”Mitä on "vastikkeellinen sosiaaliturva"? Vastikkeellinen raha on jo olemassa, sitä sanotaan palkaksi ja siitä suoritettua vastiketta ansiotyöksi.” - Kari Tuomaala, Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus
”Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea.” - sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko
Poliittinen syksy on saapunut Suomeen. Keltaiset lehdet kertovat, että meillä menee johdonmukaisesti huonosti. On mennyt itse asiassa jo jonkun aikaa, mutta sen toteamiseksi tarvitaan poliitikko. Kesälomalta palannut valtiovarainministeri Urpilainen arvioi Suomen talouden tilanteen olevan ”vaikeampi ja vakavampi kuin moni ehkä arvio”.
Budjettiriihen lähestyessä on aika tarkastella päivän agendaa, sillä se on mitä luultavimmin myös budjettiriihen agenda. Oikeisto avasi pelin tarjoamalla pääministeri Kataisen suulla sadan miljoonan täsmäelvytystä ja sosiaali- ja terveysministeri Risikon suulla uhkauksia vastikkeettoman sosiaaliturvan lakkauttamisesta.
Ennen Risikkoa Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen puolestaan ehdotti sosiaaliturvan sitomista koulutuksen laatuun, koska pitäähän sitä nyt joku vastike olla. Jos joku tekee korkeamman asteen opintoja, myös toimeentulon täytyy olla korkeampaa, eikös vain?
Myös kokoomusnuoret avasivat sanaisen arkkunsa ehdottamalla terveyskeskusmaksuja. Me, jotka olemme joskus ihan normaalin kansan terveyskeskuksessa vierailleet, tiedämme käyntien jo maksavan. Se on sitä vastiketta. SDP:n entinen kansanedustaja ja lääkäri Ilkka Taipale arvioi Ylen haastattelussa Risikon uhkausten olevan aivan yhtä vieraantuneita yhteiskunnasta kuin ihmiset, joita ne koskettavat.
On mielenkiitoista tai vaihtoehtoisesti turruttavaa huomata, miten teemat kuten maksuton koulutus, terveydenhuolto sekä vastikkeeton sosiaaliturva nousevat toistuvastu pöydälle suhdanteiden laskiessa, vaikka kaikki ovat perustuslain takaamia perusoikeuksia.
Katsotaanpas mitä Suomen perustuslaki sanoo sosiaaliturvasta. Pykälä 19, Oikeus sosiaaliturvaan:
”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.”
Risikon, kokoomusnuorten ja OAJ:n puheenjohtajien kommentit ovat kaikki ristiriidassa perustuslakiin kirjatun kanssa. Perustuslain 18:sta pylpyrässä määritellään, että ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.” Tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmistä voida pakottaa työhön, jota tämä ei halua. Toisin sanoen, sosiaaliturvan muuttaminen vastikkeelliseksi olisi itsessään perustuslain vastainen toimenpide.
Vasemmiston tyrmätessä sosiaali- ja terveysministerin kommentit, oppositiojohtaja Soini totesi, ettei kannata "sohvalle ruokkimista", muttei kannata sosiaaliturvan heikennyksiä. Argumentti vastikkeettoman sosiaaliturvan leikkaamisesta on niin absurdi, etteivät edes perussuomalaiset jaksa ottaa sitä vakavissaan. Syytä kuitenkin olisi, sillä kohta käytetään taikasanaa kannustavuus.
Kannustavuuskeskustelu on vain yksi esimerkki siitä, miten paikallaan keskustelu sosiaaliturvasta polkee. Kataisen hallitus teki korotuksen perusosaan, mutta sen söi pelkästään vuosia köyhän kukkaron keventänyt inflaatio. Näyttäisi siltä, että tuleva keskustelu on samanlainen farssi, jonka näimme ennen viime kehysriiheä opintorahan lainapainotteisuudesta keskusteltaessa. Uhkailua seurasi valmiiksi luovutettu torjuntavoitto, ja kansa kiitti.
Gallupit eivät enää kiitä hallituspuolueita. Keskusta on on taikonut turvallisen etumatkan kokoomuksen jäädessä kolmanneksi perussuomalaisten taakse. Näyttäisi siltä, että seuraava hallitus on joka keskusta-oikeistolainen tai kansanrintama, jonka muodostavat oppositio- ja vasemmistopuolueet. Oli tulos mikä tahansa, sosiaaliturva tuskin nousee.
Tutkija Lauri Holapan lyhyttä ja osuvaa Facebook-ennustetta lainaten työttömien määrä sen sijaan kasvaa:
”1) Valmistellaan naurettavan pieni elvytyspaketti, joka ei vaikuta mitenkään mihinkään.
2) Huomataan, että työllisyys heikkenee entisestään.
3) Todetaan, että elvytystä kokeiltiin, eikä se auttanut, sillä "kannettu vesi ei kaivossa pysy" tai jotain muuta yhtä terävää.
4) Todetaan, että nyt on aika tehdä kovia päätöksiä.
5) Aloitetaan drastiset julkisen sektorin leikkaukset ja toimeenpannaan Sipilän menosääntö.
6) Suomen talous ajautuu syöksykierteeseen, jota vauhditetaan lisäleikkauksilla. Luottoluokitus heikkenee.”
Jossain sen sijaan osataan. Piskuinen Kypros, joka on kamppaillut euro-kriisin myrskynsilmässä, otti käyttöön eräänlaisen perustulon. On hienoa, että edes kriisimaissa riittää poliittista tahtoa tehdä muutakin kuin ratkoa mittavaa työttömyysongelmaa sadan miljoonan täsmäelvytyspaketein ja odottaa vakavissaan positiivisia tuloksia.
Suomen sosiaaliturva laaha aikaansa jäljessä sekä tuen määrässä että monimutkaisuudessa. Se ei ole tällä hetkellä perustuslain vaatimalla tasolla. On epäreilua hyokätä kaikista kipeimpiä ja köyhimpiä kohtaan prosentin rikastuessa. Suomalainen sosiaaliturva ei ole ongelma. Ongelma ovat työmarkkinat. Sosiaaliturvan mustamaalaamisen ja leikkaamisen sijaan meidän tulisi keskustella sen yksinkertaistamisesta ja kasvattamisesta. Silloin puhuttaisiin jo elvyttämisestä.
Rakenteelliset ratkaisut, joita sekä Urpilainen että Katainen ovat lupailleet, tarkoittanevat sosiaaliturvan leikkauksia tai yksityistämisohjelmia. Todelliset rakenneuudistukset jäävät tuleville hallituksille, jos mitään rakenteita ylipäätään korjattavaksi jää. Keskustelusta ja avauksista päätellen luvassa on synkkä ja myrskyinen syksy.