”Kokoomus edistää yrittäjien tavoitteita” - pääministeri Alexander Stubb
Vuonna 2013 Suomessa oli 152 000 itsensä työllistäjää. Osuus kaikista työllisistä oli noin kuusi prosenttia. Oikeasti luku on paljon korkeampi. Freelancereiden, pakkoyrittäjien ja apurahataiteilijoiden sekava seurakunta jatkaa kasvuaan työmarkkinoiden rakenteellisen murroksen ja laskusuhdanteen takia.
Vaikka yrittäminen onkin ihanaa, aivan ongelmitta ei murros ole sujunut. Joskus asiat sanotaan raporteissa niin selkeästi, ettei niitä tarvitse toimittaa. Tilastokeskuksen raportti Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013 toteaa:
“Epäkohtina pidetään muun muassa alhaista tulotasoa, heikkoa sosiaaliturvaa ja riippuvuutta yhdestä työn tilaajasta. On arveltu, että moni itsensätyöllistäjä työskentelee yrittäjänä vain, koska palkkatyötä ei ole ollut saatavilla, ja siten ilmiössä olisi kyse vastentahtoisen tai pakkoyrittäjyyden kasvusta. On myös herätelty keskustelua siitä, missä määrin kyse on työantajien halusta ulkoistaa palkkatyötä yrittäjätyöksi tavoitteena säästää työnantajakustannuksissa. Tällöin samaa työtä tehdään vain eri statuksella heikommin työehdoin. Tapauksissa, joissa entisellä työnantajalla on edelleen työantajaan verrattava direktio-oikeus työn tekemisen tapaan, voidaan puhua näennäisyrittäjyydestä.“
Olen selvitellyt pitkin alkuvuotta itsensä työllistäjien sosiaaliturvaa ja eksynyt raportteihin. Itsensä työllistäjien ongelmien kirjo on kattava eivätkä ne ole suoranaisesti uusia. Eläketurvakeskuksen sivuilla todetaan karuin: “YEL-työtulon on todettu olevan keskimäärin 65 prosenttia verotuksen perusteena olevasta työtulosta (Hyrkkänen, 2009).”
Tämä tarkoittaa suomeksi, että itsensä työllistäjän euromääräinen työpanos on 65 senttiä. Se on eläkevakuutuksen hinta.
Pienillä tuloilla ei ole varaa yrittäjän eläketurvaan. Selvittelen asiaa, koska kuulin, ettei freelancer ole oikeutettu osasairauspäivärahaan. Miksi, se on erittäin hyvä kysymys.
Annetaanpa sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:34:n: Luovilla aloilla työskentelevien JA MUIDEN ITSENSÄ TYÖLLISTÄVIEN SOSIAALITURVATYÖRYHMÄN RAPORTIN vastata:
“Luovilla aloilla työskentelevien ja muiden itsensä työllistävien voi olla vaikea täyttää osasairauspäivärahan edellytyksiä, koska osasairauspäivärahan saaminen edellyttää kokopäivätyötä yhden työnantajan palveluksessa tai kokopäiväyrittäjänä toimimista ennen työkyvyttömyyden alkamista.”
Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että jos satut tienaamaan sekä palkkaa että yrittjätuloa, maksat joko kohtuuttoman paljon työttömyysturvasta tai sitten pelaat venäläistä rulettia fattan perusosan kanssa.
Raportti 2013:34 on kiintoisa dokumentti, sillä se kertoo yksityiskohtaisesti ja tarkasti itsensä työllistäjien ongelmista. On harvinaista, että ongelma näin julkeasti todetaan, mutta sille ei tehdä mitään. Kokopäiväisten yrittäjien sosiaaliturva on ollut takapajuinen kautta aikain. Itsensä työllistäjien asema on kenties vielä heikompi. Heidän osaltaan pelkkä eläke-, sosiaali- että työttömyysturvan remontti ei riitä, sillä meillä ei ole mitä remontoida.
Ongelma on nimittäin juuri siinä, missä raportti 2013:34 sen osoittaakin olevan: veteen piirretyssä viivassa yrittäjän ja palkkatyöläisen välissä. Yrittäjän eläkemaksun raja on korkea ja jos yrittäjä, joka on - sanotaan nyt vaikka - ulkoistettu yrityksestä “tuotannollisista syistä” ja koska: “Sähän, hei, tienaat enemmän yrittäjänä. Rupeet vaan kato rikkaaks. Se on kato asenteesta kiinni", ei tienaakaan, riskin kantaa yrittäjä ja vain koska työnantajan status on muuttunut tilaajaksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön Yrittäjät 2009 -työryhmä katsoo, että itsensä työllistävien yrittäjien työttömyysturvaa on kehitettävä osana yrittäjien työttömyysturvaa. Toiset haluaisivat taas kehittää itsensä työllistäjien asemaa palkansaajien suuntaan. Kehittäminen on kuitenkin jäänyt raporttien tasolle.
Onneksi on raportti 2013:34. Selaan luottavaisin mielin kohti ratkaisuja, vaikka tiedän, että yrittäjien sosiaaliturva on edelleen levällään raportista huolimatta. Miten ratkaisemme osasairauspäivärahan ongelman?
“TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET...
...Päivärahaetuuksiin liittyvät näyttö- ja soveltamisongelmat koskevat kuitenkin myös muita kuin luovilla aloilla työskenteleviä tai muita itsensä työllistäviä. Tästä syystä työryhmä ei ehdota muutoksia sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja koskeviin säännöksiin.”
Selvä.
Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, ettei kiinnosta.
Raportti 2013:34 on tehty kokoomusvetoisen hallituksen kokoomusministeri Paula Risikon alaisuudessa ratkomaan pitkälti kokoomusta äänestävien yrittäjien ongelmia. Raportti 2013:34 tunnistaa ongelmat, mutta tarjoaa ei oota, koska ratkaisut ovat poliittisesti hankalia eivätkä suosi suuryrityksiä, jotka alihankintatyön ostavat. Menestyjät kun eivät tarvitse sosiaaliturvaa.
Heitän pallon yrittäjille, jotka eivät löydä ehdokasta (ping #sori15) tai joita verot ja työn sääntely satuttavat. Kolme pointtii, hei: perustulo, alv-rajan nosto ja elvyttävää talouspolitiikkaa, joka lisää kysyntää. Eikö kuullostakin fantastiselta? Pelkästään perustulo korjaisi vähintään puolet yrittäjien sekä itsensä työllistäjien sosiaaliturvan umpikujista. Ratkaisuja on, jos poliittista tahtoa löytyy.
Mitä stm:n raportille 2013:34 sitten lopulta tapahtui?
Sama kuin muillekin. Se haudattiin arkistoihin, koska poliittista tahtoa ei löytynyt.
Kirjoitettaessa soi Sage Francis - Make em purr
