“Kun kyse on viidestäkymmenestä prosentista maailman bruttokansantuotetta ja kolmestakymmenestä prosentista koko maailmankauppaa, saadaan vielä hienot sopat keitettyä.” - pääministeri Alexander Stubb
Narinkkatori. Ratsupoliisit saattavat Steissiltä. Suunta on sama. Kamppiin kerääntyy hiljalleen mielenosoittajia vastustamaan Kanadan ja EU:n (CETA) sekä Yhdysvaltain ja EU:n välisiä (TTIP) vapaakauppa- ja investointisopimuksia ja Maailman kauppajärjestön (WTO) 23 jäsenen käymiä palvelukauppasopimusneuvotteluja (TiSA).
CETA allekirjoitettiin Ottawassa 26. syyskuuta, mutta se vaatii vielä Euroopan neuvoston ja parlamentin siunaukset. Suomessa sopimus kiertää valiokunnissa. Vuonna 2009 aloitetut neuvottelut on käyty vähin äänin ja TTIP-neuvottelujen varjossa. Huolestuneet kansalaisjärjestöt käynnistivät eurooppalaisen kansalaisaloitteen neuvottelujen lopettamiseksi, mutta Euroopan komissio esti nimien keräämisen syyskuun alussa. Komission mukaan kyse ei ole juridisesta vaan valmistelevasta sopimuksesta, joka ei näin ollen kuulu kansalaisaloitteen piiriin.
Mielenosoitus lähtee liikkeelle rauhallisissa merkeissä Narinkkatorilta. Mukana on lapsiperheitä. Nuoria ja vanhoja. Ihmisiä on satoja, mutta bongaan vain yhden keskiketterän litkijän. Ei ole tuontitavaraa.
Vuonna 2013 EU:n ja Kanadan välisen kaupan arvo oli 58,8 miljardia euroa. Samana vuonna Suomen vienti Kanadaan oli 740 miljoonaa euroa ja tuonti 247 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 tehdyn kanadalais-eurooppalaisen vaikuttavuustutkimuksen mukaan sopimus hyödyttäisi EU:ta 11,6 miljardilla eurolla ja Kanadaa 8,2 miljardilla eurolla.
Suomen Ottawan suurlähetystön mukaan:
”Yhdysvaltojen läheisyys ja Nafta-vapaakauppasopimus helpottaisivat suomalaisia yrityksiä laajentamaan toimintaansa myös Kanadan puolelle.”
Valitettavasti sopimukset ovat kaksisuuntaisia. Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta yhdistettynä CETA:aan ei helpottaisi ainoastaan suomalaisia yrityksiä vaan avaisi markkinoita yhdysvaltalaisille yrityksille. Suurimmalla osalla jenkkien jättiläisistä on jo nyt tytäryhtiö Kanadassa, joten 50 prosentin kotimaisuussäädökset tuotannossa eivät muuta kokonaiskuvaa.
Kuten CETA-neuvottelut, myös TTIP-neuvottelut koetettiin käydä salassa ja vähin äänin ilman ikäviä kysymyksiä. Toisin kuitenkin kävi. Neuvottelut, joita oli pohjustettu 90-luvulta saakka, vuotivat julkisuuteen vuonna 2014. Ensin Wikileaks julkaisi Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimusneuvottelujen (TTP) asiakirjoja, mikä herätti laajaa keskustelua neuvottelujen avoimuudesta. Euroopan julkisen alan ammattiliittojen keskusjärjestö (EPSU) sai puolestaan haltuunsa asiakirjoja TTIP-neuvotteluista, joiden mukaan EU pyrki ”ennennäkemättömään markkinoiden yhdentymiseen”.
Sitten Corporate Europe Observatory (CEO) -tutkimusryhmä vuosi julkisuuteen salaisen asiakirjan, jonka mukaan sopimus heikentää finanssisektorin valvontaa. CEO sai myös käsiinsä
dokumentin, joka paljasti Euroopan komission reagoineen Euroopan laajuiseen kritiikkiin luomalla TTIP-sopimusta käsittelevän viestintästrategian.
Viestintästrategian tavoite on keskittyä sopimuksen positiivisiin puoliin, joten tehdäänpä, kuten komissio meidän haluaa ja keskitytään niihin "positiivisiin puoliin" investointisuojan ja demokratiavajeen sijaan.
Pääministeri Stubb ilmoitti eduskunnalle, että:
”EU:n komission teettämän vaikutusarvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa.”
Tämä pitää kyllä paikkansa, mutta arvio ei ole rehellinen. Optimistinen se sen sijaan on.
Suomi perustaa arvionsa TTIP-sopimuksen hyödyistä kuuteen vaikuttavuustutkimukseen, joista yksi keskittyy Ruotsiin, toinen Saksaan, kolmas Hollantiin, neljäs on komission oma arvio, viides Center for Economic Policy Research (CEPR) –think tankin ja kuudes suomalaisen elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) teettämä.
Kuullostaa fantastiselta, paitsi että kolme ensimmäistä koskettaa väärää maata, neljäs perustuu viidenteen, viides ei pidä sisällään matemaattista mallinnusta Suomesta ja kaiken huipuksi Etlan ”tutkimus” on yrityspampuille suunnattu kysely.
Kukaan ei kuitenkaan kysynyt kansalta, joten kansa on kadulla. Joku kertoo osallistujamääräksi 800. Se on hyvin, kun aiheena on epämääräinen kirjainyhdistelmä ja perusteluna aika monta nollaa. Globalisaationvastainen liike sai syntynsä viimeistään Seattlen vapaakauppaneuvotteluista, eikä ole sittemmin loppunut.
Ensimmäiset arviot Yhdysvaltojen ja EU:n välisen kaupan vapauttamisesta tilattiin hollantilaisyritys Ecorysilta vuonna 2009. Euroopan vihreät kritisoivatkin, että CEPR:n laskelmat, joiden arvioimiseksi Ecorys teki vertailun vuoksi komission pyynnöstä uuden arvion, perustuvat itse asiassa Ecorysin vanhoihin laskelmiin.
Bertelsmann-säätiön teettämän vaikutusarvion mukaan sopimuksen vaikutukset kasvuun ovat olemattomat, mikäli pelkästään tulleja puretaan. Mikäli kaikkiin kaupan esteisiin puututaan, sopimus hyödyttää kaikkia muita paitsi kolmansia osapuolia eli koko loppumaailmaa. Pitänee myös mainita, että tutkimus, oli Bertelsmannin säätiön itse tilaama ja jopa tutkimusryhmän johtaja pitää optimistista uutisointia harhaanjohtavana
Pääministeri Stubbin arviot perustuvat komission vaikuttavuusarvioon, joka on sekoitus Ecorysin ja CEPR:n arviota. Luvut perustavat skenaarioon, jossa kaikki kaupan esteet poistetaan. Onkin tärkeä muistaa, että vaikuttavuus perustuu siihen, mitä sopimus pitää sisällään. On helppo näyttää käppyröitä, joiden vaatima skenaario kuitenkin käytännössä tarkoittaisi tilannetta, missä pohjavesi ja julkiset palvelut olisivat kaupan.
Ilmoituksessaan eduskunnalle Stubb lupasi, että:
”Euroopan markkinat eivät neuvottelujen seurauksena avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa perustellusti ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset koskien geenimuunneltuja tuotteita pysyvät voimassa… ...Investointisuoja ei estä maan oikeutta asettaa terveydenhuollon tai ympäristönsuojelun määräyksiä haluamalleen tasolle.”
Pääministeri ei kuitenkaan muistanut mainita, mitä nämä vaatimukset maksavat. Ei nimittäin ole näyttöä, että Stubbin lupaukset toteutuisivat sekä kasvun ja eurojen että investointisuojan ja sääntelyn osalta. Lupausten mukainen sopimus ei siis tuo euroalueelle 86 miljardia.
Pääministeri ei myöskään muistanut mainita, että TiSA-sopimukseen kuuluvan Ratchet-lausekkeen mukaan kerran vapautettua palvelua ei voida ottaa uudelleen säätelyn piiriin ja palauttaa julkiseksi.
Europarlamentin GUE/NGL-ryhmä sen sijaan muisti ja pyysi Itävallan kehitystutkimuskeskusta (ÖFSE) analysoimaan arviot (lukuun ottamatta Etlan kyselyä), joita myös Suomi käytti pohjamateriaalina neuvotteluille. Analyysi ei kritisoi tutkimuksia pelkästään vanhentuneista menetelmistä vaan koko työllisyys- ja kasvuennusteesta, joka on täysin riippuvainen mittavasta harmonisoinnista. Raportti huomauttaa, että sopimus kurittaa joka tapauksessa sekä EU:n budjettia että kolmansia osapuolia.
Kaiken lisäksi CEPR:n tutkimus, joka toimii sopimuksen tosiasiallisena oikeutuksena, ei huomioi, tullimaksujen menetyksiä, rojalttien nousua, välimiesoikeuden kustannuksia eikä veromenetyksistä aiheutuneita kerrannaisvaikutuksia. Onkin kyseenalaista, hyödyttääkö sopimus ketään muuta kuin suuryrityksiä, sijoittajia ja asianajajia.
Mielenosoitus päättyy Musiikkitalon nurmikolle Eduskuntataloa vastapäätä. Julma Henri ja dj Polarsoul aloittelevat eurocrackdownia. Aurinko paistaa ja kauppa on edelleen säädeltyä. Avaan Olvin lonkeron. Se on sentään vielä suomalainen.
Myös pääministerin kuuluisi ajaa Suomen kokonaisetua. Kun hän valitsee tietoisesti tutkimuksista kaikista optimistisimmat arviot, hän ei kerro koko totuutta.
Pääministerin vapaakauppamyönteisyydessä on ideologista, ei järkiperäistä. Se perustuu olettamukseen, että kaupan vapauttaminen luo automaattisesti vaurautta, tutkimukset sikseen. Vaikka vapaakauppasopimuksen neuvottelut käynnistyivät vasta 2013, sopimusta valmisteltiin liki kaksi vuosikymmentä ilman vaikuttavuusarvioita, julkista debaattia tai itsekritiikkiä. Sama pätee nykytilanteeseen. Keskustelua ei haluta ja vaikuttavuusarviot ovat Suomen osalta puutteellisia.
Jo pelkkä sopimuksen valmisteluprosessi – puhumattakaan itse neuvotteluista – irvaili demokratialle. CEO-tutkimusryhmän mukaan komission ”konsultointi" kansalaisjärjestöjen kanssa oli vitsi ja CETA-sopimus pitää sisällään lupauksista huolimatta välimiesmenettelyn. Samaan aikaan Stop TTIP -kampanja kerää nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka komissio kieltää.
Välimiesoikeus toteutui CETA:n kohdalla vastoin lupauksia, joten on epätodennäköistä, että TTIP:n koh-dalla tehdään poikkeusta. Tämän myöntää myös Stubb:
”…jos ja kun Kanadan ja EU:n välisessä vapaakauppasopimuksessa on investointisuojasopimus, niin sitä käytetään eräänlaisena pohjana tässä kokonaisuudessa.”
Jos Suomi haluaa todella vapauttaa kauppansa Yhdysvaltojen kanssa, olisi toivottavaa, että sopimuksen tueksi tuotettaisiin muutakin kuin kysely. Nyt hallitus ei tiedä mistä se päättää. Le Monde Diplomatiquen ja Novaja Gazetan mukaan hallitukset eivät ole koko neuvotteluaikana saaneet nähdä varsinaisia sopimustekstejä vaan pelkkiä tiivistelmiä.
Saattaakin olla, että pääministeri Stubb löytää pian itsensä ja Suomi AB:n välimiesoikeudesta keississä Apple vastaan Suomen metsäteollisuus.
