Vapaamatkustaja

“...näistä yhteiskunnan loisistahan tässä on kysymys, jotka pitäs panna liikkeelle.” - Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja ja “työttömien ääni“ Lea Karjalainen Voiman haastattelussa

Nalle lähti Ruotsiin, pääministeri Katainen ilmoitti erostaan ja valtiovarainministeri Urpilaisen jatkokauteen ei usko enää demareiden liberaalisiipikään. Työttömien määrä kasvaa, eriarvoisuus kasvaa ja samaan aikaan luottoluokitusyhtiö Standard & Poor's laski Suomen luottoluokituksen näkymiä vakaista negatiivisiksi. Kaikki meni.

Vaikeaan taloustilanteeseen tarvitaan syyllinen. Kun maahanmuutto on marginaalista, laiskat kreikkalaiset -kortti loppuun kulutettu ja talouspolitiikka keksittyjen pakkojen sanelemaa, on aika kyykyttää köyhiä. Menisivät hipit perkele töihin.

Hallitus päätti kehysriihessä säästää 50 miljoonaa euroa ansiosidonnaista työttömyysturvaa leikkaamalla. Nyt sosiaali- ja terveysministeri Risikon tavoitteena on, että työttömät velvoitettaisiin tekemään perusturvan eteen töitä vähintään kaksi tuntia päivässä. Kieltäytymisestä seuraisi maksimissaan 40 prosentin karenssi. Käytännössä työtön on pakotettu karenssien uhalla ottamaan vastaan omaa alaa vastaamatonta työtä kolmen tunnin työmatkan päästä kolmen kuukauden ammattisuojan jälkeen.

Vaikka päätökset on tehty, iso kysymys on, tietääkö hallitus mitä se päätti? Kun päätöksiä tehdään puutteellisin tiedoin, päätös on arvo- ei järkikysymys. Suomessa oli helmikuussa 241 000 työtöntä, joiden aktivointi onkin yhtäkkiä säästötoimenpide eikä menoerä. Samaan aikaan hallitus suunnittelee osallistavaa sosiaaliturvaa. Jos ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen on teknisesti ongelmallinen kysymys, kysymys osallistavasta sosiaaliturvasta on täysin auki. Molempia markkinoidaan ratkaisuina, mutta vaikeampi kysymys onkin, ratkaisuina mihin?

Sosiaaliturvaa kehittävän työryhmän puheenjohtaja Outi Antila kirjoittaa sosiaali- ja terveysministeriön verkkosivulla, että: “Tavoitteena on ennen kaikkea ehkäistä syrjäytymistä.” Kyse ei siis ole säästöistä vaan ihan vilpittömästä huolesta ihmisten hyvinvoinnista. Ja huolissaan kannattaa ollakin. Etenkin, jos sattuu olemaan työtön ja sossun asiakas.

Suomen perustuslain 18:sta momentti oikeus työhön ja elinkeinovapaus toteaa seuraavaa:

“Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.”

Kyse on siis perusoikeuksista. Jokaisella on oikeus valita työnsä, mutta jokaisella on myös oikeus saada työstä palkkaa. Mikäli työstä ei saa alan työehtosopimuksen mukaista minimipalkkaa, puhumme pakkotyöstä, joka on Kansainvälisen työjärjestö ILO:n pakkotyön vastaisen sopimuksen kieltämää. Myös Suomi on allekirjoittanut sopimuksen.

Ministeriön ajama pakkotyöuudistusten sirpalepommi ei siis sodi pelkästään kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vaan Suomen perustuslakia vastaan. Vaikka sekä osallistuva sosiaaliturva, ansiosidonnaisen leikkaaminen ja kehysriihen kipeät päätökset myydään eettisissä kääreissä, sisältö on meille köyhille opiskelijoille ja työttömille samaa vanhaa shaibaa: kyse ei ole koskaan porkkanasta vaan parhaimmillaankin oranssiksi maalatusta kepistä.

Väännetäänpä pari asiaa rautalangasta: vapaamatkustajia eivät karenssit kiinnosta. He ovat marginaali, joka ei katoa mihinkään, mutta jonka ruokkiminen alennetuin tuin on edullisempaa kuin kerrannaisvaikutukset, jotka syntyisivät tukien eväämisestä. Se on hyvinvointivaltion hinta. Sen sijaan enemmistöä työttömistä, jotka elävät vastentahtoisesti tuilla ja etsivät aktiivisesti töitä, rangaistaan.

Suomen työttömyys on suoraan seurausta rakenteellisesta murroksesta ja epäonnistuneesta talouspolitiikasta. Ongelma ei ole työn vastaanottamisessa tai työn luonteessa vaan siinä, että töitä ei yksinkertaisesti ole. Tyhmäkin tajuaa, että jos TE-keskuksilla on tarjota 15 000 avointa työpaikkaa, ne eivät riitä 241 000:lle suomalaiselle työttömälle, vaikka kuinka aktivoisimme.

-------------

Paras tapa ehkäistä syrjäytymistä ei ole pakko vaan mahdollisuudet. Mahdollisuudet taloudelliseen tasa-arvoon ja työhön. Työtön on kakkosluokan kansalainen, eikä sitä pakot ja rangaistukset muuta. Ansiosidonnainen tai toimeentulotuki ei ole lottovoitto, jonka turvin jäädään vetämään lonkkaa vaan perustuslain takaama perusturva, jolla selvitään juuri ja juuri. Puheet sossu-Tatuista ja maahanmuuttajaperheistä, jotka ostavat televisioita sossun maksusitoumuksilla, ovat satua. Jokainen, joka on elänyt tukiviidakossa tietää, että syrjäytyminen kumpuaa eriarvoisuuden synnyttämästä häpeästä.

Yrittäjä ja konsultti Jari Parantainen kertoi A-Talkissa, että on vaarallista ajatella, että ihminen voi tehdä mitä haluaa. Yhtäkkiä libertaarit, jotka ovat vuosia painottaneet yksilön vapauksia, ovatkin kääntäneet kelkkansa ja puhuvat velvoitteista yhteiskuntaa kohtaan. Samat ihmiset, jotka ovat vuosia halunneet purkaa hyvinvointijärjestelmän ovat asettuneet vapauksien sijaan vapauksien rajoittamisen tielle rapauttaakseen järjestelmän.

Vapaus ei ole vaarallista. Vaarallista on sen sijaan luoda kahdet työmarkkinat rajoittamalla työntekijöiden oikeuksia ja tehdä työstä kannattamatonta. Kyse ei ole aktivoinnista tai syrjäytymisen ehkäisystä vaan poliittisista päätöksistä. Näitä päätöksiä tehdään kabineteissa edunvalvojan valvonnassa, joka kutsuu työttömiä loisiksi. Näistä päätöksistä ei voi syyttää köyhiä ja työttömiä vaan heidän edunvalvojaansa ja päättäjiä.

Yhteiskuntapolitiikka-lehden tutkimuksen mukaan jo pienillä lapsilla on käsitys siitä, minkälaisia köyhät ja rikkaat ihmiset ovat. Tutkimuksen mukaan lapset liittävät köyhiin selvästi kielteisempiä mielikuvia kuin rikkaisiin. Harmi vain, että nämä mielikuvat eivät muutu iän myötä.

Kansanedustaja Lasse Männistö kommentoi ELCrewn showssa kokoomuksen suulla Björn "Nalle" Wahlroosin Ruotsiin muuttoa. Nallen toiminnassa ei ole kokoomuksen näkökulmasta mitään vikaa, sillä eihän ketään voi pakottaa maksamaan veroja Suomeen. Onneksi toiset voi kuitenkin aina pakottaa töihin. Vaikka sitten strippaamaan.

”Mitä on "vastikkeellinen sosiaaliturva"? Vastikkeellinen raha on jo olemassa, sitä sanotaan palkaksi ja siitä suoritettua vastiketta ansiotyöksi.” - Kari Tuomaala, Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus

”Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.” - sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Poliittinen syksy on saapunut Suomeen. Keltaiset lehdet kertovat, että meillä menee johdonmukaisesti huonosti. On mennyt itse asiassa jo jonkun aikaa, mutta sen toteamiseksi tarvitaan poliitikko. Kesälomalta palannut valtiovarainministeri Urpilainen arvioi Suomen talouden tilanteen olevan ”vaikeampi ja vakavampi kuin moni ehkä arvio”.

Budjettiriihen lähestyessä on aika tarkastella päivän agendaa, sillä se on mitä luultavimmin myös budjettiriihen agenda. Oikeisto avasi pelin tarjoamalla pääministeri Kataisen suulla sadan miljoonan täsmäelvytystä ja sosiaali- ja terveysministeri Risikon suulla uhkauksia vastikkeettoman sosiaaliturvan lakkauttamisesta.

Ennen Risikkoa Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen puolestaan ehdotti sosiaaliturvan sitomista koulutuksen laatuun, koska pitäähän sitä nyt joku vastike olla. Jos joku tekee korkeamman asteen opintoja, myös toimeentulon täytyy olla korkeampaa, eikös vain?

Myös kokoomusnuoret avasivat sanaisen arkkunsa ehdottamalla terveyskeskusmaksuja. Me, jotka olemme joskus ihan normaalin kansan terveyskeskuksessa vierailleet, tiedämme käyntien jo maksavan. Se on sitä vastiketta. SDP:n entinen kansanedustaja ja lääkäri Ilkka Taipale arvioi Ylen haastattelussa Risikon uhkausten olevan aivan yhtä vieraantuneita yhteiskunnasta kuin ihmiset, joita ne koskettavat.

On mielenkiitoista tai vaihtoehtoisesti turruttavaa huomata, miten teemat kuten maksuton koulutus, terveydenhuolto sekä vastikkeeton sosiaaliturva nousevat toistuvastu pöydälle suhdanteiden laskiessa, vaikka kaikki ovat perustuslain takaamia perusoikeuksia.

Katsotaanpas mitä Suomen perustuslaki sanoo sosiaaliturvasta. Pykälä 19, Oikeus sosiaaliturvaan:

”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”

Risikon, kokoomusnuorten ja OAJ:n puheenjohtajien kommentit ovat kaikki ristiriidassa perustuslakiin kirjatun kanssa. Perustuslain 18:sta pylpyrässä määritellään, että ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.” Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmistä voida pakottaa työhön, jota tämä ei halua. Toisin sanoen, sosiaaliturvan muuttaminen vastikkeelliseksi olisi itsessään perustuslain vastainen toimenpide.

Vasemmiston tyrmätessä sosiaali- ja terveysministerin kommentit, oppositiojohtaja Soini totesi, ettei kannata "sohvalle ruokkimista", muttei kannata sosiaaliturvan heikennyksiä. Argumentti vastikkeettoman sosiaaliturvan leikkaamisesta on niin absurdi, etteivät edes perussuomalaiset jaksa ottaa sitä vakavissaan. Syytä kuitenkin olisi, sillä kohta käytetään taikasanaa kannustavuus.

Kannustavuuskeskustelu on vain yksi esimerkki siitä, miten paikallaan keskustelu sosiaaliturvasta polkee. Kataisen hallitus teki korotuksen perusosaan, mutta sen söi pelkästään vuosia köyhän kukkaron keventänyt inflaatio. Näyttäisi siltä, että tuleva keskustelu on samanlainen farssi, jonka näimme ennen viime kehysriiheä opintorahan lainapainotteisuudesta keskusteltaessa. Uhkailua seurasi valmiiksi luovutettu torjuntavoitto, ja kansa kiitti.

Gallupit eivät enää kiitä hallituspuolueita. Keskusta on on taikonut turvallisen etumatkan kokoomuksen jäädessä kolmanneksi perussuomalaisten taakse. Näyttäisi siltä, että seuraava hallitus on joka keskusta-oikeistolainen tai kansanrintama, jonka muodostavat oppositio- ja vasemmistopuolueet. Oli tulos mikä tahansa, sosiaaliturva tuskin nousee.

Tutkija Lauri Holapan lyhyttä ja osuvaa Facebook-ennustetta lainaten työttömien määrä sen sijaan kasvaa:

”1) Valmistellaan naurettavan pieni elvytyspaketti, joka ei vaikuta mitenkään mihinkään.

6) Suomen talous ajautuu syöksykierteeseen, jota vauhditetaan lisäleikkauksilla. Luottoluokitus heikkenee.”

Jossain sen sijaan osataan. Piskuinen Kypros, joka on kamppaillut euro-kriisin myrskynsilmässä, otti käyttöön eräänlaisen perustulon. On hienoa, että edes kriisimaissa riittää poliittista tahtoa tehdä muutakin kuin ratkoa mittavaa työttömyysongelmaa sadan miljoonan täsmäelvytyspaketein ja odottaa vakavissaan positiivisia tuloksia.

Suomen sosiaaliturva laaha aikaansa jäljessä sekä tuen määrässä että monimutkaisuudessa. Se ei ole tällä hetkellä perustuslain vaatimalla tasolla. On epäreilua hyokätä kaikista kipeimpiä ja köyhimpiä kohtaan prosentin rikastuessa. Suomalainen sosiaaliturva ei ole ongelma. Ongelma ovat työmarkkinat. Sosiaaliturvan mustamaalaamisen ja leikkaamisen sijaan meidän tulisi keskustella sen yksinkertaistamisesta ja kasvattamisesta. Silloin puhuttaisiin jo elvyttämisestä.

Rakenteelliset ratkaisut, joita sekä Urpilainen että Katainen ovat lupailleet, tarkoittanevat sosiaaliturvan leikkauksia tai yksityistämisohjelmia. Todelliset rakenneuudistukset jäävät tuleville hallituksille, jos mitään rakenteita ylipäätään korjattavaksi jää. Keskustelusta ja avauksista päätellen luvassa on synkkä ja myrskyinen syksy.