Hyvää joulua harvoille ja epätoivoista uutta vuotta lopuille

"The promise was that when the glass was full, it would overflow, benefitting the poor. But what happens instead, is that when the glass is full, it magically gets bigger nothing ever comes out for the poor." - Paavi Francis

Rooma, jouluyö juhlayö. Jossain lähistöllä paavi blaastaa. Juon punkkua suomalaisittain juntisti pullon suusta ja ihailen Pietarinkirkon kupolia turvallisen välimatkan päästä Tiberin varrella. Kaikki on kiinni, mutta viinipullo on auki.

Paavin kanssa on harvemmin samaa mieltä, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Olkoot vaikka joulun ihme. Tänä vuonna paavi on asettanut arvovaltansa maailman nälkäkatastrofin lopettamiseksi, eikä yhtään liian myöhään.

Maailman ruokaohjelma arvioi 842 miljoonan ihmisen kärsivän nälästä päivittäin. Yli kolme miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kuolee vuosittain nälkään ja 66 miljoonaa lasta opiskelee nälässä. Samaan aikaan me heitämme ruokaa hukkaan valtavia määriä. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan jokainen kotitalous heittää pois keskimäärin 24 ateriaa kuukaudessa. Tämä tekee 4,2 tonnia ruokaa kotitaloutta kohti.

Tilanne ei ole sen parempi rikkaassa Euroopassa. Kansainvälisen punaisen ristin pääsihteeri Bekele Geleta mukaan Eurooppa on ajautunut pahimpaan humanitaariseen kriisiin sitten toisen maailmansodan. Punainen risti pelkää, että eurokriisin seurauksena Eurooppaan syntyy köyhien sukupolvi, jonka turhautuminen eskaloituu väkivaltaisuuksina.

Kävelen pitkin Trasteveren katuja kotia kohti. Ydinkeskustan jäädessä taka-alalle kodittomien määrä kasvaa. Kauempana keskustan turistialueista on kokonaisia telttakyliä. Nämä ihmiset eivät ole laiskoja sosiaalipummeja vaan maahanmuuttajia ja ihan tavallisia italialaisia - normaalisti vanhuksia, jotka eläkkeiden rajut leikkaukset, korkojen nousu ja elinkustannusten nousu ovat ajaneet kaduille tai nuoria, joille talouskasvu ja työ ovat muisto vain. Euroopan sosiaalinen kriisi ei ole tulossa, se on jo täällä.

Kirjoitin viikko sitten sosiaalisesta kriisistä ja sen mahdollisista seurauksista. Esimerkiksi YK:n Maailman tila -raportti varoitti nuorten miesten turhautumisesta ja työttömyydestä jo vuosituhannen alussa. Uskoimme, että ilmiö koskettaa vain köyhiä kehitysmaita, joten kukaan ei kuunnellut.

Julkaistuani kirjoituksen nimeltä mainitsematon nuori kokoomuspoliitikko alkoi syyttää minua kovasanaisesti "väkivaltaiseen vallankumoukseen yllyttämisestä" ja kansanedustajiin kohdistuvalla väkivallalla mässäilystä. En rehellisesti sanoen tiedä, mistä kansankynttilä väitteensä repäisi, sillä omasta mielestäni toistin vain varoituksen, jota konfliktin tutkimus on toistellut jo vuosikaudet samoin kuin suurin piirtein jokainen poliittinen taho aina IMF:stä Jutta Urpilaiseen. Ilmeisesti todellinen kriisitietoisuus on suomalaiselle poliittiselle eliitille turhan radikaalia.

Ainakin kokoomuksessa on vaikeuksia ymmärtää harjoitetun leikkauspolitiikan ja sosiaalisten ongelmien korrelaatiota. Seuratessa hallituspolitiikkaa uskaltaisin väittää, että ongelman jakaa kaikki suurimmat hallituspuolueet. Vaikka meillä uskotaankin laajasti, ettei politiikalla vaikuteta, usko ei ole tiedon väärti. Katsotaanpas vähän tilastoja.

Vuonna 2012 Punainen risti jakoi ruoka-apua 3,5 miljoonalle eurooppalaiselle. Määrä on kasvanut 75 prosenttia vuodesta 2009. Yhä useampi eurooppalainen elää kädestä suuhun ja kamppailee maksaakseen laskunsa. Työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut pelkästään Ranskassa 350 000 ihmiselle vuodesta 2009.

Kreikassa infektiotaudit, huumeiden käyttö, itsemurhat, lapsikuolleisuus ja kodittomuus ovat kääntyneet räjähdysmaiseen kasvuun kiitos leikkauspolitiikan ja säästöjen, joilla on pankit pelastettiin. Samaan aikaan nuorisotyöttömyys heiluu Espanjassa ja Italiassa siinä 50 prosentin tietämillä. Tilastot osoittavat, ettei väkivaltaa ole leikkauspolitiikan kritiikki vaan itse leikkauspolitiikka.

On huolestuttavaa, jos hallituspuolue ei ymmärrä poliittisten päätösten syitä ja seurauksia. Vielä huolestuttavampaa on retorinen kikkailu, naivi sormella osoittelu ja tarkoitushakuinen väärinymmärtäminen, jonka turvin kriitikot yritetään hiljentää. Harvassa ovat nimittäin kommentaattorit, mikäli jo pelkkä sosiaalisesta kriisistä varoittaminen on “yllyttämistä väkivaltaiseen vallankumoukseen.” Kokoomusnuorten maailmankuvaan ja yhteiskuntajärjestykseen ei köyhyys mahdu. Tulee muuten hiukan Neuvostoliitto mieleen.

Lähestyn kotia. Paavi on on lopettanut puheensa, mutta köyhyys ei ole kadonnut. Italialaiset käyttivät tänä vuonna 11 prosenttia vähemmän joululahjoihin kuin viime vuonna. Joka viides perhe jätti tänä vuonna lahjat kokonaan väliin. Tänä vuonna keskimääräinen suomalainen käytti Helsingin Sanomien mukaan 400 euroa joululahjoihin. Siitä voi jokainen laskea, kuinka paljon sosiaaliturvan perusosasta voi irrottaa turhuuksiin. Se ei ole paljoa se.

Päätän tämänkertaisen tekstini otteeseen pastori Kai Sadinmaan jouluevankeliumista, joka on julkaistu Revalvaatio-verkkojulkaisussa.

“Kun median väki, poliitikot, kirkon herrat, käskynhaltija ja pääkassanhoitaja olivat tehneet kaiken, mitä Pääoman laki vaati, he palasivat OY Suomi AB:n kotikaupunkiin kiittäen ja ylistäen Pääomaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Ja niin liittovaltio-lapsi kasvoi, vahvistui vääryydessä ja väkivallassa. Kaikki maat ja kansakunnat alistettiin Pääoman rautaisen valtikan alle.”

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille. Tasapuolisesti kykyjensä ja tarpeidensa mukaan. Inshallah.

E: Tekstiin lisätty italialaisperheiden lahjamenot.

Kirjoitettaessa soi Bugari Ormond - Hei tonttu-ukot, hyppikää!