Vapaamatkustaja

“Would you rather have Lexus or justice?” - Dead Prez

“To identify the national liberation movements with such outbursts is to prophesy their doom — quite apart from the fact that the unlikely victory would not result in changing the world (or the system), but only its personnel.” Hannah Arendt, On Violence

"Kommunistit ovat vallanneet IMF:n", Washington Postin talousblogi Wonkblog otsikoi luettuaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) raportin Redistribution, Inequality and Growth. IMF:n raportin mukaan tuloerojen tasaaminen ei haittaa talouskasvua vaan päinvastoin oikein toteutettuna palvelee sitä.

Kun IMF ottaa kantaa tuloeroihin tai, kun IMF ylipäätään vaivautuu tutkimaan tuloeroja, täytyy olla erittäin huolissaan tuloeroista. Uusliberalismin linnakkeena tunnettu valuuttarahasto ei kommentoi mitään sattumalta. Eikä kommentoi nytkään. Euroopan unionin tuloerot ovat kasvaneet kolme vuosikymmentä, OECD-maiden elintaso laskee ja Eurostatin elokuussa julkaiseman raportin mukaan kotitalouksien nettotulot ovat laskeneet 15 jäsenmaassa.

Tilastot näkyvät jo elävässä elämässä. Kreikassa imeväiskuolleisuus kasvoi vuosien 2008-2010 välillä peräti 43 prosenttia ja kuolleina syntyneiden lasten määrä 20 prosenttia. Alipainoisena syntyneiden lasten määrä puolestaan 19 prosenttia. Jos nämä luvut eivät hetkauta, voimme tarkastella työttömyyslukuja, köyhyysrajan alapuolella ja tuntumassa elävien määrää tai vaihtoehtoisesti laskea ruumiita Maidenin aukiolla Kiovassa.

Ukrainassa keskivertokansalainen tienaa vuodessa 7 300 taalaa, mikä on vähemmän kuin Namibiassa. Toisin kuin etenkin kansainvälinen media pommittaa, Ukrainan kansannousu ei ole lähtöisin Eurooppa-vastaisuudesta tai Venäjä-myönteisyydestä vaan sosioekonomisista ongelmista, jotka yhdistävät sekalaista oppositiota erittäin kahtiajakautuneessa ja konkurssin partaalla rimpuilevassa maassa.

Oslon rauhantutkimusinstituutin tutkija Henrik Urdalin mukaan sopiva ikärakenne yhdistettynä työttömyyteen, puutteellisiin koulutusmahdollisuuksiin, demokratiavajeeseen ja kaupungillistumiseen on räjähdysherkkä tilanne. Toisin sanoen: kun nuoret kouluttamattomat kaupunkilaismiehet turhautuvat ilman duunia ja mahdollisuuksia korrupsoonin ja mielivallan yhteiskunnassa, pyssyt alkavat paukkua.

Kun häviää Transparent Internationalin maavertailussa korruptiosta Nigerialle, voi olla varma, että korruptio on ongelma. Kun tähän soppaan lisätään valtiokoneiston väkivalta, sensuuri ja autoritaariset “uudistukset”, resepti katastrofiin on viimeistä vaille valmis. Enää kaasun (vaihtoehtoisesti mikä tahansa perushyödyke) hinnankorotus, 90 prosentin vastustama eläke”uudistus”, työntekijöiden oikeuksien rajoittaminen sekä muita uusliberalistisia taikoja ja käsissä on Kiova viikko sitten.

Viimeaikaiset prostestit Ukrainassa, Venezuelassa, Thaimaassa tai Bosnia ja Herzegovinassa ovat protesteja tuloeroja, apatiaa ja vallan keskittymistä vastaan. Arabikevät, Tahrir-aukio, Daraan-mielenosoitukset, Gezin puisto, Syntagma-aukio, Indignados- ja Occupy Wall Street -liikkeet sekä Brasilian mm-kisojen vastaiset protestit ovat kaikki turhautuneiden, köyhien ja työttömien protesteja maissa, joissa järjestelmä on korruptoitunut ja valta keskittynyt prosenttijengin käsiin.

Haastattelin pari vuotta sitten indonesialaisia liittyen vuoden 1997 vallankumoukseen. Ihmiset eivät lähteneet kaduille vapauden kaiho rinnassa soiden vaan puutteen ajamina. Thaimaan bahtin romahduksesta alkanut Kaakkois-Aasian talouskriisi nosti öljyn ja riisin hinnan korkeiden tuloerojen maassa köyhien ulottumattomiin. Enää tarvittiin katalyytti, joka legitimoi yhteiskuntasopimuksen rikkomisen. Opiskelijat marssivat kadulle, sitten armeija ja kuusi kuolonuhria myöhemmin koko kansa oli kaduilla.

Indonesiassa diktaattori korvattiin Chicagon poikien uusliberalistisilla fantasioilla, vaikka juuri heidän talouspoliittinen ohjaus syöksi saarivaltion alun alkaen talouskriisiin. Suharto katosi, mutta vanha valtakoneisto jäi. Vastoin indonesialaisten odotuksia peruspalveluja leikattiin, ruuan hinta nousi ja korruptio vain paheni entisestään. Köyhälle indonesialaiselle kyse ei ollut valtataistelusta vaan perustarpeista ja mahdollisuuksista, joita vallankumous ei lupauksista huolimatta tuonut.

------------

Vuosi 2014 tulee olemaan tilastojen valossa vaikea. Talouden suunta ei käänny ilman politiikan muutosta, mutta poliittista tahtoa ei ole. Uusliberaali talouspolitiikka ei ratkonut Indonesian ongelmia eikä se ratko Ukrainankaan. Voodoo-talous johti osaltaan Ukrainan kriisiin, joten on harhaista tarjota samaa lääkettä, jonka tiedämme ajaneen sadat tuhannet eurooppalaiset epätoivoon ja protestoimaan kaduille olisivat Ukrainan ratkaisu. Ratkaisu ei löydy myöskään interventiosta vaan ukrainalaisista itsestään.

Twitterin maailmanpolitiikan ammattilaisten, keltaisten lehtien ja omia nationalistisia tai ideologisia pyrkimyksiään ajavien huutaessa Kylmää sotaa, on syytä muistaa, että harva suurvalta olisi toiminut toisin. Venäjän näkökulmasta sen takapihalla tehtiin Kremlin intressien vastainen vallankumous, jonka syrjäyttämä presidentti pyysi sotilaallista apua. Venäjä lähetti joukkoja Krimille, mitä ei pidä vielä tulkita suorana sodanjulistuksena vaan provokaationa, johon Ukraina pystyy vastaamaan vain reformilla ja demokraattisilla vaaleilla, joissa myös venäjänkielisten kansalaisten oikeudet turvataan.

Jos ei Ukrainalla menisi jo muutenkin heikosti, maa on taloudellisessa katastrofissa, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan luultavasti sekä EU:n ja IMF:n apua Venäjän lisäksi. Ukrainan kriisi ei ole suurvaltapolitiikan näkökulmasta sotilaallinen vaan taloudellinen. Kriisin myötä heikennyt rupla syö Venäjän valtaeliitin tuloja, Euroopan kaasutoimitukset, joista kolmannes tulee itärajan takaa, ovat uhattuina ja ukrainalaisten ahdinko syvenee entisestään.

Viime vuonna julkaistun OECD:n raportin mukaan taloudellinen eriarvoisuus kasvoi ensimmäisen kolmen kriisivuoden aikana enemmän kuin se kasvoi edeltävänä kahtenatoista. Taloudellinen kriisi on siis suoraan vaikuttanut eriarvoisuuteen. Raportti varoittaa, että ilman kasvua on epävarmaa, kestääkö OECD-maiden sosiaaliturvajärjestelmä kriisin aiheuttaman kuormituksen. The Guardianin Larry Elliotia lainaten: “All the ingredients are there for social unrest.”

Kyse ei ole pelkästään Ukrainasta vaan yhtä lailla koko EU:sta. Kansainvälinen punainen risti on jo julistanut Euroopan kriisimaihin hätätilan, OECD varoittaa sosiaalijärjestelmän romahduksesta, IMF kehottaa tasaamaan tuloeroja ja Yhdysvaltain keskuspankki Fed elvyttämään. Suomessa puolestaan mietitään pitäisikö leikata nyt vai huomenna. Kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat lisäävät eriarvoisuutta ja kasvattavat tuloeroja. On syytä muistaa, että päätökset, jotka johtivat alun perin tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun, tehtiin 90-luvun laman jälkimainingeissa. Nyt teemme jälleen talouden sanelemia “vaikeita, mutta välttämättömiä“ uudistuksia, joita muistelemme lämmöllä kymmenen vuoden kuluttua. Shokkiterapiaa parhaimmillaan.

Ukrainan vallankumous on vasta aluillaan. Talous on edelleen kuralla, oppositio hajalla ja koko maan tulevaisuus epävarma. Paljon on kiinni ulkopuolisista tahoista. Ukraina tarvitsee välitöntä taloudellista apua ilman vastikkeita, jotka uhkaavat erittäin haurasta poliittista tasapainoa. On kiinnostava nähdä, onko EU:lla moraalista kanttia palkita ukrainalaiset levottomuuksista, joita se pelkää omissa jäsenmaissaan puhkeavan?

Lopulta kyse on sekä meille unionilaisille että ukrainalaisille siitä, noudattavatko poliitikot kansan mandaattia vai markkinatalouden sudenhuutoa? Ukrainan tapauksessa pelissä on suvereniteetti, EU:n tapauksessa yhteiskuntarauha. Vaikka demokratiaa ja voodoo-taloutta kaupataan samassa paketissa, tuotteet eivät ole aina yhteensopivia. Jos Ukraina myydään eniten tarjoavalle, demokratia ei ole huutokaupassa vahvoilla. Kuten Arendt varoitti, protestiliikkeiden riski on, että onnistuessaan ne harvemmin muuttavat järjestelmää saati maailmaa, vaihtavat vain johtoportaan.

“Any reading of Olympic history reveals the true motives of each host city.” - Ashok Kumar, Ceasefire.co.uk

“We haven’t seen any large scale corruption in the framework of Sochi Olympics.” - Vladimir Putin

Katso kuvat karmeasta hotellihuoneesta! Kylmää paskaista vettä, rakennuspölyä ja -vikoja sekä neuvostoaikaisia jonoja. Eikä edes intternettiä! Seksivaupum ja venäläiset stereotyypit. Sotshi on kuitenkin muuta kuin huonosti valmistellut talviolympialaiset. Sotshi on sosiaalinen kriisi, jättimäinen taloudellinen epäonnistuminen sekä ympäristökatastrofi. Kansainvälisen median etsiessä patjan alta hernettä, kisakylän ja kansakunnan ongelmat valetaan betoniin. Putinin kisat ovat alkaneet.

Palataanpa vuoteen 2007 ja Guatemala Cityyn, missä päätettiin vuoden 2014 talviolympialaisten kisapaikka. Päivä oli 4. heinäkuuta. Poikkeuksellisesti presidentti lensi henkilökohtaisesti paikalle ja asetti kaiken arvovaltansa Venäjän historian ensimmäisten talviolympialaisten taakse. Teatraalisen sisääntulon jälkeen kukaan ei yllättynyt Sotshin voittaessa toisella äänestyskierroksella Etelä-Korean Pyeongchangin äänin 51–47. Putin oli tyytyväinen.

Ja niin oli koko Sotshi, sillä megakisat ovat tunnetusti jättipotti. Ainakin paperilla. Aluksi olympialaisten budjetiksi arvioitiin noin 12 miljardia dollaria, mutta seitsemän vuotta myöhemmin virallinen luku on paisunut 33 miljardiin ja epävirallinen 50,9 miljardiin dollariin. Valitettavasti varat eivät ole virranneet sotshilaisille. Viranomaisten mukaan kustannusten nousuun johti “rakennustöiden laajuus, alueen vaikeat maasto-olosuhteet ja lisävaatimukset, jotka Kansainvälinen olympiakomitea esitti.”

Vuonna 2006 Transparency International rankkasi Venäjän korruption perusteella sijalle 121 tutkimuksen 163:sta maasta, mikä maan kaikkien aikojen huonoin sijoitus. Venäjä putoaa listalle Filippiinien ja Ruandan väliin. Oppositiojohtaja Boris Nemtsov ei säästele sanojaan puhuessaan korruptiosta Sotshissa. “Olympialaiset ovat Venäjän historian suurin rikos. Kyse ei ole rikollisesta yrityksestä vaan rikollisesta yrityksestä, jota Putin peittelee, etteivät ihmiset saisi tietää, miten paljon rahaa on varastettu”, Nemtsov kertoo Vice Newsin haastattelussa.

Nykyään Sotshissa sijaitsee maailman kaikkien aikojen kallein tie, maailman kaikkien aikojen kallein mäkihyppytorni ja maailman kaikkien aikojen kallein kisamajoitus. Kuinkas muutenkaan, ovathan itse kisatkin olympiahistorian kaikkien aikojen kalleimmat. On varsin yleistä, että urakoitsijat vaihtuvat kymmeniä kertoja, ja että johtoporras vaihtaa uppoavan laivan ja erittäin todennäköisen korruptiotuomion uuteen passiin. Putinin sisäpiirissä puhaltavat olympiatuulet. Kyse ei siis todellakaan ole korruptiosta vaan venäläisestä liiketoiminnasta.

Olympiakaupungin rakentamisesta vastasi käytännössä kokonaan valtionyhtiö Olimpstroi, jonka johto on vaihtunut peräti neljä kertaa perustamisen jälkeen. Yhtiö perustettiin pelkästään olympialaisia varten. Rakennustyöt siis tehtiin valtion johdolla, valtion budjetilla, valtionyhtiöiden varoilla ja valtion omistaman Vnešekonombank-pankin tuella, joka myönsi 20 erilaista olympialainaa noin 5,2 miljardin euron arvosta ja osan vieläpä ilman korkoa.

Nemtsovin julkaiseman raportin mukaan 96 prosenttia Sotshin liki 51 miljardin dollarin budjetista katettiin julkisin menoin, vaikka Kremlin mukaan mukana oli myös yksityisiä tahoja. Jostain syystä yksityiset ja etenkin ulkomaalaiset tahot eivät joko mahtuneet tai halunneet Sotshiin. Kriittisimmät väittävät, että kun muualla korruptio on olympialaisten lieveilmiö, Venäjällä olympialaiset ovat korruption lieveilmiö.

Sijainniltaan Sotshi sopii talviolympialaisiin siinä missä isäntämaan johdon asenneilmapiiri olympiahenkeen. Jos Venäjältä haluaa löytää sen yhden paikan, mistä löytyy palmuja ja välimeren ilmasto, Sotshi on varma valinta. Vieressä sijaitsee myös Sotshin kaunis kansallispuisto, mihin iso osa olympialaisten infrasta on rakennettu. Poikkeuslailla, koska äiti maa ei pärjää isä aurinkoiselle.

Environmental Watch of North Caucasus (EWNC) on tarkkaillut Sotshin ympäristövaikutuksia vuodesta 2011. Järjestön koordinaattori Andrey Rudomakhan mukaan: “Totuus on, että nämä ovat olympiahistorian ympäristövaikutuksiltaan tuhoisimmat kisat koskaan.” EWNC:n kritiikki oli Kremlille liikaa. Järjestön johtaja Suren Gazaryan pakeni maasta, yksi EWNC:n geologeista tuomittiin kolmen vuoden pakkotyöhön, järjestön varat jäädytettiin ja siitä käynnistettiin rikostutkinta.

Greenpeace, jonka suhde Kremliin on entuudesta “lämpimähkö”, on samoilla linjoilla EWNC:n kanssa. Järjestö kritisoi kisajärjestäjien Zero Waste -politiikkaa, joka lähtee kaiken rakennusjätteen ja kisaroskan kierrättämisestä ympäristöä kuormittamatta. Todellisuudessa kuorma-autot tyhjensivät lastinsa Sotshin kaupunginrajojen ulkopuolelle tai kansallispuistoon, missä jätteet poltettiin tai haudattiin. Pois silmistä, pois Sotshista.

Ja niin lähtivät myös asukkaat. Human Right Watchin mukaan tuhansia ihmisiä koskettaneet kotien ja maiden pakkolunastukset hoidettiin year zero -henkeen - monesti ilman korvauksia tai korvaavaa asuntoa. Monen entistä toimeentulon lähdettä eli peltotilkkua peittää nykyään asvaltti ja varjostaa viiden tähden hotelli tai miljardistadioni, jotka rakennettiin arviolta 16 000 siirtotyöläisen voimin. Ja mikäpäs siinä on ahertaa 12 tuntista päivää olympiahengessä. Kun passi ja työlupa on takavarikoitu, kukaan ei valita alipalkkauksesta.

Olympialaiset ei ole hyökkäys pelkästään Sotshin asukkaita ja omaisuutta vaan Venäjän sananvapautta. demokratiaa ja vähemmistöjä vastaan. Amnesty International mukaan Kremlin pyrkimys on hiljentää kriitikot ja oppositio hinnalla millä hyvänsä. Ja tietenkin homot, jotka levittävät homopropagandaa ja sekaantuvat lapsiin, kuten me kaikki harhaisemmat jo tiedämme. Kreml on suopeuttaan luvannut, ettei sateenkaarikilpailijoita syrjitä kisojen aikana. Epäselvää kuitenkin on, koskeeko lupaus myös kisavieraita ja omia kansalaisia.

Yksi asia on sentään varmaa, vaikka kisat ovat hädin tuskin alkaneet: takkiin tulee lujaa, mutta Putinin entourage ei jää tyhjin taskuin. Bostonilainen urheiluun ja viihteeseen erikoistunut markkinointifirma AMM arvioi, että noin 40 prosenttia olympialaisten tuotosta kertyy sponsorisopimuksista eli McDonaldsin ja Coca-Cola Companyn kaltaisilta monikansallisilta yhtiöiltä ja tv-lähetysoikeuksista, joita maksaa muun muassa suomalainen Yle. Verovaroja siis ohjataan oikeuksiin, joilla rahoitetaan toisten perusoikeuksien loukkaukset. Lopulta Sotshin laskun nimittäin maksavat paikalliset asukkaat ja ihan tavalliset venäläiset.

Sotshi on kulissikaupunki. Kun olympialaiset järjestettiin viimeksi Venäjällä, maa kulki nimellä Neuvostoliitto. Paljon muuta ei ole sitten 30 vuodessa muuttunutkaan: maata johtaa edelleen autoritaarinen johtaja, talous on eliitin tiukassa syleilyssä ja oppositio tukahdutettu väkivaltaisesti.

Putin on huolissaan olympialaisten turvallisuudesta, mutta tuskin terrorismin tai mustien leskien vaan kritiikin takia. Kuten jätteet, myös kaikki epämiellyttävä aines kuten homot, köyhät, kodittomat, orjatyöläiset ja prostituoidut sekä oppositio on siivottu pois silmistä, pois Sotshista aivan kuten jokaisessa olympiakaupungissa aikaisemminkin.

Vaikka hotellisekoilulle, kustannuksille ja venäläisille stereotypioille onkin hauska naureskella, vaikeampi on naureskella ihmisoikeusloukkauksille, korruptiolle ja ympäristötuholle. Niiltä on kuitenkin helppo sulkea silmänsä. Sotshin talviolympialaiset ovat performanssi, jonka narratiivin turvin pieni eliitti oikeuttaa suuren maan autoritaarisen kehityksen ja demokratian alennustilan.

Lopulta kyse ei olekaan Putinin kisoista vaan Putinin Venäjästä ja siitä, miten me siihen suhtaudumme. Itse ajattelin sulkea vastaanottimen kisalähetyksen alkaessa.

Bangkok. Istun Khao Sanin huudeilla. Hörpin hikoilevaa olutta ja seuraan haaremihousuihin, tekokuiturastoihin ja turistitilpehööriin verhoutunutta hippipariskuntaa. Juttelevat tuk tuk -kuskin kanssa. Keskustelu on jatkunut poikkeuksellisen pitkään. Kuski tarjoaa jotain teennäisen huomaamattomasti pariskunnan miespuoliselle uhrille. Yhtä huomaamattomasti raha vaihtaa omistajaa. Koko transaktio tuhannen silmäparin alla, puolen korttelin päässä poliisiasemasta. Virheitä. Isoja virheitä.

Puhutaanpa hetki vaarallisista huumehista Kaakkois-Aasiassa. Tiedättehän, se japanilainen teini, joka odottaa tuomiota Balilla; salakuljetuksesta kuolemaan tuomittu britti Vientianessa ja Reindeerspottingin Jani Phnom Penh Postin kannessa. Nämä ja miljoona muuta kauhutarinaa. Puhutaan huumeturismista. Isi lähtee Thaimaasen huoriin ja lapset vetämään mömmöjä. Näinhän se menee?

Paitsi, ettei mene.Tämän tekstin tarkoitus ei ole neuvoa, mistä ja miten huumeita ostetaan. Toki tämän voi niinkin tulkita, mutta se ei ole itse tarkoitus. Tämän tekstin tarkoitus on välttää äidin kullannuppuja tekemästä elämänsä isointa virhettä. Tämän tekstin tarkoitus on kertoa asioista, joita ihan aikuisten oikeasti tapahtuu; asioista, joista Lonely Planet ei kerro. En aio hokea elämä on parasta huumetta -mantraa tai jeesustella. Se ei auta ketään. Suomalaiseen huumepolitiikkaan ja -keskusteluun kuuluu krooninen tosiasioiden kieltäminen ja täydellinen kyvyttömyys pragmaattisiin toimenpiteisiin. Oikeassa elämässä äidin pikku kullannuppu polttaa joskus pilveä ja syö sieniä. Se on ikävää, mutta elämää.

Khao Sanilla tilanne etenee juuri kuten pelkäsinkin. Pariskunta kävelee voitonriemuisena kohti guesthousea. Homma hoidettu, kaikki kunnossa. Not. Toivon, ettei kulman takaa tule poliisia. Toivon vilpittömästi, mutta sieltä se tulee. Pariskunta ei vieläkään ymmärrä missä mennään. Poliisejahan riittää. Ainoa ero on, että tämä poliisi tietää täsmälleen, mitä tekee ja ketä etsii. Nyt pariskunta tajuaa, että poliisi tulee suoraan kohti. Toivon todella, että pussi lentäisi miehen kädestä viemäriin. Ei lennä. Edes poliisin pysäyttäessä pariskunta ei ymmärrä olevansa korvia myöten kusessa. Siinä piilee onnistuneen skämmin salaisuus. Kusetettava ei koskaan tajuakaan joutuneensa kusetetuksi.

Thaimaassa, Vietnamissa, Malesiassa, Singaporessa ja Filippiineillä huumeiden salakuljetuksesta, kovien huumeiden hallussapidosta ja kaupankäynnistä seuraa kuolemantuomio. Noin teknisesti. Esimerkiksi Thaimaassa salakuljetuksesta on langetettu kuolemantuomio viimeksi vuonna 2004. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö luvassa olisi elinkautista yhdessä maailman ankarimmista vankilajärjestelmistä. Laosissa ja Kambodzassa ei kuolemantuomiota tunneta, mutta kakku on kova, jos nakki napsahtaa. Yksi jointti voi johtaa suunniteltua pidempään lomaan valtion resortissa.

Tähän kaikkeen on syynsä. Burma (a.k.a. Myanmarin sotilasdiktatuuri) on maailman toiseksi suurin heroiinin tuottajamaa. Burmassa opabisnestä pyörittää pääasiassa vähemmistömilitanttien United Wa State Army, joka pelailee Thaimaan rajan tuntumassa. Talibanien tuhottua Afganistanin unikkomarkkinat (Yhdysvallat korjasi tilanteen miehityksen myötä), Burman rooli opiaattien tuottajamaana korostui entisestään. Siellä, missä unikko kukkii, ja öljy kuplii, kriisit ovat arkipäivää. Konflikti on mahdollisuus, ei uhka.

Lopulta kyse on pelkästä rahasta. Huumekauppa vastaa varovaisten arvioiden mukaan vähintäänkin prosenttia koko planeetan bruttokansantuotteesta. Vuonna 2003 YK arvioi laittoman huumekaupan arvoksi rapiat 320 miljardia taalaa. Todellisuus on kahdeksan vuotta vanhoja tilastoja karumpi. Bisnestä ei pyöritä pimeiden sivukatujen häslärit, köyhät viljelijät tai narkkarit. He ovat pyramidin pohja - monesti uhreja itsekin. Huipulta löytyy politiikkoja, virkamiehiä, investointeja ja isoa rahaa. Lopulta rahavirrat katoavat kansainvälisen finanssisektorin syövereihin ja länsimaisten pankkien tileille. Pääomalla ei ole moraalia.

Palataanpa Khao Sanille. Homma alkaa mennä vakavaksi. Huumeet ovat nyt poliisin taskussa, nainen paniikissa ja mies eksynyt selityksiinsä. Näistä tilanteista ei puhuta itseään pois. Haluaisin mennä auttamaan, mutta osallistuminen on riski. Toivon, että hipit ottavat iisisti, eivät suututa poliisia ja maksavat kiltisti. Mutta ei. En kuule keskustelua, mutta tiedän sen ennestään. Lähetystöä, asianajajaa ja sinisilmäistä uskoa oikeusvaltioon, jota ei täällä tunneta. Toivon, etteivät lähde asemalle. Turhaan. Mies laitetaan rautoihin, autoon ja nainen jää seisomaan epäuskossa keskelle turistikaaosta. Loma loppui kymmenessä minuutissa.

Kaakkois-Aasian maine huumeturismin kehtona juontaa juurensa Vietnamin sotaan, Beatlesin Intian valloitukseen ja räjähdysmäisesti kasvaneeseen turismibisnekseen. Kysynnän ja tarjonnan lait. Huumekauppa - kuten laiton asekauppa, ihmiskauppa ja laittomat rahavirrat - on vuosien saatossa kaupallistunut järjestelmäksi, jota voi verrata mihin tahansa laillisiin markkinoihin. Bisnes elää siellä, missä ihmiset ovat absoluuttisen köyhyyden riivaamia ja tuloerot suurimpia. Tämä alue kulkee nimellä Kultainen kolmio. Kultainen kolmio käsittää Burman, Thaimaan, Laosin ja Vietnamin välisen vuoristoalueen, mihin talouskasvu ja kehitysapu eivät yllä. Tämä alue on tuottaa unikon lisäksi orjatyövoimaa ihmiskaupan rattaisiin. Kaikista haavoittuvaisimmilla ei ole varaa valita, mistä taikoa päivittäinen riisiannos.

Toinen syy Kaakkois-Aasian maineeseen johtuu vuosisataisista traditioista. Laosissa ooppiumin polttamisella on pitkät perinteet, Kambodzassa kannabista käyteään perinteisesti ruoanlaittoon ja Thaimaassa Red Bull on suurin piirtein yhtä stydiä kuin Itä-Suomen sulakepiri. Valiumia saa apteekista eikä ketään kiinnosta. Laittoman ja laillisen raja on veteen piirretty viiva. Ketamiinilla terästetyt alkoholiannokset ovat arkipäivää, ilokaasu tekee tulemista rantakohteiden tanssilattioille ja Indonesiassa taikasienet ovat ainakin teknisesti ottaen laillista kauppatavaraa.

Tilaan uuden oluen. Minun käy sääliksi naista, joka seisoo edelleen epäuskoisena kadulla ja soittaa puheluja tietämättä mitä tehdä. Samaan aikaan mies istuu asemalla raudoissa. Tilanteen voi hoitaa kolmella tavalla: maksat heti, maksat myöhemmin tai menet vankilaan. Mitä nopeammin maksat, sitä halvemmalla selviät. Asemalla odottaa isompi herra ja tuomarin ostaminen on jo helvetin kallista. Kambodzassa poliisin lahjoo kympeillä, Laosissa hinta pyörii siinä 500 euron pintaan ja Thaimaassa voit joutua pulittamaan jopa toista tuhatta euroa. Indoissa, Malesiassa ja Singaporessa olet todella, todella pississä. Paskan osuessa tuulettimeen rahojen on parempi löytyä. Uskokaa, Bangkokin "Hilton" ei ole kiva paikka viettää elinkautista.

Tiedän, että hippi istuu tällä hetkellä Khao San roadin päässä sijaitsevalla asemalla. Hänelle työnnetään thaiksi kirjoitettua dokumenttia allekirjoitettavaksi. Tämä on todella huono paikka panikoida. Nyrkkisääntö tällaiseen tilanteeseen on seuraava: älä allekirjoita mitään, älä tarjoa suoria lahjuksia vaan ehdota sovittelua tai avustusta, äläkä missään nimessä soita suurlähetystöön tai pyydä pomoa paikalle. Maksa heti. Jossain vaiheessa paperin kulmaan ilmestyy luku. Hullu voi toki tinkiä, mutten suosittele.

Jos joku ei vielä tajunnut, mitä äsken tapahtui, kerrataanpa tilanne. Tuk tuk -kuski bongaa rastat, arvaa ganjan maistuvan, tarjoaa vastustamattoman hinnan ja ilmoittaa yhteistyökumppanille. Muista, että näissä paikoissa sinua tarkkaillaan. Poliisilla ei ole aina univormua. Joskus itse myyjä on poliisi. Oppikirjan vanhimpia temppuja ja silti tuhannet sortuvat samaan vuosittain. Joskus on yksi ja sama, onko sinulla mitään päällä. Älä koskaan anna turistipoliisin tutkia laukkua, sillä yhtäkkiä sieltä saattaa löytyä pussi jos toinenkin. Joskus riittää, että poliisi vain päättää sinun käyttänen huumeita. Paska homma. Turistipoliisi on turistin pahin vihollinen.

Poliisi ei ole missään nimessä ainoa riski huumeiden ympärillä. Ensimmäinen sienitrippi voi päättyä psykoosiin, rauhoittavat yhdistettynä alkoholiin kuolemaan ja paikallinen metamfetamiini eli yama, joka kulkee Thaimaassa nimellä yaba ja sisältää vähän muitakin kuin päihdyttäviä myrkkyjä, sairaalaan. Vuosittain kourallinen reppureissaajia sniffaa heroiinia, jota kaupataan kokkelina. Se on menoa sitten.

Tyhjennän bissen, maksan ja lähden hortoilemaan Bangkokin yöhön. Nainen on kadonnut. Toivon, että mies on maksanut ja ottanut opikseen. Vitutus olisi kovempi vankilassa. Huumeturismi on median luoma myytti. Huumeturisteja on erittäin vähän. Vakavamieliset harrastajat asuvat aluella pysyvästi. Huumeturisti on monesti se ihan tavallinen turisti. Tilanne tekee varkaan, tiedättehän. Ihmiset, jotka eivät koskaan koskisi huumeisiin kotimaassaan, vaihtavat lomavaihteelle ja etsivät uusia elämyksiä. Ei hyvä idea. Toivon, että ihmiset ymmärtävät douppaamisen olevan paljon turvallisempaa kotona.

Toivon, että ihmiset näkisivät koko järjestelmän laajuudeen. Sinä pystyt maksamaan itsesi ulos, se diileri ei. Sinä pystyt valitsemaan otatko osaa markkinoihin vai et. Olemme etuoikeutettuja. Järjestäytynyt huumekauppa on haavoittuvaisimpien hyväksikäyttöä - raadollista bisnestä, johon ei liity paskan vertaa mielen avartaminen tai piis änd laav.

Lopuksi pitäisi varmaan sanoa, että älkää hyvät ihmiset vetäkö huumeita. Enpäs sano. Tehkää mitä mielitte, mutta muistakaa, että vapaus sisältää vastuun elementtejä. On turha syyttää Kaakkois-Aasian hallituksia toimettomuudesta ja maksavien turistien kiusaamisesta. Korruptoitunut järjestelmä on kaikille sama ja se olet sinä, joka tekee ostopäätöksen. Muista se.

E: Tulin pesemään pyykkiä Bangkokiin. Matkustin Phnom Penhista Ko Changille, juhlin pari yötä tuttujen kanssa ja jatkoin Ko Makin idyllisille rannoille. Seuraavaksi suuntaan etelän saarille. On se elämä rankkaa.