Siirtomaa Kreikka ja moderni tragedia

“The European social model has already gone…” - Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi

Kreikan meri. Olen matkalla Ateenaan. Myöhässä, puhelin piippaa ja lautta on aivan tolkuttoman hidas. Uutiset kertovat noin 12 500 ihmisen kerääntyneen protestoimaan parlamenttitalon eteen Syntagman aukiolle. Parlamentissa on juuri alkanut istunto, jossa päätetään Kreikan ja samalla koko Euroopan tulevaisuudesta.

Olen palaamatkalla Aeginan loma-saarelta. Turistit ovat poissa ja yrittäjät peloissaan. Tunnelma Ateenassa on yhtälailla synkkä. Kreikkalaiset ovat väsyneitä ja turhautuneita odotteluun sekä loputtomiin neuvotteluihin. Ilmassa on epätoivoa, sillä talouskriisi on on eskaloitunut humanitääriseksi kriisiksi, joka näkyy jokaisen arjessa. Paperittomien siirtolaisten sijaan kadulla nukkuu nyt normaaleja kreikkalaisia.

Vuoden 2014 turismipiikkiä lukuunottamatta Kreikan talous on laskenut vuodesta 2008 lähtien, nuorisotyöttömyys on paikoin yli 60 prosenttia, 45 prosenttia eläkeläisistä elää köyhyysrajan alapuolella, kolmannes kaikista kreikkalaisista kiikkuu köyhyysrajan tuntumassa, hiv-infektiot ovat kääntyneet kasvuun, samoin lapsikuolleisuus ja itsemurhat. Ihmisten tulot ovat romahtaneet 40 prosenttia eikä osalla ole enää rahaa ruokaan. Vuonna 2014 julkaistun raportin mukaan kriisi ja leikkauspolitiikka ovat ajaneet terveydenhuoltojärjestelmän romahduksen partaalle. Uutiset kertovat, että sairaaloissa on pulaa tarvikkeista.

Pankit on suljettu, nostorajoitus on 60 euroa päivässä ja transaktioita on rajoitettu, mikä on ajanut Kreikan taloudelliseen poikkeustilaan. Samaan aikaan kun Ebayssa myydään Kreikan saaria, maan on määrä äänestää velkaohjelmasta, jonka ehtoina on 50 miljardin euron yksityistämisohjelma, taloudellisen päätäntävallan luovuttaminen Brysseliin ja pankkien EKP:lle. Lisäksi maan tulee toteuttaa rakenteelliset uudistukset ja leikkaukset, jotka ovat jo tuhonneet julkisen sektorin ja ajaneet kolmanneksen kansasta köyhyyteen.

Väkivaltaisuudet puhkeavat Syntagmalla. Muutaman kymmenen anarkistin joukko pommittaa poliisia kivillä ja polttopulloilla. Poliisi vastaa kyynelkaasulla. Hengittäminen on tuskaa, joten suuntaan kauemmas etsimään kenttää. Saan viestin kollegalta sisältä parlamentista, jonka mukaan ensimmäinen äänestys velkaohjelmasta alkaa kahdeltatoista. Parlamentissa entinen valtiovarainministeri ja pääneuvottelija Yanis Varoufakis lyttää sopimuksen.

Financial Timen neuvotteluista saamien tietojen mukaan Saksan valtiovarainmisteri Wolfgang Schäublen kerrotaan haukkuneen EKP:n pääjohtaja Mario Draghin. Schäuble "vaahtosi" Draghille, että "en ole idiootti". Tässä vaiheessa euroryhmän puheenjohtaja Jeroen Dijsselbloem päätti keskeyttää kokouksen ja neuvotteluja jatkettiin "ydinryhmän" kanssa.

Nimettömän sisäpiirilähteen mukaan Kreikalle annettiin suljettujen ovien takana kaksi vaihtoehtoa: joko luovutatte loputkin talouspoliittisesta suvereniteetista tai teillä ei ole ensi maanantaina pankkeja. Jälkimmäinen olisi tarkoittanut hallitsematonta Grexitiä: kaikista katastrofaalisinta vaihtoehtoa kaikille osapuolille. Komission salaisessa muistiossa hallitsemattoman eron arvioitiin johtavan sisällissotaan. Koska myös Syriza tiesi tämän, jäljelle jäi yksi vaihtoehto: Souvlaki demokratiasta.

Kukaan ei oikeastaan uskonut, että Kreikan pääministeri Alexis Tsipras allekirjoitaisi velkaohjelman, sillä sopimus tekisi Kreikasta unionin siirtomaan. Kukaan ei myöskään uskonut itse velkaohjelmaan. Tsipras kertoi kansalle esittelevänsä asiakirjan, johon ei usko itsekään ja IMF:n oma vuodettu raportti paljasti, että Kreikan velkataakka on valuuttarahaston mielestä kestämättömällä tasolla.

Suomessa ulkomaanmatkaministeri Timo Soini pakeni plokiinsa ja pääministeri Juha Sipilä oli hiljaa. Valtiovarainministeri Alexander Stubb vältti hallituskriisin valehtelemalla. Suomi oli nimittäin ajanut neuvotteluissa Grexitiä toisin kuin valtiovarainministeri oli väittänyt. Ministeri Stubb ei siis itsekään uskonut sopimukseen.

Suomen hallitus elää mielikuvissa ja on joko liian osaamaton tai idealistinen tunnustaakseen neljä tosiasiaa: Kreikan velkataakka on kestämätön, pankkien pitää voida kaatua, leikkauspolitiikka ei synnytä nykyisessä taloustilanteessa kasvua eikä euroa selviä ilman yhteistä rahapolitiikkaa. Prinsiippejä ei tunnusteta, vaikka Suomen talouskasvu on euroalueen heikoimpia.

Syntagma hiljenee. Tajuan yhtäkkiä olevani sumpussa viimeisten protestoijien, satunnaisten turistien ja toimittajien joukossa. Pääsen pois puhumalla sinnikkäästi englantia. Jäljelle jääneet saavat kyynelkaasua.

Jälkeenpäin istun kommunistien omistamassa baarissa ja puhelin piippaa: Kreikan hallitus on äänestänyt velkaohjelman puolesta ääniin 229-64-6 - jaa, ei, poissa. Baari tyhjenee.

Saako suvereeni valtio päättää talouspoliittisesta linjastaan itsenäisesti? Vastaus on ei. Sama pätee myös Suomeen. Vaikka Eurooppaa on aina rakennettu taloudellisista lähtökohdista käsin, unionin perustava ajatus oli ajatuksessa rauhasta. Integraatiota ei kuitenkaan enää ohjaile rauhanideologia vaan siitä on tullut pääoman ohjaama markkinavetoinen projekti, joka tähtää julkisen sektorin alasajoon.

Kreikka-neuvottelut osoittavat, että Kreikan itse ehdottamat sopeutustoimet eivät kelvanneet troikalle, vaan sopeutustoimet piti sanella Brysselistä käsin. Väitteet, että Varoufakis olisi marssinut neuvotteluihin ilman konkretiaa, eivät pidä paikkaansa. Konkretiaa oli, muttei troikan ideologian mukaista.

Kyseenalaistimme Kreikan ehdotukset, mutta kukaan ei kysynyt, miksi epädemokraattinen IMF istui neuvottelupöydässä ja miten yhtä lailla epädemokraattinen EKP oikein noudatti omaa mandaattiaan pakottamalla kreikkalaiset pankit kiinni kolmeksi viikoksi? Suomen pankin johtaja Erkki Liikasen mukaan kyse ei ollut poliittisesta päätöksestä, vaikka Kreikan valtiolle koitui pankkien kiinniolosta uutistoimisto AFP:n mukaan kolmen miljardin euron lasku. Luottamus pankkeihin romahti ja nyt joka kolmas yritys harkitsee Kreikan jättämistä.

Kävelen seuraavana päivänä Syntagmalla. Paikalla ei näy ainuttakaan protestoijaa - ainoastaan toimittajia ja turisteja. Luen kreikkalaisesta päivälehti Kathimerinista, että pankit aukeavat maanantaina. Valtaosa kreikkalaisista kannattaa edelleen Syrizaa Tsiprasin päätöksestä huolimatta.

Kreikkalaiset lienevätkin viimeiset, jotka uskovat yhteiseen europrojektiin ja keskinäiseen solidaarisuuteen. Keskustelen kahden valtion työntekijän kanssa. Toinen koettaa myydä puhelintaan. He kertovat, etteivät ole saaneet palkkaa tässä kuussa. Kysyvät, mistä olen? Vastaan hetken mietittyäni rehellisesti ja nämä hiljenevät. Ensimmäistä kertaa koskaan hävettää olla suomalainen ulkomailla.

Kreikan seuraava lainapaketti erääntyy kuukauden päästä ja mikäli Kreikka kolmosta ei nuijita neljässä viikossa, Kreikka tarvitsee lisärahoitusta. Asiantuntijat ovat skeptisiä, pystyvätkö rakennepaketit tuottamaan troikan vaatimia tuloksia vaaditussa aikataulussa. Maalle myönnetty siltarahoitus meni erääntyviin velkoihin, eivätkä kreikkalaiset nähneet siitä senttiäkään.

Kreikkaan joudutaan pian antamaan humanitääristä apua ja maata odottaa mitä luultavimmin uudet vaalit vielä ennen vuoden vaihdetta. Kreikan kolmatta tukipakettia seuraakin sisäpoliittisten kriisien sarjaa ympäri Euroopan parlamentteja. Kriisin eskaloituessa käy entistä selvemmäksi, että troikan ratkaisu ongelmiin on ongelma itsessään, ja Kreikka on varoittava esimerkki muille kriisimaille.

Torstai vaihtuu perjantaiksi. Kävelen läpi Exárcheian alueen kohti kotiani Omoniassa. Risteyksessä palaa roskis tukkien tien suoraan poliisiaseman edessä. Kaksi naamioitunutta teiniä osoittaa mieltään. Kello on noin kolme aamulla eikä ketään kiinnosta. Ehkä pitäisi, sillä koko Kreikka tulee vielä palamaan.

Jos Eurooppa ei pysty uudistumaan kuulematta kansalaisiaan, demokratia kuolee syntysijoilleen. Kreikan neuvottelut paljastivat, että nykyisellään euro on ideologinen projekti, joka ei soraääniä siedä. Jos talous- ja rahaliitto on ainoastaan synonyymi talouskurille, tasa-arvoinen ja sosiaalinen Eurooppa rakennetaan pankkien palaville raunioille.

“...if Goldman wants more Q€, it will get more Q€.” - Kreikan ex-valtiovarainministeri Yanis Varoufakis

Kirjoitettaessa soi Panssarit Ateenan Kaduilla https://www.youtube.com/watch?v=TpMv0uZjJrM