Vapaamatkustaja

“Täällä ei paljon sun oikeudet paina, kun me teemme työtä" - poliisin kommentti vappumarssilta

Tampere. Poliiseja, poliiseja ja poliiseja. Lasken Hämeenkadun ja Hämeenpuiston risteyksessä 18 maijaa. Kadun molemmin puolin mellakkavarusteisiin sonnustautuneet poliisti estävät ikkunaostokset. Tilanne on absurdi. Edessä marssii hieman yli 50 hengen kapitalismin vastainen mielenosoitus ja kadunvaltaus, joka vaatii kaupunkitilaa takaisin kansalle.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kadunvaltauksessa. Koskaan aikaisemmin en ole kuitenkaan nähnyt paikalla kuin korkeintaa kaksi, kolme maijaa. Mellakkavarusteet ja satapäinen poliisilauma on jotain uutta, muttei yllättävää. Jos 50 ihmistä ei saa kokoontua vappuaattona rauhanomaiseen juhlaan ilman mellakkapoliisin läsnäoloa, yhteistä kaupunkitilaa ei voi kutsua vapaaksi.

Mielenosoitus saapuu Kuninkaankadulle. Käsitykseni mukaan tarkoitus ei ole katkaista Hämeenkatua vaan vallata Kuninkaankatu, pysytyttää teltta ja järjestää bileet. Harmi vain, että Kuninkaankadulla riittää arvokasta liikekiinteistöä ja siellä missä on arvokasta liikekiinteistöä, siellä sitä suojellaan vielä arvokkaammilla poliisivoimilla.

Kuninkaankatu ei kelpaa ja ihmiset sumputetaan Anttilan kulman pienelle parkkipaikalle. Kaikki noudattavat poliisin käskyjä. Rumpuryhmä soittaa ja poliisin piiri pieni pyörii -leikistä huolimatta meno on rauhallinen. Vasta kun poliisit haluavat takavarikoida äänentoiston ilman sen suurempia perusteluja ja järjestäjät, jotka ovat lainanneet välineet eivät niitä halua ymmärrettävästi poliisille luovuttaa, syntyy käsirysy, joka loppuu ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Mielenosoittajat eivät provosoidu poliisin provokaatiosta.

Tehdäänpä pari asiaa selväksi: väkivalta ei ole oikein poliisin eikä mielenosoittajien toimesta. Ei ole kuitenkaan rivipoliisin vika, jos poliisi perseilee. Se on poliisiylijohtaja Mikko Paateron ja sisäministeri Päivi Räsäsen vika.

Samaan aikaan kun poliisin määrärahoja leikataan, rahaa riittää kuitenkin uusien FN 303 scifi-aseiden ja munahattujen ostamiseen sekä kuljettamaan satoja työntekijöitä ulkopaikkakunnilta pyhäpäivän palkoille näyteikkunoiden viereen seisoskelemaan. Se on ilmeisestikin hinta, joka pitää maksaa ehjästä Handelsbankin ikkunasta...

Koetan keskustella cava-lasi kädessä virkavallan kanssa ja tiedustelen, onko järkee vai ei? Kukaan ei kommentoi, koska nämä ovat määräykset. Edessä seisoo mellakkavarusteiden muuri, joka ei oikein itsekään tunnu tietävän, mikä sen funktio on. Siirrymme Bar Alanyaan lämmittelemään yksinkertaisesti kävelemällä “sumpun” läpi.

Se joka luuli, ettei virkavallan toiminta enää agressiivisemmaksi ja kresimmäksi Kiekkovierasjuhlasta muutu, oli väärässä. Seurasi nimittäin vappupäivä ja keskiviikon spektaakkeli näytettiin uusintana. Tampereella poliisi hyökkäsi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen puhetta “luokkapetturi” -huudoin kommentoineita “anarkisteja” vastaan puheiden jälkeen. Samaan aikaan Helsingissä poliisin mellakkajoukot sumputtivat anarkistiblokin SAK:n toiveesta ja onnistuivat samalla pidättämään lukuisia ulkopuolisia vappumarssijoita sekä loukkaamaan kansalaisten perusoikeuksia.

Helsingin marssilla oli todistetusti ihan aitojakin teräskärkisiä astaloita, mutta niissä roikkui oikean väriset tunnukset. Sen sijaan anarakisti-blokin kukkakepit ja ongenvarret a.k.a. “hengenvaaralliset astalot” olivat turvallisuusuhka, johon kohdistettiin ennakoivia toimia. Kysymykset kokoontumis-, mielipiteen- ja sananvapaudesta kaikuivat jälleen kuuroille korville, vaikka kysyjiä oli enemmän.

Ja pian kiirehti poliisi pyytämään anteeksi. On vilpittömästi hienoa, että virkavalta tarkastelee kriittisesti toimintaansa, mutta vilpittömästi huolestuttavaa on puolestaan se, että anteeksipyyntö ei kohdistu heihin, joihin väkivalta kohdistui. Todellisuus on, että ainoat väkivaltaiset voimat vappumarseilla Tampereella ja Helsingissä olivat poliisit itse.

Puhutaanpa hetki vaarallisista anarkisteista, koska heihin poliisi varautui. Anarkismi on poliittinen ideologia, joka tavoittelee taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa. Anarkismi siis tavoittelee vapautta ja tasa-arvoa - arvoja, jotka ovat jokaiselle suomalaiselle itsestäänselvyys ennen kuin he joutuvat lastenrattaiden kanssa poliisin piirittämiksi vappumarssilla.

Jokunen kuukausi sitten Yhäriäiti kertoi Hesarissa, että anarkismi on sitä, kun sotkee busseja, vessan kylttejä tai liimaa pomon kupin sinitarralla pöytään. Yhäriäidin mukaan anarkismi loppuu aikuisuuteen. Jokainen, joka on valtio-opin kurssikirjan joskus avannut ymmärtää, että vallan kritiikki on keskeinen osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa - ei teinien uhoa. Jos yleinen mielikuva anarkisteista on kännissä katuun syljeskelevä raggari, joka haluaa tuhota kaiken, ei ole ihme, jos poliisia pelottaa.

Poliisin ylimitoitettu ja ennakoiva reagointi kertoo nimen omaan pelosta. Osa siitä on toki tietämättömyyttä, mielikuvia ja naiveja ennakkoluuloja kuten Yhäriäidillä ja keskimääräisellä Hesarin selaajalla, mutta myös Suomessa on nähtävissä sosiaalisen kriisin aiheuttamaa radikalisoitumista. Ei ole sattumaa, että lama-Suomessa on nähty suurimmat poliisioperaatiot vuosikymmeniin.

Kupletin punainen lanka on nimenomaan pahoinvointi. Väkivalta, jota yhteiskunta tällä hetkellä harjoittaa on osallistavaa, velvoittavaa ja ohjaavaa “apua”. Vaikka apua ei pyydä, sitä tarjotaan. Halusi tai ei. Väkivaltaa on nähdä nälkää, tulla nöyryytetyksi sossussa ja syyllistetyksi työttömyydesta. Väkivaltaa on lisääntynyt köyhyys ja kasvava pahoinvointi. Se on väkivaltaa, joka on väkivaltaisen leikkauspolitiikan tulos.

Valitettavasti väkivalta, joka kohdistuu rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja perusarvoihin ei ole ennaltaehkäisevää tai oikeutettua. Se on väkivaltaa, joka ei ratkaise mitään, mutta synnyttää entistä voimakkaamman vastareaktion. Vastareaktio väkivaltaan on kuitenkin aina itsepuolustus.

Palataanpa Tampereelle. Ilta pimenee. Saavun takaisin Anttilan kulmalle, missä yksi järjestäjistä juttelee rauhanomaisesti poliisin kanssa aikataulusta. Ketään ei ole pidätetty, kukaan ei ole loukkaantunut ja yksikään ikkuna ei hajonnut. Paikalla on enää kourallinen poliiseja. He eivät alun alkaenkaan olleet paikalla turvaamassa osallistujien tai sivustaseuraajien turvallisuutta vaan suuren yleisön turvallisuudentunnetta. Koko ylimitoitettu poliisioperaatioa oli epäonnistunut pr-tempaus.

Poliisin vappu oli kosto viimeaikaisista mielenosoituksista ja pelonsekainen reaktio kansalaisten tyytymättömyyteen. Onhan se nyt aivan hirveää, jos joku osoittaa mieltään tyhjän Eduskuntatalon portailla tai syyttää valtiovarainministeriä historiallisen huonosta taloustilanteesta.

Poliisin toiminta osoitti, että perusoikeudet eivät ole itsestäänselvyys, ja että yhteiskuntakriitikon lipun värillä on väliä. Selväksi myös tuli, että toiset siat ovat edelleen toisia tasa-arvoisempia.

E: Toisin kuin joku tekstin väistämättä tulkitsee, kirjoittaja ei ole anarkisti.

Pieni korjaus. Tampereen vappumarssin "kahakka" lähti usean silminnäkijän mukaan järjestysvalvojan tönittyä yhtä marssijista. Kun toinen marssija meni selvittämään tilannetta järjestyksenvalvojan kanssa, poliisi hyökkäsi tämän kimppuun.

“...näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.” - Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja ja “työttömien ääni“ Lea Karjalainen Voiman haastattelussa

Nalle lähti Ruotsiin, pääministeri Katainen ilmoitti erostaan ja valtiovarainministeri Urpilaisen jatkokauteen ei usko enää demareiden liberaalisiipikään. Työttömien määrä kasvaa, eriarvoisuus kasvaa ja samaan aikaan luottoluokitusyhtiö Standard & Poor's laski Suomen luottoluokituksen näkymiä vakaista negatiivisiksi. Kaikki meni.

Vaikeaan taloustilanteeseen tarvitaan syyllinen. Kun maahanmuutto on marginaalista, laiskat kreikkalaiset -kortti loppuun kulutettu ja talouspolitiikka keksittyjen pakkojen sanelemaa, on aika kyykyttää köyhiä. Menisivät hipit perkele töihin.

Hallitus päätti kehysriihessä säästää 50 miljoonaa euroa ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla. Nyt sosiaali- ja terveysministeri Risikon tavoitteena on, että työttömät velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä vähintään kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä seuraisi maksimissaan 40 prosentin karenssi. Käytännössä työtön on pakotettu karenssien uhalla ottamaan vastaan omaa alaa vastaamatonta työtä kolmen tunnin työmatkan päästä kolmen kuukauden ammattisuojan jälkeen.

Vaikka päätökset on tehty, iso kysymys on, tietääkö hallitus mitä se päätti? Kun päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin, päätös on arvo- ei järkikysymys. Suomessa oli helmikuussa 241 000 työtöntä, joiden aktivointi onkin yhtäkkiä säästötoimenpide eikä menoerä. Samaan aikaan hallitus suunnittelee osallistavaa sosiaaliturvaa. Jos ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen on teknisesti ongelmallinen kysymys, kysymys osallistavasta sosiaaliturvasta on täysin auki. Molempia markkinoidaan ratkaisuina, mutta vaikeampi kysymys onkin, ratkaisuina mihin?

Sosiaaliturvaa kehittävän työryhmän puheenjohtaja Outi Antila kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivulla, että: “Tavoitteena on ennen kaikkea ehkäistä syrjäytymistä.” Kyse ei siis ole säästöistä vaan ihan vilpittömästä huolesta ihmisten hyvinvoinnista. Ja huolissaan kannattaa ollakin. Etenkin, jos sattuu olemaan työtön ja sossun asiakas.

Suomen perustuslain 18:sta momentti oikeus työhön ja elinkeinovapaus toteaa seuraavaa:

“Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”

Kyse on siis perusoikeuksista. Jokaisella on oikeus valita työnsä, mutta jokaisella on myös oikeus saada työstä palkkaa. Mikäli työstä ei saa alan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa, puhumme pakkotyöstä, joka on Kansainvälisen työjärjestö ILO:n pakkotyön vastaisen sopimuksen kieltämää. Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen.

Ministeriön ajama pakkotyöuudistusten sirpalepommi ei siis sodi pelkästään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vaan Suomen perustuslakia vastaan. Vaikka sekä osallistuva sosiaaliturva, ansiosidonnaisen leikkaaminen ja kehysriihen kipeät päätökset myydään eettisissä kääreissä, sisältö on meille köyhille opiskelijoille ja työttömille samaa vanhaa shaibaa: kyse ei ole koskaan porkkanasta vaan parhaimmillaankin oranssiksi maalatusta kepistä.

Väännetäänpä pari asiaa rautalangasta: vapaamatkustajia eivät karenssit kiinnosta. He ovat marginaali, joka ei katoa mihinkään, mutta jonka ruokkiminen alennetuin tuin on edullisempaa kuin kerrannaisvaikutukset, jotka syntyisivät tukien eväämisestä. Se on hyvinvointivaltion hinta. Sen sijaan enemmistöä työttömistä, jotka elävät vastentahtoisesti tuilla ja etsivät aktiivisesti töitä, rangaistaan.

Suomen työttömyys on suoraan seurausta rakenteellisesta murroksesta ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Ongelma ei ole työn vastaanottamisessa tai työn luonteessa vaan siinä, että töitä ei yksinkertaisesti ole. Tyhmäkin tajuaa, että jos TE-keskuksilla on tarjota 15 000 avointa työpaikkaa, ne eivät riitä 241 000:lle suomalaiselle työttömälle, vaikka kuinka aktivoisimme.

-------------

Paras tapa ehkäistä syrjäytymistä ei ole pakko vaan mahdollisuudet. Mahdollisuudet taloudelliseen tasa-arvoon ja työhön. Työtön on kakkosluokan kansalainen, eikä sitä pakot ja rangaistukset muuta. Ansiosidonnainen tai toimeentulotuki ei ole lottovoitto, jonka turvin jäädään vetämään lonkkaa vaan perustuslain takaama perusturva, jolla selvitään juuri ja juuri. Puheet sossu-Tatuista ja maahanmuuttajaperheistä, jotka ostavat televisioita sossun maksusitoumuksilla, ovat satua. Jokainen, joka on elänyt tukiviidakossa tietää, että syrjäytyminen kumpuaa eriarvoisuuden synnyttämästä häpeästä.

Yrittäjä ja konsultti Jari Parantainen kertoi A-Talkissa, että on vaarallista ajatella, että ihminen voi tehdä mitä haluaa. Yhtäkkiä libertaarit, jotka ovat vuosia painottaneet yksilön vapauksia, ovatkin kääntäneet kelkkansa ja puhuvat velvoitteista yhteiskuntaa kohtaan. Samat ihmiset, jotka ovat vuosia halunneet purkaa hyvinvointijärjestelmän ovat asettuneet vapauksien sijaan vapauksien rajoittamisen tielle rapauttaakseen järjestelmän.

Vapaus ei ole vaarallista. Vaarallista on sen sijaan luoda kahdet työmarkkinat rajoittamalla työntekijöiden oikeuksia ja tehdä työstä kannattamatonta. Kyse ei ole aktivoinnista tai syrjäytymisen ehkäisystä vaan poliittisista päätöksistä. Näitä päätöksiä tehdään kabineteissa edunvalvojan valvonnassa, joka kutsuu työttömiä loisiksi. Näistä päätöksistä ei voi syyttää köyhiä ja työttömiä vaan heidän edunvalvojaansa ja päättäjiä.

Yhteiskuntapolitiikka-lehden tutkimuksen mukaan jo pienillä lapsilla on käsitys siitä, minkälaisia köyhät ja rikkaat ihmiset ovat. Tutkimuksen mukaan lapset liittävät köyhiin selvästi kielteisempiä mielikuvia kuin rikkaisiin. Harmi vain, että nämä mielikuvat eivät muutu iän myötä.

Kansanedustaja Lasse Männistö kommentoi ELCrewn showssa kokoomuksen suulla Björn "Nalle" Wahlroosin Ruotsiin muuttoa. Nallen toiminnassa ei ole kokoomuksen näkökulmasta mitään vikaa, sillä eihän ketään voi pakottaa maksamaan veroja Suomeen. Onneksi toiset voi kuitenkin aina pakottaa töihin. Vaikka sitten strippaamaan.

“I’m a gun for hire.” - entinen Euroopan parlamentin työntekijä ja nykyinen lobbari Paul Adamson

“Nyt Suomessa eletään vähän niin kuin villissä lännessä tai ehkä jopa niin kuin banaanitasavallassa. Meillä ei ole lobbauksesta minkäänlaisia säännöksiä tai määräyksiä.” - Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää

Vuonna 2005 europarlamentaarikko Alexander Stubb kirjoitti blogissaan, että “yhden kurkkupastillipussin taisin saada, kun valmistelin lausuntoa vitamiineista ja mineraaleista.” Kolme vuotta myöhemmin Stubbin itävaltalainen kollega Hans-Peter Martin kertoi pitäneensä päiväkirjaa eri eturyhmien voiteluyrityksistä ja laski lahjojen arvon nousseen viikkotasolla 10 000 euroon.

Puhutaanpa hetki lobbaamisesta. Maailman vanhin ammatti, viides valtiomahti, korruptiota, käytäväpolitiikkaa vai edunvalvontaa? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta määritelmä on suht vakiintunut: lobbaamisella tarkoitetaan pyrkimystä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.

Lobbaus on hankala asia ja vielä vaikeampaa tuntuisi olevan asiasta keskusteleminen. Toiset näkevät lobbaamisen silkkana korruptiona - yhteiskunnan eliitin markkinointikanavana, joka ajaa ohi demokraattisen päätöksenteon - ja toiset demokraattisen päätöksenteon elinehtona - siltana kansalaisyhteiskunnan ja päätöksenteon välillä.

Kuten termi “maailman toiseksi vanhin ammatti” antaa ymmärtää, lobbaamista on aina ollut ja tulee varmasti olemaan jatkossakin. Pihvi on viime kädessä siinä, miten lobbaamista valvotaan ja miten läpinäkyvää edunvalvonta on. Ei tarvita professoria kertomaan, että se joka lobbaa epärehellisin keinoin tai rikkoo lakia tuskin ilmoittaa toiminnastaan itse.

EU:ssa otettiin käyttöön lobbausrekisteri vuonna 2011. Yksi aloitteen pääarkkitehdeistä oli nykyinen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerimme ja silloinen europarlamentaarikko Alexander Stubb, joka ehdotti vapaaehtoista rekisteriä. Ajatus oli, että isojen osallistuminen pakottaa kaikki osallistumaan. Vuosia myöhemmin rekisteri kattaa arvioidusta 15 000 - 20 000 Brysselin käytävillä toimivista lobbareista ainoastaan 60-75 prosenttia ja kulkee nimellä Avoimuusrekisteri.

EU:ssa lobbaamiseen liittyvät ongelmat on tiedostettu, mutta toisin on Suomessa. Meillä ei ole minkäänlaista rekisteröintiä tai valvontaa. Ei edes eettistä ohjeistusta. Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinosen sanoin: “Ei saisi olla niin, että ovet aukeavat helpommin, jos on kansanedustajan kaveri tai entinen työtoveri.” Mutta näin se menee. Myös SDP:n kansanedustaja Mikael Junger on huolissaan ja ehdottaa lääkkeeksi Heinosen ja Stubbin tavoin vapaaehtoista rekisteriä.

A-Studion haastattelussa kansanedustajat unohtivat valitettavasti mainita elinkeinoelämän etujärjestöt ja työmarkkinajärjestöt, jotka ovat Suomen suurimmat lobbaajat. Tämä ei liene sattumaa. Ei etenkään, kun molemmat haastateltavat mainitsevat sivulauseessa vaalirahoituksen. Keskustelussa ei myöskään huomioida ammattilobbaajia eli edunvalvonnan palkka-armeijoita laki- ja viestintätoimistoja, joiden palvelut ovat eniten tarjoavan ostettavissa. On naivia mussuttaa Greenpeacen rahoituksesta, kun järjestön tavoitteet ovat täysin selvät toisin kuin juristien.

Katsokaas, toiset siat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. On helppo perustella lobbaamista kansalaisyhteiskunnan osallistumisella ja demokratialla, mutta todellisuudessa rahalla saa ja hevosella pääsee. The Economist -lehden tutkimuksen mukaan suhteellisesti voimakkaimmin lobbaukseen panostavien yhdysvaltalaisyhtiöiden osakkeiden arvo nousi tutkimuksessa kymmenen vuoden aikana vuodessa 11 prosenttia enemmän kuin vertailuryhmän. Kun Nalle Wahlroos käy puhumassa aamuteeveessä omiaan, seurauksena on juttu pari jokaisessa vähänkään tärkeässä mediassa. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa.

Ehkä meidän pitäisi kysyä oliko Stubb esteellinen vaatiessaan vapaaehtoista avoimuusrekisteriä? Työskenteleehän rouva Stubb eu-asioiden lobbaamiseen erikoistuneen lakitoimisto White & Casen Brysselin-toimistossa juristina. Pitäisikö meidän kysyä, lobbaako valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Euroopan vakausmekanismia (EVM) valtiovarainministeriössä ja hallituksessa nostaessaan palkkioita Luxemburgissa toimivasta yrityksestä? Kenties voisimme kysyä, puhuuko Nalle pankkien suulla, joiden hallituksissa istuu vai omallaan? Entäpä entinen ministeri ja nykyinen edunvalvoja Jyri Häkämies?

Kun Suomessa vasta keskustellaan lobbausrekisteristä, EU-tasolla rekisteristä ollaan hiomassa pakollista. Moni väittää, ettei lobbaajilla ole todellista valtaa, mutta samaan aikaan käytännön esimerkit kertovat toista. Vastikään Euroopan unionin sisämarkkina- ja palvelukomissaari Michel Barnier kehotti esikuntaansa kieltäytymään kaikista tapaamisista finanssisektorin lobbaajien kanssa. Mielestäni kehotus kertoo lobbaamisesta enemmän kuin harva uskaltaa sanoa.

Meillä Suomessa kyllä markkinoidaan läpinäkyvyyttä verotuksessa ja päätöksenteossa sillä lähtöoletuksella, että olemme molemmissa maailman kärkeä. Valitettavasti totuus on kuitenkin hieman toinen luin hallituspoliitikkojen suusta kuultu.

Kun Suomi on vihdoin herännyt keskustelemaan lobbaamisesta, hallintarekisteri, joka kätkee omistussuhteet ja mahdollistaa veronkierron, etenee valtiovarainministeriössä; Transparency International mukaan emme enää tunnista korruptiota; politiikan professori vertaa suomalaista EU-päätöksentekoa salailua Vatikaaniin eikä lobbausta valvota millään tavalla, olemme perunatasavalta.

Ollaanpa hetki rehellisiä. Myös tämä teksti on lobbausta. Sen tarkoitus on edistää läpinäkyvyyttä, kansalaisten tasa-arvoisia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Vapaaehtoiset rekisterit ja kansanedustajien korruptiopäiväkirjat ovat toki söpöjä, mutta pukki kaalimaan vartijana on aina huono vartija. Sen ymmärtää sekä lobbaaja, lobattava että kansalainen, joka lobbaa ainoastaan äänellään.

Mikäli lobattavilla ja lobbareilla ei ole mitään salattavaa, miksi vapaaehtoinen rekisteri? Kaikki vaativat pelisääntöjä, mutta kukaan ei tee mitään? Voisiko olla mitenkään mahdollista, että lobbaavat tahot ovat ajaneet omaa etuaan eli lobanneet savuverhon puolesta?

E: Toisin kuin tekstissä annetaan ymmärtää Jutta Urpilainen ei nosta palkkioita EVM:sta. Tiedon varmistaa Urpilaisen esikunta.

"The promise was that when the glass was full, it would overflow, benefitting the poor. But what happens instead, is that when the glass is full, it magically gets bigger nothing ever comes out for the poor." - Paavi Francis

Rooma, jouluyö juhlayö. Jossain lähistöllä paavi blaastaa. Juon punkkua suomalaisittain juntisti pullon suusta ja ihailen Pietarinkirkon kupolia turvallisen välimatkan päästä Tiberin varrella. Kaikki on kiinni, mutta viinipullo on auki.

Paavin kanssa on harvemmin samaa mieltä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Olkoot vaikka joulun ihme. Tänä vuonna paavi on asettanut arvovaltansa maailman nälkäkatastrofin lopettamiseksi, eikä yhtään liian myöhään.

Maailman ruokaohjelma arvioi 842 miljoonan ihmisen kärsivän nälästä päivittäin. Yli kolme miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuolee vuosittain nälkään ja 66 miljoonaa lasta opiskelee nälässä. Samaan aikaan me heitämme ruokaa hukkaan valtavia määriä. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan jokainen kotitalous heittää pois keskimäärin 24 ateriaa kuukaudessa. Tämä tekee 4,2 tonnia ruokaa kotitaloutta kohti.

Tilanne ei ole sen parempi rikkaassa Euroopassa. Kansainvälisen punaisen ristin pääsihteeri Bekele Geleta mukaan Eurooppa on ajautunut pahimpaan humanitaariseen kriisiin sitten toisen maailmansodan. Punainen risti pelkää, että eurokriisin seurauksena Eurooppaan syntyy köyhien sukupolvi, jonka turhautuminen eskaloituu väkivaltaisuuksina.

Kävelen pitkin Trasteveren katuja kotia kohti. Ydinkeskustan jäädessä taka-alalle kodittomien määrä kasvaa. Kauempana keskustan turistialueista on kokonaisia telttakyliä. Nämä ihmiset eivät ole laiskoja sosiaalipummeja vaan maahanmuuttajia ja ihan tavallisia italialaisia - normaalisti vanhuksia, jotka eläkkeiden rajut leikkaukset, korkojen nousu ja elinkustannusten nousu ovat ajaneet kaduille tai nuoria, joille talouskasvu ja työ ovat muisto vain. Euroopan sosiaalinen kriisi ei ole tulossa, se on jo täällä.

Kirjoitin viikko sitten sosiaalisesta kriisistä ja sen mahdollisista seurauksista. Esimerkiksi YK:n Maailman tila -raportti varoitti nuorten miesten turhautumisesta ja työttömyydestä jo vuosituhannen alussa. Uskoimme, että ilmiö koskettaa vain köyhiä kehitysmaita, joten kukaan ei kuunnellut.

Julkaistuani kirjoituksen nimeltä mainitsematon nuori kokoomuspoliitikko alkoi syyttää minua kovasanaisesti "väkivaltaiseen vallankumoukseen yllyttämisestä" ja kansanedustajiin kohdistuvalla väkivallalla mässäilystä. En rehellisesti sanoen tiedä, mistä kansankynttilä väitteensä repäisi, sillä omasta mielestäni toistin vain varoituksen, jota konfliktin tutkimus on toistellut jo vuosikaudet samoin kuin suurin piirtein jokainen poliittinen taho aina IMF:stä Jutta Urpilaiseen. Ilmeisesti todellinen kriisitietoisuus on suomalaiselle poliittiselle eliitille turhan radikaalia.

Ainakin kokoomuksessa on vaikeuksia ymmärtää harjoitetun leikkauspolitiikan ja sosiaalisten ongelmien korrelaatiota. Seuratessa hallituspolitiikkaa uskaltaisin väittää, että ongelman jakaa kaikki suurimmat hallituspuolueet. Vaikka meillä uskotaankin laajasti, ettei politiikalla vaikuteta, usko ei ole tiedon väärti. Katsotaanpas vähän tilastoja.

Vuonna 2012 Punainen risti jakoi ruoka-apua 3,5 miljoonalle eurooppalaiselle. Määrä on kasvanut 75 prosenttia vuodesta 2009. Yhä useampi eurooppalainen elää kädestä suuhun ja kamppailee maksaakseen laskunsa. Työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut pelkästään Ranskassa 350 000 ihmiselle vuodesta 2009.

Kreikassa infektiotaudit, huumeiden käyttö, itsemurhat, lapsikuolleisuus ja kodittomuus ovat kääntyneet räjähdysmaiseen kasvuun kiitos leikkauspolitiikan ja säästöjen, joilla on pankit pelastettiin. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys heiluu Espanjassa ja Italiassa siinä 50 prosentin tietämillä. Tilastot osoittavat, ettei väkivaltaa ole leikkauspolitiikan kritiikki vaan itse leikkauspolitiikka.

On huolestuttavaa, jos hallituspuolue ei ymmärrä poliittisten päätösten syitä ja seurauksia. Vielä huolestuttavampaa on retorinen kikkailu, naivi sormella osoittelu ja tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen, jonka turvin kriitikot yritetään hiljentää. Harvassa ovat nimittäin kommentaattorit, mikäli jo pelkkä sosiaalisesta kriisistä varoittaminen on “yllyttämistä väkivaltaiseen vallankumoukseen.” Kokoomusnuorten maailmankuvaan ja yhteiskuntajärjestykseen ei köyhyys mahdu. Tulee muuten hiukan Neuvostoliitto mieleen.

Lähestyn kotia. Paavi on on lopettanut puheensa, mutta köyhyys ei ole kadonnut. Italialaiset käyttivät tänä vuonna 11 prosenttia vähemmän joululahjoihin kuin viime vuonna. Joka viides perhe jätti tänä vuonna lahjat kokonaan väliin. Tänä vuonna keskimääräinen suomalainen käytti Helsingin Sanomien mukaan 400 euroa joululahjoihin. Siitä voi jokainen laskea, kuinka paljon sosiaaliturvan perusosasta voi irrottaa turhuuksiin. Se ei ole paljoa se.

Päätän tämänkertaisen tekstini otteeseen pastori Kai Sadinmaan jouluevankeliumista, joka on julkaistu Revalvaatio-verkkojulkaisussa.

“Kun median väki, poliitikot, kirkon herrat, käskynhaltija ja pääkassanhoitaja olivat tehneet kaiken, mitä Pääoman laki vaati, he palasivat OY Suomi AB:n kotikaupunkiin kiittäen ja ylistäen Pääomaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Ja niin liittovaltio-lapsi kasvoi, vahvistui vääryydessä ja väkivallassa. Kaikki maat ja kansakunnat alistettiin Pääoman rautaisen valtikan alle.”

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille. Tasapuolisesti kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Inshallah.

E: Tekstiin lisätty italialaisperheiden lahjamenot.

"On ensisijaisen tärkeää, että huolehdimme kaikista nuoristamme." - pääministeri Jyrki Katainen

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy ehdotti toukokuun alussa Suomessa vieraillessaan kuuden miljardin euron työllisyyspakettia nuorisotyöttömyyden taltuttamiseksi Euroopassa. ”Euroopan presidentin” työllisyyspaketin malliksi kaavaillaan Suomen nuorisotakuuta. Euroopan sosiaalinen kriisi on määrä ratkaista Rompuyn ja Kataisen kultaisen kädenpuristuksen sinetöimällä tempputyöllistämispaketilla.

Rompuyn ehdotuksen lähtökohdat ovat kauniit, mutta huterat. Sitä ei voi kukaan kiistää. Euroopan tilastoviranomainen Eurostat kertoi huhtikuun lopussa euroalueen työttömyyden nousseen maaliskuussa 12,1 prosenttiin helmikuun lukujen ollessa 12,0 prosenttia. Kyse on Euroopan kaikkien aikojen ennätyksestä. Unionissa elää nyt yli 26,5 miljoonaa työtöntä. Viime vuoden maaliskuuhun verrattuna luku on kasvanut yli 1,8 miljoonalla suurimmaksi osaksi euroalueella. Mitä kuuden miljardin rahastoon tulee sekä komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso että Euroopan parlamentti ovat aiemmin tuominneet kuusi miljardia euroa riittämättömäksi summaksi nuorisotyöttömyysongelmaan puuttumiseen.

Keskitytään hetkeksi harmaisiin tilastoihin. Kaikista synkin työllisyystilanne Euroopassa on tällä hetkellä kriisimaissa, joissa nuorisotyöttömyys on räjähtänyt eeppisiin mittasuhteisiin. Kreikassa prosentti on 59,1, Espanjassa 55,9, Italiassa 38,4 ja Portugalissa 38,3. Ennusteet huomioiden prosentit tuskin laskevat. Esimerkiksi Portugalissa kaavaillaan 30 000 työpaikan karsimista julkiselta sektorilta sekä eläkeiän nostoa. Samaan aikaan kun yksityinen sektori ulkoistaa, uudet työpaikat elävät lähinnä politikkojen päiväunissa.

Espanjan - missä työttömiä on väkimäärään suhteutettuna eniten - hallinto-oikeus päätti helmikuussa työreformista, joka alentaneet palkkoja, jättäneet lakisääteisiä lisiä maksamatta, pidentäneet työaikoja ja helpottaneet irtisanomisia. Tämä kaikki tilanteessa, jossa sekä julkisen että yksityisen sektorin investoinnit ovat olemattomia. Kasvua rakennetaan investointien sijaa palkkaleikkurein.

Palataanpa takaisin Suomeen, missä nuorisotakuu otettiin käyttöön vuoden vaihteessa. Käytännössä ”takuu” tarkoittaa ”varmaa” työ-, harjoittelu- tai opiskelijapaikkaa alle 30-vuotiaille työttömille. Vihreitten kansanedustaja Anni Sinnemäki huomautti blogissaan, ettei nuorisotakuu todellisuudessa toteudu. Sen sijaan, että työttömät nuoret olisivat nuorisatakuun piirissä työllistyneet aikaisempaa nopeammin, yhä useamman työttömyysaika on venynyt nuorisotakuun käyttöönoton jälkeen. Samaan aikaan kokonaistyöttömyysaste on jatkanut tasaista kasvua. Suhdanteiden valossa tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta.

Suomessa työntekijöiden asema on hyvä verrattuna kriisimaiden matokuurin läpikäyneisiin työmarkkinoihin. Espanjassa kokonainen sukupolvi uhkaa vajota pätkätöiden ja määräaikaisten alipalkattujen sopimusten suohon. Tästä huolimatta demareiden johtama valtiovarainministeri esittelee lukukausimaksuja ja arvonlisäveron täysremonttia, joka kävisi etenkin kaikista pienituloisimman kukkarolla ja leikkaa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Työantajaosapuolen ratkaisuja ovat nollasopimukset ja alipalkkaus. Ministeri Lauri Ihalainen lupailee lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille nuorisotakuun piirissä olevan nuoren palkkaamisen lomautuksen jälkeen. Kyynikko kysyisi, lisääkö tämä kenties lomautuspäätöksiä? On vaikea nähdä, miten yksikään uudistuksista parantaisi työttömän asemaa saati auttaisi nuorisotakuuta toteutumasta.

Suomen malli otetaan itsestään annettuna menestystarinana, vaikka hanke on elänyt vasta vajaat puoli vuotta ja tilastot osoittavat ainakin tavoitteiden olevan vielä kaukana. Nuorisotakuussa ei ole itsessään mitään vikaa, mutta yhdistettynä leikkauspolitiikkaan, seuraukset ovat kaikkea muuta kuin kannustavia. Ensimmäinen ongelma on, että takuun piirissä olevat eivät reaalimaailmassa takuusta huolimatta työllisty. Toinen ongelma on, että vaikka työtön työllistyisikin, raadanta on taattua, ei perustoimeentuloon oikeuttava palkka. Kolmas ongelma on kahden edeltävän synteesi, joka toteutuessaan eriarvoistaa jo ennestään eriarvoisia työmarkkinoita luomalla kahdet markkinat: suojatyöpaikkojen etujen eliitin sekä turvattomien pätkätyöläisten sukupolven.

Mitä itse Rompuyn ehdotukseen tulee kuuden miljardin euron rahasto on pähkinöitä ongelman mittasuhteet huomioiden. Idioottikin ymmärtää, että moinen rahasto ei koko euroalueen mittakaavassa muuta mitään. Nuorisotakuumalli ei nykymuodossaan auta nuoria työttömiä vaan ennestään irtisanovia yrityksiä, joilla ei ole aikomustakaan investoida uusiin työntekijöihin. Näille yrityksille nuorisotakuu on mahdollisuus, kun taas työmarkkinoille kyse on suorasta uhasta. Nuorisotakuu on silmänkääntötemppu, joka keskittyy rakenteisiin todellisten investointien sijaan. Työpaikat eivät valitettavasti synny pelkin lupauksin eikä opiskelupaikkoja leikkaamalla.

On täysin perusteltua, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa nuorille koulutusta ja töitä. Onkin sitten aivan toinen asia, miten vastaava malli toteutuu muualla ja millä rahalla. Riski on, että Suomen nuorisotakuumallia noudattaen luodaan Euroopan laajuinen matalapalkkaluokka, joka jää sekä työ- että sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kahdet työmarkkinat eivät ole oikeudenmukainen eikä kestävä ratkaisu. Mikäli nuorisotyöttömyyteen halutaan euroalueella puuttua, olisi syytä keskittyä työpaikkojen luomiseen etuuksien polkemisen sijaan. Kansainvälinen työjärjestö ILO ennustaa, että työttömien 15-24-vuotiaiden määrä nousee globaalisti tänäkin vuonna. Kenties nuorisotakuusta saadaan globaali vientituote?