"Mut mulle pitäis antaa siitä niinku loppuelämän niin kun ilmaset verot, et veroja ei tartte enää maksaa, et mä järjestin teille ulkoministeri Alexander Stubbin, joka ****** hoitaa asiansa hyvin." – Johanna Tukiainen SeiskaTV:n haastattelussa
Suomessa ei ole pakko kuin kuolla ja maksaa veroja. Näin väittävät. T-Median vuonna 2013 toteuttamasta Kansan arvot –tutkimuksesta käy ilmi, että yli puolet suomalaista maksaisi kuitenkin jopa enemmän veroja, jos hyvinvointivaltion ylläpitäminen sitä vaatisi. Jos keskivertokansa arvostaa hyvinvointia, varakkaamman kansanosan kohdalla asenteet ovat jyrkemmät. Nalle Wahlroos lähti perintöveroa pakoon Ruotsiin, ja Casimir Ehrnroothia verottaja muisti Luxemburgissa sijaitsevista veroparatiisitalletuksista parin miljoonan jälkiveroilla.
On rankkaa olla rikas progressiivisessa verojärjestelmässä, sillä ilman vero-optimointia riski on, että joutuu maksamaan kykyjensä ja varojensa mukaan. Se harmittaa rikkaita, koska se ei ole reilua. Eikä se katsokaas muille kuulu, minne omat rahansa kätkee. Ei etenkään verottajalle.
Kepan selvityksen mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta lisäisi suuryritysten verotuksen läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyyttä todellakin kaivattaisiin, sillä esimerkiksi Liechtensteinin veronkiertovyyhtikin paljastui ainoastaan LGT-pankin työntekijän kopioitua pankin asiakkaitten tietoja Saksan tiedustelupalvelulle. Ehrnrooth ei ollut yksi. Asiakkaista löytyi parikymmentä suomalaista, jotka edustivat kansainvälistä yritysjohtoa, yrityksensä myyneitä ja vanhaa rahaa. Kätkettyä omaisuutta löytyi 60-70 miljoonan euron arvosta, mutta verottajan mukaan: ”Näyttö ei riittänyt rikosoikeudellisen kynnyksen ylittymiseen”. Tallettajat säästyivät veropetossyytteiltä.
Case-Liechtenstein kertoo, että veronkierto on enemmän sääntö kuin poikkeus myös Suomessa. Vero-optimoinnissa ja -suunnittelussa ei ole varsinaisesti mitään laitonta, mutta liian usein niitä käytetään veronkiertoon hävittämällä omistajuus veroparatiisien kautta. Tilaisuus tekee varkaan ja vain hölmö maksaa veroja, jos niitä voi kiertää laillisesti. OECD:n mukaan veroparatiisi on paikka, jossa 1) on olemattomat tai vain nimelliset verot ja alueet tarjoavat mahdollisuuden välttää veroja myös niille henkilöille, jotka eivät asu alueella; 2) on puutteellinen tietojen vaihto ja alueiden lait ja hallintokäytännöt tavallisesti salaavat liiketoiminnan tai ihmisten tiedot muilta veroviranomaisilta ja 3) vallitsee avoimuuden puute. Paradoksaalista kyllä maailman suurimpia veroparatiiseja ovat juurikin OECD-maat.
Tax Justice Networkin selvityksen mukaan veroparatiisien tileillä lepää pelkästään yksityistä varallisuutta ainakin 21-32 biljoonan dollarin edestä. Painotan yksityistä varallisuutta, sillä yritysten keinot veronkiertoon ovat monimuotoisemmat. Finnwatchin selvityksen mukaan pelkästään suomalaisilla työeläkeyhtiöillä on 37 miljardia euroa varallisuutta sijoitettuna veroparatiisien kautta. Samaan aikaan Suomen korkein halllinto-oikeus linjasi, että kahdessa maassa toimivan yhtiön sisäisen lainan korot ovat verottomia. Käytännössä päätös tarkoittaa satojen miljoonien veromenetyksiä, jotka seuraavat yhtiön sisäisin lainoin tapahtuvasta optimoinnista. Puheet veronkierron vastaisesta taistelusta tuntuvat päätösten ja faktojen valossa valheilta.
Läpinäkyvyys on pop, mutta sen toteutuminen käytännössä not. Joka ikisen eturyhmän muistuttaessa veronkiertokeskustelun tärkeydestä, vuosia suunniteltu hallintarekisteri etenee samaan aikaan hitaasti mutta varmasti. Kyse on viimekädessä suomalaisten arvopaperimarkkinoiden integroimisesta eurooppalaisen kilpailuun. Valitettavasti, kuten niin monesti, integraatio tarkoittaa, että Suomi ottaa käyttöön muille edistyksellisiä, mutta itselleen taantumuksellisia järjestelmiä.
Hallintarekisterissä on kyse arvopaperi- ja johdannaiskaupan selvitystoimintojen yhtenäistämisestä a.k.a. TARGET2-Securities-hankkeesta, jonka on tarkoitus astua voimaan 2015. Nykyjärjestelmässä suomalaisten sijoittajien on pidettävä osakesijoituksiaan suomalaisissa pörssiyhtiöissä suorilla arvo-osuustileillä, joita hallinnoi Euroclear Finland (EFI). EFI:n rekisteri on suomalaisomistusten osalta avoin. Astuessaan voimaan T2S tarjoaisi suomalaisille sijoittajille käytännössä mahdollisuuden piilottaa omistuksensa hallintarekisteritilin kautta.
Samaan aikaan kun miljardit virtaavat verottajalta karkuun, hyvinvointivaltiota leikataan alas. Verokarhu koetaan möröksi ja verojen maksaminen pakoksi. Näitä mielikuvia ruokkivat usein kaikista rikkaimmat ja hyvätuloisimmat, jotka ovat tiennanneet omaisuutensa verovaroin tuetulla suomalaisella hyvinvointivaltiolla ja perinnöin. Heidän, jos kenen tulisi maksaa veronsa kitisemättä.
--------------
Meillä Suomessa puhutaan paljon läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta, mutta tehdään asioiden eteen valitettavan vähän. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan varovaisen arvion mukaan Suomi menettää pelkästään kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän harmaan talouden takia 800 miljoonaa euroa verotuloja joka vuosi. Todellisuudessa veromenetykset ovat valtavia. Euroopan komissio arvioi unionin menettävän vuositasolla yli 1 000 miljardia euroa veronkiertoon. Lama-Euroopassa tämä on raha, jolle olisi käyttöä.
Onneksi on menestyjiä kuten peliyhtiö Supercell, jotka maksavat veronsa ylpeinä. Nämä yritykset tajuavat sen valtavan potentiaalin, mikä verovaroin tuetussa hyvinvointivaltiossa elää. Suomen maailmanluokan kilpailukyky ei ole tulosta alhaisesta yritysverosta vaan julkisista investoinneista. Eikä tämä vielä tässä: progressiivinen verotus on tehokas tapa tasata tuloeroja ja veronkorotukset tapa tasapainottaa lamataloutta.
Meillä elää sitkeästi myytti, että Suomessa maksetaan aivan helvetisti veroja. Suomessa on toki korkea veroaste, mutta todellisuudessa kansainvälinen vertailu on epärehellistä, sillä hyvinvointi-Suomessa veroilla rahoitetaan enemmän kuin muualla. Toinen myytti, jota etenkin finanssisektori, elinkeinoelämä ja kokoomus jaksavat toistella on verotuksen tiukentuminen. Myytti elää, vaikka yritysvero on ennätyksellisen alhaalla, perintöveron poistoa lobataan ja varakkaimmilla on laaja työkalupakki verojen pakoiluun. Onkin yksi ja sama onko veroasteen trendi kasvava vai laskeva, jos samaan aikaan tehdään päätöksiä, jotka helpottavat veronkiertoa.
Pelkästään perintöveron poistaminen tarkoittaisi 650 miljoonan euron veromenetyksiä. Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakankaan mukaan: ”Varallisuus jakautuisi entistä epätasaisemmin”. Perintöveron poistamiselle ei ole taloudellisesti järkeviä perusteita, mutta niin pitkään kun veroja maksetaan yhtä varmasti kuin kuollaan, verottomuus on oikein markkinoituna askel kohti ikuista elämää. Ja ainahan voi muuttaa Ruotsiin kuolemaan.