6.2014 23:10
http://m.taloussanomat.fi/?page=showSingleNews&newsID=20148232
Kuka puhuu paskaa??
Vastaus EK+KOK.
Kohta pala käpy saatana!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
laxwater
11.6.2014 03:48
Kilpailukyky ei ole sama asia kuin talouskasvu yms.
Ongelma on se, että ideoita löytyy, mutta ei uskalleta/haluta ottaa riskiä ja perustaa firmaa. Hirveen iso osa suomalaisista innovaatioista myydään ulkomaille, koska jänistetään ja otetaan mielummin vähemmän rahaa kuin otetaan riski tehä vielä enemmän ja parempaa,
Köyhä Opiskelija
11.6.2014 09:23
Miksipä ottaa riski ja yrittää, Suomessa kun menestyminen tuntuu olevan kiellettyä, mikä huokuu tästäkin blogikirjoituksesta. Paljon helpommalla pääsee, kun myy sen ideansa ulkomaille tai perustaa itse sen yrityksen sinne. Suomessa riskiä ei kannata ottaa, koska menestymisestä rankaistaan kohtuuttomalla verotuksella ja tulee lisäksi samalla leimattua "kansan" silmissä eliitin jäseneksi, porvariksi tai milloin miksikin.
Yrittäjä87
11.6.2014 00:36
"Suomi kun ei ole rikastunut yrittämallä vaan töitä tekemällä." Noniin Poeka, mites se nyt menikään, kumpi tuli ennen muna vai kana? Kyllä se kuule niin tais mennä että ilman yrittämistä ei olisi työpaikkoja eikä työtä mitä tehdä. Että paas poeka miettien nouseeko se Suomi näitä blogeja kirjoittamalla vai ottamalla se lusikka käteen ja perustamalla yritys?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Duunari87
11.6.2014 23:32
Niinpä kumpi todellakin oli ensin työntekijä vai yrittäjä? Eli poeka mietippä vähän ennen kuin tulet blogeihin kommentoimaan niin ettei tartteis aina duunarin ammentaa laiskalle yrittäjälle lusikalla oppituntia historiasta
Pike84
11.6.2014 06:32
Tosi nasevaa ja kärkevää piikittelyä, mutta kirjoittajalla ei ilmeisesti ole silti mitään konkreettisia ratkaisuja ongelmiin.
Huomasin samoja virheitä logiikassa kuin käyttäjä "ristusnotta".
Tällainen kritiikki ei mielestäni ole hedelmällistä, vaikken Stubbia tai muuta "eliittiä" juuri arvostakaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
11.6.2014 08:11
Niin. Tiedostan ongelman, mutta aina ei saa kaikkea samaan tekstiin. On tavallaan kaksi eri asiaa kritisoiko harjoitettua politiikkaa vai kritisoiko käytyä keskustelua. Tämä on nyt lähinnä keskustelun kritiikkiä.
Mitä tulee itse politiikkaan, peräänkuulutan elvytystä. Meillä on nyt neljä päällekkäistä kriisiä: velka-, investointi-, pankki- ja näistä seurannut sosiaalinen kriisi. Stubbin ongelma ja lähes tulkoon koko suomalaisen eliitin ongelma on, että meillä puhutaan lähes ainoastaan velkakriisistä. Investointikriisi on unohdettu ekp:lle ja pankkikriisi on suurin piirtein kuitattu too big to fail -politiikalla.
Tarvitaan ainakin seuraavia toimenpiteitä: keskuspankkireformi (rakenteellinen uudistus ja työllisyyden painottaminen inflaation torjunnan rinnalla), kenties jonkinlainen rahareformi, Euroopan laajuinen investointiohjelma ja velkajärjestelyjä. Nämä näin aluksi.
Itse olen oppinut jo kansantaloustieteen peruskurssilla, ettei taantumassa kannata leikata vaan elvyttää. Keskittymällä velkaan (mikä on toki tärkeää) ei muuteta kuin suhdelukuja. Velkakriisin ratkaisu, mihin Stubb nähdäkseni tähtää, ei huomioi millään tavalla investointi- tai pankkikriisiä, jotka ovat kasvun kannalta suurempia kompastuskiviä kuin julkisen sektorin osuus bkt:sta tai valtion velka. Ajatus, että kysyntää syntyy veroastetta laskemalla tai julkista sektoria leikkaamalla on mielestäni edelleen täysin absurdi.
Ongelma onkin aika pitkälle siinä, että kun Stubb päästää aivopieruja, häntä ei tunnu kyseenalaistavan edes taloustieteilijät, mutta kun yksittäinen blogisti kyseenalaistaa ministerin grand planin, tämä joutuu argumentoimaan tyhjentävästi. Talk about social capital.
_Annika_
11.6.2014 16:58
"Tosi nasevaa ja kärkevää piikittelyä, mutta kirjoittajalla ei ilmeisesti ole silti mitään konkreettisia ratkaisuja ongelmiin."
Eipä kokoomuksen harjoittama ja havittelema hyvinvointiyhteiskunnan infrastruktuurin tuhoaminenkaan ole mikään konkreettinen ratkaisu yhteiskuntamme ongelmiin. Hyöty voi näyttäytyä hetkellisesti jonkin firman neljännesvuosituloksessa, mutta millaisin sosiaalisin kustannuksin tilastoja saadaan rukatuksi nätimmäksi. Taloutta ei voi lähteä korjaamaan pelkästään firmojen voitontavoittelun ehdoilla. Kuten Taneli aiemmin kirjoitti osuvasti, niin firmat tarvitsevat kysyntää tuotteilleen. Kysyntää ei lamassa niin vain synnykään, kun ihmiset eivät voi luottaa taloustilanteeseensa ja suuria sekä pieniä hankintoja lykätään tulevaisuuteen. Kysyntää ei siis synny, jos yhteiskunnassa ei ole jotakuinkin vakaa tilanne. Vakaata tilannetta ei pitkässä juoksussa synny, jos eriarvoistuminen kasvaa tuloerojen myötä tai jos/kun terveydenhoitoa ja koulutusmahdollisuuksia heikennetään. Sosiaaliset ongelmat tulevat ennen pitkää näkyviin. Yhteiskuntaa ei ole kansalaisten kannalta järkevää kehittää pelkästään firmojen ehdoilla.
Valtion pitäisi nimenomaan elvyttää: satsata koulutukseen, terveydenhoitoon, pitää tuottava valtionomistus lypsylehmänä, joka kantaa vaikeiden aikojen yli eikä myydä sitä pilkkahintaan yksityisille toimijoille niin kuin menneinä vuosina valtion kaivokset pistettiin lihakirveen alle.
On nurinkurista tosiaan, että ei saisi ääneen sanoa, että Rolexanderin keinot eivät tuota yhteiskuntaamme hyvinvointia tai että IMF:n keinot vievät laman kurimuksessa kouristelevien yhteiskuntien kansalaiset ahdinkoon - tarpeettomasti. Sekin on jo paljon, että tajutaan mitä ei ainakaan pidä tehdä: ratkaisuja, jotka hyödyttävät käytännössä vain ylintä tulodesiiliä ja kurjistavat muiden kansalaisten oloja. Tämä voi tietysti tulla shokkina ihmisille, jotka identifioituvat kuluttajiksi eivätkä kansalaisiksi. Jos mistään epäkohdasta ei koskaan saisi puhua ilman valmista ratkaisua siihen, takaan ettei ratkaisua alettaisi koskaan edes etsiä.
Oona Viu
11.6.2014 09:34
Ja samalla Suomessa kampanjoidaan harmaata taloutta vastaan, jota kansa ilmeisesti harjoittaa. Eikö juuri hallitus sen aiheuta, kun kilpailuttavat kaikki urakkansa; faktahan on, ettei suomalainen työvoima pysty kilpailemaan venäläisen tai virolaisen työvoiman kanssa (esimerkiksi logistiikka- ja rakennusalalla). Edellä mainitut tuskin maksavat veroja mihinkään, ja sen lisäksi palkkaa ei kuluteta Suomen verotusalueella ---> mihin menevät Suomen rahat? Ja onko tämä nyt sitten kansan syytä. Säätelyn poisto ja vahva johtajuus, näitä odottellessa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Trollshofdan
11.6.2014 10:08
Suomi elää viennistä. Jos vienti ei pelaa, syy ei ole yrittäjyyden puute. Päättäjien ja talouselämän vaikuttajien pitäisi vetää kotiinpäin minkä ehtii, että saataisiin niitä tilauksia. Ja kun tilauksia tulee, niin ne investoinnit ja työpaikat pitää tehdä kotimaassa eikä siellä missä se on halvinta.
Se on ihan se ja sama miten monta yrittäjää meillä on tässä maassa, sillä talous kasvaa ulkomaisen kysynnän voimin. Eli hop hop herrat ja narrit, tehkää työnne ja mainostakaa ja edustakaa Suomea. Hyvä tuote ei myy itseään, vaan sitä pitää markkinoida.
Näin virkon ja noin nimeän, että vaadin eliitiltä vastuuta pitää suomalaisten puolta maailmalla. Se on heidän työnsä. Ja siitäkin ajatuksesta pitää luopua, että "yrityksen ainoa tavoite on tuottaa omistajilleen voittoa". Tuo ajattelu siirsi duunit Kiinaan, Intiaan ja latinalaiseen Amerikkaan. Tarvitaan sellaista asennetta, että "yrityksen velvollisuus on työllistää kotimaassa ja tarjota mahdollisuuksia kulutusvoiman kasvattamiselle".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Köyhä Opiskelija
11.6.2014 10:26
"Suomi kun ei ole rikastunut yrittämällä vaan töitä tekemällä."
Tässäpä juuri osoitit todeksi sen, että yksi Suomen suurimmista ongelmista on nimenomaan asenteet yrittäjyydessä tai pikemminkin sitä kohtaan. Mistähän niitä töitä löytyy tehtäväksi, jos ei ole yrityksiä? Valtio ja muu julkinen sektori voi myös toki keinotekoisesti työpaikkoja luoda mutta sillä ei Suomen talouden ongelmia ratkaista.
En nyt tiedä, mitä tarkoitat tarkalleen ottaen elvyttämisellä mutta mikäli viittaat valtion käsissä oleviin finanssipoliittisiin toimiin niin siinähän on yksinkertaistaen kaksi vaihtoehtoa: pienentää veroastetta tai kasvattaa julkisia menoja. Suomen alijäämäisen talouden tapauksessa tämä siis tarkoittaisi lisää velkaantumista, joka alkaa olla jo BKT:hen nähden kestämättömällä tasolla. Veroasteen pienentäminenhän on yksi Kultarannassakin keskustelluista keinoista, joten nytkö sitten oletkin samaa mieltä? Vai meinaatko, että jo ennestään kohtuuttoman kokoista julkista sektoria pitäisi kasvattaa entuudestaan?
Veroasteen pienentäminen on toki "suhdeluvun muuttamista" mutta kun tämän suhdeluvun muuttamisella nyt tuppaa olemaan merkittäviä vaikutuksia talouteen. Veroasteen pienentäminen vaikuttaa positiivisesti moniinkin asioihin, kuten vaikkapa yritysten kilpailukyvyn parantumiseen. Tämä puolestaan lisää työpaikkoja, mikä lisää kulutusta. Lisäksi jos henkilöverotustakin pienennetään, jää kansalaisilla yhä enemmän käteen mitä kuluttaa. Tämä taas mahdollistaa yritysten kasvamisen ja uusien yritysten syntymisen yhä edelleen. Jos tällaiselle kasvun tielle päästään, ei veroasteen pienentäminen pitkällä aikavälillä tarkoita välttämättä verokertymän pienenemistä, jolloin tämänhetkiset julkiset palvelut voidaan turvata myös tulevaisuudessa. Esimerkki on yksinkertainen mutta analogian luulisi olevan selvä. Tähän kun lisättäisiin se, että yrittämiseen ei suhtauduttaisi jonakin "eliitin" salajuonena, vaan yritettäisiin tajuta että menestyksekäs yritystoiminta luo hyvää koko valtiolle ja jokaiselle sen kansalaiselle, oltaisiin jo hyvää vauhtia kasvun tiellä. Yrittämiseen pitäisikin kannustaa, ei rankaista. Siihen on syynsä, miksi Suomessa kehitetään maailman kärkitahtia innovaatioita mutta niitä ei taloudellisesti pystytä täällä hyödyntämään.
Sitä, mistä tätä veroastetta lähdettäisiin keventämään ja rahoitetaanko tämä leikkaamalla toistaiseksi julkisia menoja vai ottamalla velkaa, pitäisi miettiä niiden, joilla on siihen aikaa ja enemmän tietämystä. Mutta ai niin, niinhän ne taitaa mm. tuolla Kultarannassa jo tehdäkkin. Minusta Kataisen sanoma siitä, että pitää uskaltaa tehdä epätäydellisiä päätöksiä, on juurikin hyvin tilannetta kuvaava. Pitää pystyä tekemään lyhyellä aikavälillä kipeitäkin päätöksiä, jotta talous saadaan pitkäaikaisen kasvun tielle ja hyvinvointi taas kukoistukseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
_Annika__
11.6.2014 18:02
" Pitää pystyä tekemään lyhyellä aikavälillä kipeitäkin päätöksiä, jotta talous saadaan pitkäaikaisen kasvun tielle ja hyvinvointi taas kukoistukseen."
Tämä kuvaa aika hyvin sitä asennetta, joka on ihmisellä joka tietää etteivät ne kipeät päätökset kosketa itseä tai lähipiiriä. Kipeitä päätösiä on tosiaan helppo tehdä, kun niistä ei kanna seurauksia eivätkä ne kosketa omaa elämää suoraan.
Kriisin aikana tehtävät "kipeät" päätökset pitäisi arvioida suurennuslasin kanssa: keitä ne päätökset loppupeleissä hyödyttävät. Vastuutahan politiikassa on turha peräänkuuluttaa. Sellaista tilannetta ei olekaan että johtaja jotenkin konkreettisesti tuntisi nahoissaan tehtyjen kipeiden päätösten sosiaaliset seuraukset.
Edelleen on tärkeä keskustella kenen ehdoilla ja ketä hyödyttäen kehitämme yhteiskuntaamme. Alhaisen veroasteen yhteiskunnissa ei kansalaisten asiat ainakaan paremmin ole kuin meillä. Suomessa veroille muuten saa kunnolla vastinetta, toisin kuin esim. Yhdysvalloissa.
Economics 101
11.6.2014 10:50
Taneli hyvä, "ristusnotta" tiivisti aika hyvin mitä mieltä tästä valituskirjotuksesta asiasta tietävät ovat, joten käyppä se taloustieteen peruskurssi uudestaan ihan ajatuksen kanssa. Suomen talouden kääntäminen kasvuun vaikeutuu korkean veroasteen myötä koska: kuluttajien ostovoima heikkenee ja yritysten kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla heikkenee.
Kommentissasi mainitsit ettet ymmärrä kuinka kysyntää syntyisi veroastetta laskemalla, minäpä selitän. Kun työssäkäyvälle henkilölle jää enemmän palkasta käteen voi hän ostaa tällä haluamiaan hyödykkeitä enemmän kuin korkkealla veroasteella ja näin taas jonkun toisen tulot kasvavat ja taas hän voi ostaa enemmän hyödykkeitä jne jne raha kiertää. Kun puolestaan yrityksen veroaste on pienempi voi yritys tarjota tuotteitaan edullisemmin -> kysyntä kasvaa -> työn tarve kasvaa -> kokonaisverokertymä kasvaa. Verotulojen hienoinen notkahdus veroastetta laskettaessa on väliaikaista, mutta jo keskipitkällä aikavälillä erittäin hyödyllinen. Edellä luetellut asiat ovat niitä ihan ihan perusteita jotka käytiin läpi yliopistolla jo ihan fuksisyksynä..
Tiivistäisin että ongelmasi on nimenomaan asenneongelma mutta myös näkemyksen puute, jonka tiivistit hienosti lauseeseen: "Suomi kun ei ole rikastunut yrittämallä vaan töitä tekemällä." Valtionko niitä töitä tulisi kaikille tarjota? Mistä niitä töitä saadaan jos ei kannustamalla yrittämään ja sääntelyä vähentämällä lisäämään investointihalukkuutta Suomeen?
Tämän kaltaiset vasemmistosääntelyajatustavan omaavat ihmiset vain rohkaisevat meitä ilmaisen ja järkevän alan yliopistokoulutuksen saaneita vain yksinkertaisesti jättämään uppoavan laivan sillä me saamme kyllä töitä muista maista mutta heitä käy sääliksi jotka sitä koulutusta eivät älyneet hankkia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
talousnero
11.6.2014 14:54
Näissä kesksteluissa tulisi muistaa mitä kaikkea julkiseen sektoriin kuuluu. Julkisesta sektorista kuuluu leikata, mutta vain järjettömiin paisuneesta hallinnosta. Tuntuu siltä että mielikuva julkisesta sektorista kattaa vain sairaanhoitajat, opettajat, poliisit ja muun toteuttajaportaan mistä ei voi enää leikata.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
PoikolaineQ
11.6.2014 18:43
Taneli & _Annika_: En tietenkään väitä, ettei ministerin sanomisia saisi kritisoida, vaikkei itsellä olisikaan parempia ratkaisuja.
Silti, kun tekstissä näyttäisi olevan vahvoja yleisiä kantoja, ja kaiken kukkuraksi täysin järjettömiä vastakkainasetteluja, kuten yrittäminen vs. työ... pistää kyllä ihmettelemään, että eikö kirjoittajalla todellakaan ole mitään konkreettista nostaa pöydälle (eli edelleen, mistä ne työpaikat?).
Etenkin kun samankaltaisia yleisiä heittoja tästä taloustilanteen parantamisesta (vailla konkretiaa) on kuultu jo kuukausi- ellei vuositolkulla. Anteeksi vaan, mutta menee aika pahuksen väsyneeksi tällainen argumentointi.
Tätä tarkoitin, kun sanoin ettei kritiikkisi ole hedelmällistä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
UGOTTOGETMAD
11.6.2014 19:21
Suomen laman syynä on yksityisen EKP:n liikkeelle laskema euro, niinkuin on koko euroalueen laskusuhdanteen syy, ja velkaa on otettu jo tappiin asti, nyt ne hädissää muuttaa korkoprosentin miinus merkkiseksi jotta pankit saataisiin lainaamaan vielä lisää. Tässä koko touhussa ei ole mitään järkeä. ja nää politikko hemmot jotka selittää jonninjoutavia on maksettu ja lahjottu tuhansiin kertoihin. Varsinkin Rolex stubb ja käteinen. Mikään ei muutu ellei rahajärjestelmässä itsessään tapahdu jokin suuri muutos. Raha = Velkaa Velka = Rahaa. Vähimmäisvaranto järjestelmän kautta pankit luo talletetun rahan avulla rahaa tyhjästä ja laittaa sen kiertoon koron kanssa. Pankit luovat rahamme.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Rolexander the Great
7.8.2014 17:21
Sellaisessa "banaanivaltiossa" kuin Sveitsi kokonaisveroaste on noin 15 prosenttiyksikköä (sic) pienempi kuin Suomessa. Saksassakin eroa on noin 5 prosenttiyksikköä. Tämä kertoo siitä, että julkinen sektorimme on järjettömän kokoinen.
Rolexander on muuten huvittava lempinimi, kun Stubbia on nimenomaan kritisoitu urheilukellon käyttämisestä virallisissa tilaisuuksissa "korukellon" sijaan. Rolexista ei olisi noita haukkuja tullut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Taneli Hämäläinen
8.8.2014 04:18
Miten tästä tilastosta voi johtaa tämän johtopäätöksen? Sveitsi puolusti kultaa pahuudelta (sic)?