Vapaamatkustaja

"En Finne igen!" -ruotsalainen kansanhokema

Kevät on sekoittanut Suomen. Ensin otsikot täyttyivät Charlie Hebdosta, sitten keskusteltiin Isis-taistelijoiden paluumuutosta, kauhisteltiin Kööpenhaminan läheisyyttä ja lopulta lööpit huusivat Tapanilan järkyttäviä tapahtumia. Ei kestänyt pitkään, kun netissä jo levitettiin epäiltyjen yhteystietoja ja osoitteita sekä kerättiin vapaaehtoisia lynkkausjoukkoja.

Tehdään alkuun yksi asia selväksi: väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Ei myöskään silloin, kun väkivaltaa käytetään keppihevosena populistiselle politiikalle.

Keskeinen ongelma keskusteluissa Isis-taistelijoiden maahanpaluusta ja rikokseen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisesta on, etteivät keskustelijat tunne lainsäädäntöä, josta keskustelevat. Ongelma on, että vihaiset nimimerkit vaativat säädettäväksi lakeja, jotka ovat jo olemassa.

Jokainen ulkomaalaislakiin tutustunut tietää, että jo nyt sotarikos on rikos ja Suomessa tehty rikos vaikeuttaa oleskelulupaprosessia merkittävästi. Ulkomaalaislaissa todetaan:

”Turvapaikka jätetään antamatta ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen:

2) törkeän muun kuin poliittisen rikoksen Suomen ulkopuolella ennen kuin hän tuli Suomeen pakolaisena”

Suomen rikoslain 11. luku määrittelee puolestaan sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan sekä niistä kansalaisille seuraavat tuomiot. Tämä ei kuitenkaan maahanmuuttokriitikoille riitä. Kun kuolemantuomiota ei Suomessa tunneta, on lynkkausliikkeen kärkihankkeeksi muodostunut kansalaisaloitetta mukaillen ”rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkoittaminen” maasta.

Tämä siitäkin huolimatta, että jo nyt ulkomaalaislaki tuntee karkottamisen:

”Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

4) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.”

Käytännössä kansalaisaloitteen tarkoitus on laajentaa karkottaminen koskemaan turvapaikan tai kansalaisuuden saaneita ulkomaalaisia. Tämä synnyttää kaksi merkittävää ongelmaa: ensinnäkin se asettaa Suomen kansalaiset eriarvoiseen asemaan etnisen taustan perusteella ja toisaalta rikkoo perustavalla tavalla turvapaikan perusideaa.

Ihmiset, jotka saavat turvapaikan Suomesta, lähtevät usein pakoon sotaa ja vainoa. Pitää siis kysyä, minne turvapaikanhakija karkotetaan? Pitäisikö meidän maksaa Somalialle siitä, että he ottavat maahan rikollisia ja millainen maa Suomi oikein on, jos se karkottaa kansainvälistä suojelua hakeva ihminen kuolemaan takaisin vainoajiensa käsiin?

Ulkomaalaislaissa lukee kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin pohjaten:

”Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.”

Jos luomme B-kansalaisuuden, joka annetaan erivärisille ja eri kieltä puhuville erilaisille ihmisille, luomme kahden kerroksen kansalaisuuden. Kansalaisuus, joka voidaan riistää ja joka perustuu etniseen profilointiin, on silkkaa rasismia. Me emme laita ulkomaalaisten hihaan merkkiä, sillä pohjoismainen hyvinvointivaltio on tasa-arvoinen ja tunnustaa ihmisoikeudet.

Suomi on siitä jännä maa, että pahin mahdollinen rangaistus, jonka keksimme, on karkottaa rangaistava täältä pois. Vaikka tämä saattaa tuntua rajulta, karkottaminen ei kuitenkaan itsessään tarkoita rangaistuksen tasolla muuta kuin oleskeluluvan tai statuksen eväämistä ja valtion kustantamaa lentolippua.

Minä ainakin lähden siitä, että raiskaukseen syyllistynyt tuomitaan teostaan rangaistuksella, joka huomioi teon vakavuuden. En ymmärrä lynkkauspossea, joka kertoo puolustavansa suomalaisia arvoja, mutta turvautuu lain sijaan oman käden oikeuteen, mikä on vastoin kaikkia suomalaisen oikeusvaltion periaatteita.

Miksi somali sitten raiskaa? Varmastikin samasta syystä kuin suomalainen. Rikostilastoissa ulkomaalaisiksi lasketaan sekä maahanmuuttajat että turistit, mikä vääristää maahanmuuttajien rikostilastoja. Todellisuudessa jopa 60 prosenttia ulkomaalaisrikoksista on turistien tekemiä, joten maahanmuuttajat syyllistyvät 4,9 prosenttiin rikoksista kun heidän osuutensa väestöstä on 3,4 prosenttia.

Jos maahanmuutosta muodostuu vaaliteema, toivoisin että asiasta keskusteltaisiin tosiasiat tunnustaen. Voin aloittaa: maahanmuutto ei ole ongelma.

Eduskunnassa nähtiin perjantaina 13. päivä varsin eriskummallinen spektaakkeli nimeltä eduskunnan toiseksi viimeinen täysistunto. Päivä lähti liikkeelle opiskelijoiden tuhatpäisellä mielenosoituksella kansalaistorilla toisen tutkinnon opintotuen puolesta. Ennen kuin kansanedustajaehdokkaat, persupopulistit ja lain kannattajat olivat ehtineet opiskelijaliikkeen persettä edes nuolemaan, kokoomuksen Sanna Lauslahti ja Pertti Salolainen twiittaasivat, ettei kokoomus aja lakia eteenpäin, sillä rkp lupasi äänestää hallituksen esitystä vastaan.

Kansalaistori hurrasi kokoomukselle ja rkp:lle suoraselkäisestä opiskelijoiden tukemisesta, vaikka pääministeri Alexander Stubb oli vielä edellisenä iltana luvannut suoraselkäisesti tuoda lain käsittelyyn. Eduskunta otti torjuntavoiton eduskunnasta. Hetken näytti siltä, että järki voitti, mutta vain hetken. Tuskin olin skumppalasin käteeni saanut, kun kollegani huomautti: “Mitä helvettiä, siellähän keskustellaan toisen tutkinnon rajaamisesta”, viitaten täysistuntoon.

Todellakin, hylkäyksen lisäksi pöydällä oli kolmas esitys, joka ei pidä sisällään toisen tutkinnon rajaamista. Laki eteni äänestykseen ja kaatui äänin 1-185. Edes lain esittelijät eivät sitä kannattaneet. Ainoastaan Kimmo Sasi äänesti lain puolesta. #kimmosasilol

Jos ei päivä mennyt aivan putken, ei mennyt ihan viikkokaan. Sosiaalidemokraattien Kari Rajamäki teki tiistaina jotain aivan eeppisen kusipäistä ja lain ”ala-arvoiseen valmisteluun” vedoten jätti esityksen, jonka seurauksena laki paperittomien terveydenhuollosta raukeaa. Rajamäen mukaan laki olisi johtanut ihmisten syöpien hoitamiseen. Koska kaikki demarit eivät ole yhtä kylmiä kuin Kari, jonka mielestä paperittomat eivät tarvitse syöpähoitoja, sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin kiirehti kertomaan, että kyse oli "työtapaturmasta". “Vartiointi petti”.

Olisihan se ollut melkoinen työtapaturma, jos laki olisi taannut Suomessa oleskeleville lapsille kaikki tarvittavat terveyspalvelut ja täysi-ikäisille paperittomille välttämättömät lyhytaikaiset terveyspalvelut. Käytännössä demarit perseilivät nurin lain, joka olisi taannut paperittomille oikeudet, joiden puolesta työväenluokka on historiallisesti taistellut. Job well done.

Vasemmistoliitto ja vihreät sekä lukuisat kansalaisjärjestöt, jotka työskentelevät paperittomien parissa, tehy, väestöliitto ja lääkäriliitto vetosivat puhemiesneuvostoon istuntokauden jatkamiseksi ja lain käsittelemiseksi. Demareiden äijäkööri kuitenkin piti persupeloissaan yhtä ja työtapaturmaa ja vartiointia seurasi remontti-argumentti - aivan kuin Helsingissä ei olisi tilaa, johon kaksisataa kansanedustajaa saataisiin kokoustamaan.

Perustuslakiblogi kuvaili tilannetta osuvasti:

"Tällaista voi sattua vain Suomessa: ensin yksi kansanedustaja viimeisenä valtiopäivätekonaan sen paremmin perustuslaista kuin eduskunnan pelisäännöistä piittaamatta ottaa lakiehdotuksen pöydälle saadakseen tällä tavoin yli puoluerajojen kannatetun lakiesityksen hyväksymisen estettyä. Sitten toinen kohta puolin eduskuntatalon jättävä valtiopäivätoimija torjuu kaikki yritykset saada lakiesitys kuitenkin asianmukaisesti käsiteltyä pidentämällä hiukan eduskunnan istuntokautta vetoamalla eduskuntatalon remonttiin."

Kari Rajamäki itse on ehtinyt vetoamaan teennäisyyttään valmisteluun, virheellisesti asiantuntijalausuntoihin ja lopulta faktoihin, jotka eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa ja perustuvat rasistiseen mutuun.

Ei kukaan lähde kehitysmaasta Suomeen välttämättömän lyhytaikaisen terveydenhuollon takia. Tänne tullaan epätoivon, rahan ja toimeentulon ajamina. Ja vaikka joku “terveysshoppailemaan” lähtisi, ei hän selviäisi hengissä tänne asti. Jos jenkit tarjoavat yli 10 miljoonalle paperittomalle terveydenhuollon, se on varmaan silkkaa hyväntekeväisyyttä ja kommunismia?

Argumentit lakia vastaan ovat silkkaa hommafoorumia. Kaasuputki-blogi toteaa osuvasti Rajamäen maahanmuuttopoliittisesta linjasta:

“Kaikista maailman ihmisistä oululaisrasisti Olli Immonen sivalsi takaisin täydellisellä totuudella:

Arvoisa puhemies! Luulenkin, että edustaja Rajamäki taitaa olla vain kateellinen siitä, että tämä kyseinen lakialoite tuli edustaja Halla-ahon kynästä eikä hänen omasta kynästään.”

Kari Rajamäki kertoi saaneensa ryhmältään vakavan varoituksen ja totesi, että: “asia on kunnossa”. Ei ole. Kunnossa ovat vain ne, joilla terveydenhoito. Nykyään Suomessa tarjoillaan kuitenkin diabeetikko-lapselle ensihoitona amputaatiota ja raiskattu nainen luultavasti hankkii aborttirahansa prostituutiolla. Nykyään Suomessa saa vain kiireellistä terveydenhoito, koska ihmisiä ei voi vielä jättää kuolemaan kaduille. Se näyttäisi varmaan jo Kari Rajamäestäkin pahalta.

-------------

On aika summata istuntokauden antikliimaksi. Opiskelijoille valehdeltiin päin kasvoja, paperittomien lasten ja raskaana olevien naisten oikeudet kustiin kokousteknisellä kikkailulla ja perusoikeudet takaava ILO 169 jäi käsittelemättä. Onneksi saamme seuraavaksi pääministeripuolueeksi keskustan, joka jo lupaili leikata sosiaaliturvaa. Naurattais, jos ei itkettäis. Kiitos eduskuntakaudesta.

“Uusi rajaus vähentää erityisesti jo korkeakoulututkinnon suorittaneiden hakeutumista uudelleen tutkinto-opiskelijoiksi.” - HE 210/2014 vp, yhteiskunnallisista vaikutuksista

Eduskunta äänesti tiistaina ensimmäisessä käsittelyssa kenties typerimmän lain puolesta, joka on hetkeen eduskunnan eteen saapunut. Esityksen mukaan opintotukea ei jatkossa myönnettäisi toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon, vaikka tukea ei olisi nostettu ensimmäiseenkään.

Kyse on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi opintotukilain sekä lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetun lain muuttamisesta (HE 210/2014 vp). Seksikäs nimi pitää sisällään 10,5 miljoonan euron laikkaustarpeen kaikista köyhimpien kansalaisten etujen kustannuksella.

Opiskelijajärjestöt vastasivat esityksen läpimenoon välittömällä kritiikillä. Järjestöt syyttivät päätöksen taloudellisia vaikutuksia lyhytaikaisiksi ja koulutuspoliittisia vaikutuksia lyhytnäköisiksi. Sivistysvaliokunta myöntää itsekin mietinnössään, että päätöksellä voi olla negatiivisia ja jopa kohtuuttomia vaikutuksia opiskelijoiden yhdenmukaisuuteen. Silti pitää säästää.

Mutta mitä todella säästetään? Jos opiskelija aloittaa toisen tutkinnon opiskelun, hän on täysipäiväinen opiskelija, eli teknisesti ottaen työtön työnhakija. Jos opiskelijalla ei ole tuloja, hän voi joko hakea omaehtoista opiskelua työmarkkinaetuudella tai mennä sossun luukulle. Toisin sanoen: opiskelijat siis tipahtavat toisten sosiaalietuuksien piiriin. Se niistä säästöistä.

Irrationaalista tilanteesta tekee kuitenkin se, että vastikkeeton toimeentulotuki on huomattavasti suurempi kuin vastikkeellinen opintotuki, mikäli siis on sattunut lainat nostamaan tai ei halua velkaantua. On myös mielenkiintoista nähdä, miten TE-keskus tulkitsee omaehtoisen opiskelun kohdalla työllistävää vaikutusta, joka on tuen ehtona, jos opetusministeriö ja eduskunta eivät toista tutkintoa itse opintotuen arvoisena pidä.

Jos lakiesitys HE 310/2014 vp ei ole jo itsessään ristiriitainen, hallitus esitti vuonna 2012 eduskunnalle laiksi tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksessä (HE 38/2012 vp), että: "Opetuksen valtakunnallisia tavoitteita ovat … elinikäinen oppiminen". Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät jo vuonna 2008 suosituksen eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (EQF) elinikäisen oppimisen edistämiseksi. Oppia siis saa vaikka läpi eliniän, mutta jatkossa ei rahaa heru.

Laki toisen tutkinnon lopettamisesta ei ole säästökysymys vaan syvästi ideologinen ja tasa-arvoisen koulutuksen kannalta tuhoisa esitys. Suomessa kaikilla on ollut perinteisesti oikeus kehittää ja kouluttaa itseään. Mennessään läpi eliniän oppiminen yhteiskunnan tuella on tulevaisuuden yksityisen koulutusjärjestelmän kieltämä historiantulkinta.

Lakiuudistus suosii varakkaampia perheitä, joilla on resursseja tukea vesojensa opintoja; se asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan ja ennen kaikkea on haitallinen työmarkkinoille, jotka tarvitsevat moniosaajia ja sarjamaistereita. Kaikista hulluinta on, että jopa sivistysvaliokunta mietinnössään listaa epäsuotuisia vaikutuksia, jotka heikentävät kansallista kilpailukykyä, jonka takia leikataan.

Lakia ei ole kuitenkaan vielä taputeltu. Eduskunta äänesti äänin 95–91 hallituksen esityksen eli lain puolesta ensimmäisessä käsittelyssä. Eduskunnan oli määrä käsitellä esitystä torstaina, mutta käsittely siirrettiin perjantaille. Kirjoittaessani tätä on edelleen epäselvää, päätetäänkö laista lauantaina vai ei lainkaan. Opetusministeri Krista Kiuru haluaisi vetää esityksen pois, kun taas pääministeri Alexander Stubb ajaa hulluutta päättäväisesti. Ministereiden kiistely kertoo siitä, ettei esityksestä ole yksimielisyyttä edes hallituksen sisällä.

Ensimmäisessä äänestyksessä hallituksen esitys voitti ainoastaan neljällä äänellä. On siis aika pitää ääntä, jotta ääntäsi käytettäisiin järkevästi. Perjantaina 13.3. klo. 12.00 järjestetään eduskuntatalon edessä mielenosoitus toisen tutkinnon opintotuen puolesta. Ilmoittautuneita on jo melkein kuusi tuhatta. Taloussuhdanteet ole riittävä syy leikata koulutusjärjestelmää, joka on vaurautemme pohja. Opintotuki kuuluu kaikille.

E: Tuhannet opiskelijat marssivat kansalaistorille perjantaina ja ennen kuin ehdin paikalla, sain puhelun, jossa kerrottiin, että laki haudataan. Tämä ei täysin pitänyt paikkaansa, sillä hylkayksen lisäksi on kolmas esitys, joka ei pidä sisällään toisen tutkinnon rajaamista. Laki siis saattaa mennä läpi, mutta ilman rajausta. Itse alkuperäistä lakia ei kannata kuin kokoomus (ja ehkä Rajamäki). Eduskunta on sekaisin ja hallitus on kasassa ainoastaan muodollisesti. klo. 10.10 14.3.

”Kokoomus edistää yrittäjien tavoitteita” - pääministeri Alexander Stubb

Vuonna 2013 Suomessa oli 152 000 itsensä työllistäjää. Osuus kaikista työllisistä oli noin kuusi prosenttia. Oikeasti luku on paljon korkeampi. Freelancereiden, pakkoyrittäjien ja apurahataiteilijoiden sekava seurakunta jatkaa kasvuaan työmarkkinoiden rakenteellisen murroksen ja laskusuhdanteen takia.

Vaikka yrittäminen onkin ihanaa, aivan ongelmitta ei murros ole sujunut. Joskus asiat sanotaan raporteissa niin selkeästi, ettei niitä tarvitse toimittaa. Tilastokeskuksen raportti Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 toteaa:

“Epäkohtina pidetään muun muassa alhaista tulotasoa, heikkoa sosiaaliturvaa ja riippuvuutta yhdestä työn tilaajasta. On arveltu, että moni itsensätyöllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla, ja siten ilmiössä olisi kyse vastentahtoisen tai pakkoyrittäjyyden kasvusta. On myös herätelty keskustelua siitä, missä määrin kyse on työantajien halusta ulkoistaa palkkatyötä yrittäjätyöksi tavoitteena säästää työnantajakustannuksissa. Tällöin samaa työtä tehdään vain eri statuksella heikommin työehdoin. Tapauksissa, joissa entisellä työnantajalla on edelleen työantajaan verrattava direktio-oikeus työn tekemisen tapaan, voidaan puhua näennäisyrittäjyydestä.“

Olen selvitellyt pitkin alkuvuotta itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa ja eksynyt raportteihin. Itsensä työllistäjien ongelmien kirjo on kattava eivätkä ne ole suoranaisesti uusia. Eläketurvakeskuksen sivuilla todetaan karuin: “YEL-työtulon on todettu olevan keskimäärin 65 prosenttia verotuksen perusteena olevasta työtulosta (Hyrkkänen, 2009).”

Tämä tarkoittaa suomeksi, että itsensä työllistäjän euromääräinen työpanos on 65 senttiä. Se on eläkevakuutuksen hinta.

Pienillä tuloilla ei ole varaa yrittäjän eläketurvaan. Selvittelen asiaa, koska kuulin, ettei freelancer ole oikeutettu osasairauspäivärahaan. Miksi, se on erittäin hyvä kysymys.

Annetaanpa sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:34:n: Luovilla aloilla työskentelevien JA MUIDEN ITSENSÄ TYÖLLISTÄVIEN SOSIAALITURVATYÖRYHMÄN RAPORTIN vastata:

“Luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien voi olla vaikea täyttää osasairauspäivärahan edellytyksiä, koska osasairauspäivärahan saaminen edellyttää kokopäivätyötä yhden työnantajan palveluksessa tai kokopäiväyrittäjänä toimimista ennen työkyvyttömyyden alkamista.”

Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että jos satut tienaamaan sekä palkkaa että yrittjätuloa, maksat joko kohtuuttoman paljon työttömyysturvasta tai sitten pelaat venäläistä rulettia fattan perusosan kanssa.

Raportti 2013:34 on kiintoisa dokumentti, sillä se kertoo yksityiskohtaisesti ja tarkasti itsensä työllistäjien ongelmista. On harvinaista, että ongelma näin julkeasti todetaan, mutta sille ei tehdä mitään. Kokopäiväisten yrittäjien sosiaaliturva on ollut takapajuinen kautta aikain. Itsensä työllistäjien asema on kenties vielä heikompi. Heidän osaltaan pelkkä eläke-, sosiaali- että työttömyysturvan remontti ei riitä, sillä meillä ei ole mitä remontoida.

Ongelma on nimittäin juuri siinä, missä raportti 2013:34 sen osoittaakin olevan: veteen piirretyssä viivassa yrittäjän ja palkkatyöläisen välissä. Yrittäjän eläkemaksun raja on korkea ja jos yrittäjä, joka on - sanotaan nyt vaikka - ulkoistettu yrityksestä “tuotannollisista syistä” ja koska: “Sähän, hei, tienaat enemmän yrittäjänä. Rupeet vaan kato rikkaaks. Se on kato asenteesta kiinni", ei tienaakaan, riskin kantaa yrittäjä ja vain koska työnantajan status on muuttunut tilaajaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön Yrittäjät 2009 -työryhmä katsoo, että itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa on kehitettävä osana yrittäjien työttömyysturvaa. Toiset haluaisivat taas kehittää itsensä työllistäjien asemaa palkansaajien suuntaan. Kehittäminen on kuitenkin jäänyt raporttien tasolle.

Onneksi on raportti 2013:34. Selaan luottavaisin mielin kohti ratkaisuja, vaikka tiedän, että yrittäjien sosiaaliturva on edelleen levällään raportista huolimatta. Miten ratkaisemme osasairauspäivärahan ongelman?

“TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET...

...Päivärahaetuuksiin liittyvät näyttö- ja soveltamisongelmat koskevat kuitenkin myös muita kuin luovilla aloilla työskenteleviä tai muita itsensä työllistäviä. Tästä syystä työryhmä ei ehdota muutoksia sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja koskeviin säännöksiin.”

Selvä.

Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, ettei kiinnosta.

Raportti 2013:34 on tehty kokoomusvetoisen hallituksen kokoomusministeri Paula Risikon alaisuudessa ratkomaan pitkälti kokoomusta äänestävien yrittäjien ongelmia. Raportti 2013:34 tunnistaa ongelmat, mutta tarjoaa ei oota, koska ratkaisut ovat poliittisesti hankalia eivätkä suosi suuryrityksiä, jotka alihankintatyön ostavat. Menestyjät kun eivät tarvitse sosiaaliturvaa.

Heitän pallon yrittäjille, jotka eivät löydä ehdokasta (ping #sori15) tai joita verot ja työn sääntely satuttavat. Kolme pointtii, hei: perustulo, alv-rajan nosto ja elvyttävää talouspolitiikkaa, joka lisää kysyntää. Eikö kuullostakin fantastiselta? Pelkästään perustulo korjaisi vähintään puolet yrittäjien sekä itsensä työllistäjien sosiaaliturvan umpikujista. Ratkaisuja on, jos poliittista tahtoa löytyy.

Mitä stm:n raportille 2013:34 sitten lopulta tapahtui?

Sama kuin muillekin. Se haudattiin arkistoihin, koska poliittista tahtoa ei löytynyt.