Vapaamatkustaja

"Väkivaltaa pitää vastustaa aina ja joka tilanteessa. Oikealta, vasemmalta, keskeltä, ylhäältä tai alhaalta tulevaa." - Timo Soini raveissa

Viime lauantaina väkivalta tuli oikealta. Jälleen. Noin 40 uusnatsia hyökkäsi sivullisia pahoinpidellen ostoskeskukseen Jyväskylän keskustassa. Poliisi otti kiinni 32 “aktivistia”, joista seitsemän myöhemmin vangittiin.

Vangituista kaksi oli Ruotsin vastarintaliikkeen Svenska Motståndsrörelsenin (SMR) ja viisi Suomen vastarintaliikkeen (SVL) jäseniä. Vangituilla on mittava historia erinäisten viha- ja väkivaltarikosten parissa.Vangittujen joukossa on Suomen Vastarintaliikkeen johtaja ja liikkeen verkkosivuston vastaava toimittaja. Uusnatseja epäillään muun muassa väkivaltaisesta mellakasta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta, pahoinpitelyistä ja ampuma-aserikoksesta.

Mellakka seurasi SVL:n mielenosoitusta ja oli mitä ilmeisimmin reaktio Immos-gateen ja Meillä on unelma -mielenosoituksiin, jotka keräsivät kymmeniä tuhansia osallistujia. Poliisitutkinnasta käy ilmi, että tapahtuman motiivi ei ollut provokaatio vaan suunniteltu hyökkäys. Uusnatsit tarkkailivat potentiaalisia uhreja ja tunnistettuaan vuoden 2013 Jyväskylän kirjastopuukotuksen vastaajan, hyökkäsivät tavarataloon pahoinpidellen tätä sekä kahta muuta sivullista.

Hyökkäyksessä oli todennäköisesti kyse ruotsalaisen emo-organisaation painostuksesta, sillä vastarintaliikkeen mediastrategia on propaganda, suora väkivalta ja militantti imago, jolla kosiskellaan etenkin alaikäisiä jäseniä. Rasismin vastainen Expo-säätiön mukaan nationalistit ovat aktivoituneet Ruotsissa. Kun vuonna 2008 SMR:lla oli 185 erilaista tempausta, viime vuonna tapahtumia propagandan levittämisestä mielipiteenilmauksiin oli jo 800.

Suomen poliisijohdolle tapahtumat tulivat kaikesta huolimatta yllätyksenä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan järjestelmällisyys yllätti. Supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala kiirehti kertomaan, että uhasta kyllä tiedettiin ja sivullisten on turha pelätä, sillä “väkivaltaiset hyökkäykset ovat kohdistuneet poliittisiin vastustajiin ja vähemmistöihin”. Nettipoliisi ja kansanedustajatyrkky Markus “Fobba” Forss puolestaan syytti suoraan uhreja, vaikkei toisin oltu todistettu.

Kun Jyväskylän natsimellakan vastamielensoitukseen oli alle ilmoituksen vaatimat kuusi tuntia, komisario Arto Rajala Jyväskylän poliisiasemalta kertoi Ylelle, että: "Omia lapsiani en sinne veisi". Koska järjestäjää ei tunnettu, poliisi tulkitsi tapahtuman antirasistisena provokaationa, mikä on suomalaiselle poliisille ylipääsemätön uhka.

Koska poliisijohdolla ja etenkin hallituspuolueiden edustajilla on vaikeuksia nähdä todellisuutta ääripäiltä, koetan seuraavaksi avata, miksi fasismi ja antifasismi eivät ole saman kolikon kaksi puolta.

Jos ei ole kohdannut natseja kadulla, on turvallista kuvitella, että mitä ei dialogi hoida, sen poliisi korjaa. En väitä, etteikö Antifan nimiin olisi syyllistytty väkivallantekoihin, mutta seurattuani natsien väkivaltaa 90-luvun Mikkelistä lähtien, enkä ole koskaan nähnyt niin sanottujen antifasistien eli normaalien ihmisten aloittavan tappelua. Kyllä, he voivat provosoida, he voivat kuvata ja repiä tarroja sekä seistä rintamassa, mutta hyökkäävä taho on aina ollut fasisti.

En hyväksy väkivaltaa kuin itsepuolustuksena. Siksi antifasismi tarkoittaa minulle määritelmän mukaisesti fasismin vastustamista: reaktiota väkivaltaan, ei väkivaltaista reaktiota.

Antifasta puhutaan kuin kyse olisi terroristijärjestöstä, vaikka kyse on Suomen mittapuulla sateenvarjo-organisaatiosta, joka kattaa alleen monikulttuurisen kirjon erilaisia toimijoita, joita yhdistää fasismin vastustaminen. Osa voi olla päämäärissään radikaaleja, mutta antifasistista toimintaa ei määrittele mikään muu yhteinen päämäärä kuin fasismin ja rasismin vastustaminen, kun taas vastarintaliikkeen päämääränä on kansallissosialistinen vallankumous.

Suomen rikoslaissa järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi määritellään vähintään kolmen henkilön muodostama, tietyn ajan koossa pysyvä ja rakenteeltaan jäsentynyt yhteenliittymä, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista on säädetty vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus. Kyse ei siis lähtökohtaisesti ole särkyneistä näyteikkunoista tai vandalismista.

Juho Lavapuro ja Tuomas Ojanen muistuttavat Perustuslakiblogissa, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset edellyttävät SVL:n kieltämistä ja että “Oikeusjärjestys ja varsinkin perustuslaissa turvatut perusoikeudet sekä Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset suhtautuvat kaikkea muuta kuin neutraalisti toimintaan, jossa on kyse poliittisesta väkivallasta, vihapuheesta ja rasismista.”

Kolikon toinen puoli siis toteuttaa kansalaisoikeuksia toisen rikkoessa kansainvälisiä sopimuksia, Suomen lakia ja käydessä sotaa suomalaisia arvoja vastaan vapaasti ilman virkavallan väliintuloa tai hallituksen toimenpiteitä.

On syytä muistaa, että natsit saivat koottua kahdesta maasta ainoastaan 40 aktivistia, kun taas antifasistinen mielenilmaus keräsi Jyväskylässä muutamassa päivässä yli tuhat osallistujaa ja sujui rauhallisesti. Vaikka rasismi kaduilla onkin ongelma, vielä isompi ongelma on hiljainen hyväksyntä kabineteissa.

Perussuomalaiset välttelevät natsikeskustelua kuin halal-lihaa. Oikeistohallitus koettaa luoda vastakkainasettelun kautta narratiivin, missä ilman antifasistien provosointia ei olisi fasistien väkivaltaa. Tällä manööverillä koetetaan kohdistaa kiusallinen huomio hallituskumppanin sisäisestä valtakamppailusta oppositioon. Sanallakaan ei mainita rasismia, oikeistoa tai edustaja Olli Immosta. Mainitaan ainoastaan ääriliikkeet ja väkivalta. Ja Juha Sipilä on hiljaa.

On surullista, että osa rasismin vastaisista toimijoista on lähtenyt keräämään poliittisia irtopisteitä oikeiston narratiivia vahvistamalla. Samalla he itse kaventavat sananvapautta rinnastamalla antifasistisen toiminnan, johonkin mikä ei sananvapauden piiriin kuulu. Perustuslakiblogin sanoin: “Suomen vastarintaliike kansallissosialistisine agendoineen ja siihen liittyvine vihapuheineen ei nauti sananvapauden suojaa eikä tuollaiseen aatteeseen nojaava voi vedota tehokkaasti myöskään yhdistymisvapauteensa.”

Kun jatkossa lähden kuvaamaan fasistien mielenilmausta tai tapahtumaa, missä väkivallan uhka on läsnä, joudun miettimään, onko paikalla oleminen turpaan - tai pahimmillaan - puukosta ottamisen arvoista. Kun vastassa on liike, joka ei keskustele vaan lyö, eikä poliisi pysty takaamaan sivullisten turvallisuutta - olivat he sitten maahanmuuttajia tai vastapuolen sankareita, dialogi on mahdotonta. Jos poliisi ei estä väkivaltaa, ja itsepuolustus on tuomittavaa, natsit saavat marssia jatkossakin rauhassa, sillä vain hullu ottaa huvikseen turpaan.

Kansa on näyttänyt mielipiteensä kaduilla, nyt olisi poliitikkojen aika reagoida kabineteissa. Fasismia ei voiteta vaikenemalla, toritapahtumia perumalla ja pelkäämällä, uhriutumalla tai twiittaamalla. Katsos, ääripäiden ero on siinä, että kun toinen pahoinpitelee, toinen puolustautuu. Puolustaudumme, jottei sinun, eikä kenenkään muun, Alexander, tarvitse pelätä laskeutuessasi vallan kabineteista kaduille meidän kuolevaisten joukkoon.

“Koska ääret, reunat ja laidat ovat keskiössä, ei ole yhdentekevää, miksi mitäkin liikettä nimitetään.” - toimittaja Heikki Aittokoski

”Jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä, sanoissa tai teoissa, se on väkivaltaa kaikkia kohtaan.” - presidentti Sauli Niinistö

Yli 500 ihmistä kokoontui viime lauantaina Helsinkiin Narikkatorille osoittamaan mieltään rasismia, naisvihaa ja fasismia vastaan. Mielenosoitus järjestettiin viikko sen jälkeen, kun joukko ruotsalaisia uusnatseja hyökkäsi mielenosoittajien kimppuun naistenpäivän Ta natten tillbaka -marssin jälkeen Malmössa. Kolmea puukotettiin ja yksi mielenosoittajista hakattiin miltei kuoliaaksi.

Ruotsalainen fasisteja tutkiva järjestö Researchgruppen on tutkinut maaliskuun 9. päivän vastaisen yön tapahtumia. Järjestön mukaan kuusi aseistautunutta hyökkääjää kokoontui ensin baarissa, mistä he liikkuivat mielenosoituksen lähistölle etsimään potentiaalisia uhreja. Kristianstadsgatanilla natsit törmäävät viiteen tai kuuteen ihmiseen ja hyökkäävät näiden kimppuun. Ainakin kahta uhria puukotettiin selkään ja pahiten loukkaantunut hakattiin maassa koomaan. Tyhmäkin ymmärtää, että kyse ei ollut itsepuolustuksesta tai sattumanvaraisesta väkivallanteosta vaan murhan yrityksestä.

Neljä hyökkääjistä kuului Ruotsalaisten puolueeseen (Svenskarnas Parti, SvP) ja yksi puukottajista oli tunnettu natsi, joka oli palannut vain paria päivää aikaisemmin Ukrainasta, missä tämä oli osallistunut kollegoittensa kanssa Kievin kansannousuun äärioikeistolaisen Svaboda -puolueen riveissä.

Samaan aikaan kun yksi pahoinpitelyn uhreista kamppaili hengestään sairaalassa, uutinen ääriliikkeiden kahakoinnista levisi mediassa. Tiedot perustuivat poliisin puutteelliseen informaatioon sekä hyökkäystä seuranneisiin tapahtumiin. Kun ei tiedetty, kumpi hyökkäsi, tapahtumat kuitattiin “ääriryhmien kahakoinnilla”. Pian äärioikeiston propagandakoneet alkoivat myllyttää antifasistien masinoimasta hyökkäyksestä.

Kun Ruotsin kuulapäät änkyttävät, myös Suomessa kaikuu. Pian hyökkäyksen jälkeen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) Patriootti.com-sivulle ilmestyi taisteluraportti:

“Onneksi ainakin osa kansallismielisistä kantoi ilmeisesti puukkoa, joten vasemmistolaisten isku jäi yritykseksi. Vasemmistojoukon johtaja Showan Shattak sai ansionsa mukaan ja makaa nyt koomassa sairaalassa. On ironista, että epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen vasemmisto järjestää mielenosoituksen ”väkivaltaa vastaan”.”

Häiritsevää kirjoituksesta ei tee sen valheellinen sisältö vaan silmittömän väkivallan oikeuttaminen ja ihannointi.

SVL rantautui Suomeen vuonna 2008 Ruotsista. Järjestö on kansallissosialistinen ja sen cv:hen kuuluu muun muassa Helsinki Priden kaasuhyökkäys, Jyväskylän kirjastopuukotus ja lukuisat väkivallanteot, joista viimeisin tapahtui Vantaalla jäsenten pahoinpideltyä liikkeen ideologiaa arvostelleen miehen. Jälkeen päin Patriootti.com kuvasi tilaisuutta “onnistuneeksi aktivismiksi”.

Vaikka liike uskaltautuu harvoin ulos ja silloinkin joukolla, se toimii aktiivisesti interwebissä ja somessa. Malmön puukotusten ja SVL:n levittämän propagandan jälkeen, moni poliisin ja median saamattomuuteen ja hyssyttelyyn turhautunut kansalainen ilmiantoi Kansallisen vastarinnan -sivut, joilla levitetään avoimen vihamielistä ja natsihenkistä dadaa. Facebookia ei kuitenkaan rasistiset vihapuheet kiinnosta, sillä yhtiö lähestyi SVL:n sivut ilmiantaneita viestillä: “Tarkistimme sivut, jonka ilmiannoit vihapuheen tai -symbolien takia, mutta se ei ole yhteisönormien vastainen.”

Ilmeisesti koomaan hakkaamisen kutsuminen “ansionsa mukaan saamiseksi” ei ole ristiriidassa Facebookin yhteisönormien kanssa, vaikka normeissa lukee selvästi, että: "Organisaatiot, joilla tiedetään olevan terroristista tai väkivaltaista rikollista toimintaa, eivät saa esiintyä sivustossamme." Olisi hauska tietää, miten monta pahoinpitelyä tarvitaan ennen kuin Facebook alkaa noudattamaan omia normejaan? Tutustukaapa FB-sivuihin “Kansallinen vastarinta”, "Poliittisen korrektiuden parhaat", "Kadulle.com", arvioikaa itse sisältöjä ja toimikaa henkilökohtaisen harkintanne mukaan. Täysjärkisen on vaikea ottaa sivuja vakavissaan, mutta se ei tee sisällöstä yhtään vaarattomampaa.

Mikä oikein tekee tavan hullusta vaarallisen hullun? Yleensä toisto. Viestinnän professori Leif Åberg ja Pekka Aula selvittivät, mitä tarvitaan, että mielipiteestä tulee vallitseva. Heidän mukaansa enemmistöä ei tarvita vaan kymmenen prosenttia riittää. Tutkimus osoittaa, että marginaali-ilmiöiden vähättely ja hyväksyminen eivät vaienna fasistista liikehdintää kuoliaaksi vaan kasvattavat sen Lebensraumia. Vaarallista ei siis ole kriittiikki vaan toistuva propaganda, johon ei puututa.

Kyse on siitä, mitä pitää hyväksyä ja mitä ei. Yksittäisen rikoksentekijän tapauksessa on vaikea osoittaa järjestäytymisen astetta, mutta kun tullaan joukolla päälle univormuissa järjestön tunnukset rinnassa, on syytä kysyä, saisiko siitä käyttää termiä natsi ihmisestä, joka heilailee hakaristi hihassa? Yksittäisen ihmisen tekemän rikoksen perusteella ei voi tuomita kansanryhmää, mutta toistuvien ja järjestäytyneiden rikosten perusteella tulee tuomita liike. Kaikkea ei pidä hyväksyä.

------

Fasismi on väkivaltainen liike, joka tulee ottaa vakavissaan. On lapsellista oikeuttaa ääriryhmän väkivallanteot toisen ääripään olemassaololla, kun hyökkäävä osapuoli on poikkeuksetta äärioikeisto niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Yhtä lapsellista on oikeuttaa vihapuhe ja rasistinen retoriikka sananvapauden nimissä, sillä fasistien toiminta nimenomaan tähtää vapauksien rajoittamiseen.

Niin kutsutut mamu-kriitikot, joihin lukeutuu valitettavasti enemmän kaappinatseja kuin keskustelunavauksia, kyllä allekirjoittavat Suomen perustuslain ja tasa-arvon niin pitkään, kun niistä ei aiheudu negatiivisia kustannuksia. Koska perustuslakimme on rakennettu juuri negatiivisten kustannusten tasaamiseksi, keskustelu johtaa kaikessa tekopyhyydessään älylliseen umpikujaan. Vain tiettyyn pisteeseen toteutuva tasa-arvo kun ei ole tasa-arvoa vaan fasismia.

Suojelupoliisin ylitarkastaja Tuomas Portaankorvan mukaan: “Ääriliikkeistä ei tämänhetkisen tiedon valossa ole Suomessa valtakunnan tasolla vaaraa yhteiskuntarauhalle ja -järjestykselle.” Sisäministeriön raportti päätyy samankaltaiseen lopputulokseen, mutta mainitsee skinheadit yksittäisenä turvallisuusriskinä. Valtaosa mediasta ei näe eroja ääriliikkeiden välillä, mutta iloisia poikkeuksiakin löytyy. Jyväskylän puukotuksen jälkeen Turun Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan, että juuri suomalainen poliittinen ilmapiiri on sallinut äärioikeistolaisen liikkeen voimistumisen.

Tämä ei tule yllätyksenä maassa, missä yhdeksän kongolaista kiintiöpakolaista saa demaritkin varpailleen. Ei ole myöskään suoranainen salaisuus, että mitä Ruotsi edellä sitä Suomi perässä. Harva muistaa, että Pride-iskujen yhteydessä pidätetyltä SVL:n jäseneltä takavarikoitiin 9mm käsiase. Pelkään pahoin, että Suomessa tilanteen vakavuuteen herätään vasta kun joku loukkaantuu vakavasti.

Koska Supoa, sisäministeri Päivi Räsästä ja Facebookia ei tunnu fasistien järjestäytynyt toiminta kiinnostavan, kenties vihervasemmistolaiset toimittajat voisivat kerrankin tunnustaa väriä ja aloittaa ajojahdin? Fasismi on uhka, joka koskettaa meitä kaikkia ja jota ei pidä vähätellä poliittisen korrektiuden nimissä. Oli kyse sitten mediasta, somesta tai kaduista, antifasistinen toiminta ei ole koskaan hyökkäys vaan aina itsepuolustus. Presidentti Niinistöä lainaten: konkretisoitui väkivalta sitten sanoin tai teoin, se on aina hyökkäys demokratiaa vastaan.