Elintasorikolliset - Euroopan uusi köyhällistö

"It's a war among the poor. Those who don't have much fight those who have even less," - milanolaisen ruokapankin johtaja Vittorio Rigoni

“Taakkaa ei ole jaettu EU:ssa reilusti, ja äärioikeistoa on ruokittu bensalla." - Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks

Rooma. Kävelen pientä kapeaa kujaa kohti Vatikaania. En ole ehtinyt edes veroparatiisin porteille, kun kulman takaa juoksee joukko mustia miehiä turistitilpehööriä pursuavat säkit selässään. Takana kaikuvat poliisin sireenit ja huudot. Ennen kuin ehdin kaivaa kamerani esiin, miehet ovat kadonneet seuraavan kulman taakse ja tilanne on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Peperittomien siirtolaisten ja poliisin kissa ja hiiri -leikki on arkipäivää Roomassa. Kiitos äärimmäisen tiukan lainsäädännön paperittomia maahanmuuttajia uhkaa kiinnijäädessään 6-12 kuukautta säilössä ja välitön karkotus. Vain muutamaa päivää aikaisemmin kymmenen pohjoisafrikkalaista maahanmuuttajaa ompeli Roomassa suunsa kiinni sänkyvaatteista revityillä langoin protestoidakseen kiinniotettujen epäinhimillisiä oloja ja käsittelyn kestoa.

Lokakuun alussa kuvat pieneltä Lampedusan saarelta levisivät kansainvälisessä mediassa. Arviolta 300-400 ihmisen uskottiin hukkuneen Eritreasta, Somaliasta ja Ghanasta saapuvia pakolaisia kuljettaneen veneen upottua saaren edustalla. Pakolaisten sekä rajaturvallisuuden nimissä Eurooppa alkoi pohtia, miten tiukentaa rajavalvontaa?

Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten kuolemia tilastoivan United-verkoston tietojen mukaan viimeisen 25 vuoden aikana yli 11 000 ihmistä on hukkunut Välimereen. Kaikkiaan listalla on 17 308 nimeä. Matka Eritreasta, Somaliasta ja Ghanasta on pitkä ja se taitetaan monesti jalan. Todellinen kuolonuhrien määrä on siis paljon suurempi kuin Unitedin tilastot kertovat. On varsin ilmeistä, että ongelma ei ole Euroopan rajavalvonta eikä ainakaan sen puute.

Käyn nappaamassa pari pakollista turistikuvaa Vatikaanista. Joku on potkinut kauppiaat kirkosta, mutta heti mikrovaltion muurien ulkopuolella käy kuhina. Ilmassa on sähköä. Tuhansien turistien keskellä sadat katukauppiaat - kaikki paperittomia maahanmuuttajia, jotka tienaavat elantonsa myyden huiveja, aurinkolaseja ja rihkamaa turisteille - pälyilevät peloissaan ympärilleen. Tuotteet on levitetty kankaille, jotka karibineerien saapuessa on helppo sulkea pussiksi ja heittää olalle.

Kysyn yhdeltä miehistä, onko poliisi tulossa? Tämä nostaa kämmenensä ilmaan ja nyökkää. Hän kertoo olevansa Bangladeshista. Hän kertoo, että poliisia juostaan karkuun päivittäin, elämä on vaikeaa ja muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi. Kysyn, maksavatko he poliiseille? Mies nyökkää jälleen, muttei kerro summaa. Samassa takaa kuuluu varoitus ja katu tyhjenee säkit selässä juoksevista myyjistä.

Vuonna 2002 Italiassa hyväksyttiin Bossi-Fini-laki, joka käytännössä kriminalisoi paperittomat. Kaikkia, jotka saapuivat maahan ilman oleskelulupaa uhkasi pidennetty säilöönotto ja karkotus maasta. Oleskelulupa sidottiin työlupaan eli käytännössä sen hankkimisesta tehtiin köyhille ja kouluttamattomille mahdotonta. Vuonna 2009 Italia lopulta virallisesti kriminalisoi laittomat maahanmuuttajat ja teki heidän auttamisestaan rikollista. Molemmat uudistukset olivat äärioikeiston käsiäalaa.

Viime vuonna EU:n Shengen-alueen rajoilla tavattiin yli 70 000 laittomasti maahan pyrkivää, toissa vuonna yli 100 000. Pelkästään Italiaan pyrkii yli 15 000 ilman asianmukaisia matkustusasiakirjoja saapuvaa ihmistä. Määrä on kasvanut ns. arabikevään, Syyrian levottomuuksien ja Keski-Afrikan kroonisten väkivaltaisuuksien seurauksena. Nämä ihmiset maksavat usein köyhälle valtavia summia taittaakseen vaarallisen matkan Eurooppaan paremman elämän toivossa. Saharaa ei ylitetä huvikseen.

Ilta laskeutuu Roomaan. Kävelen samaa matkaa senegalilaisen katukauppiaan kanssa. Hän ei halua kertoa matkastaan Italiaan muuta kuin saapuneensa Kanarian saarten kautta. Hän kertoo, että italialaiset ovat tylyjä ja tykkäävänsä siksi turisteista.

Ympäri Euroopan äärioikeisto hyötyy sosiaalisesta kriisistä, joka unionia ravistelee. Asenteet ovat tiukentuneet. Ne joilla on erittäin vähän taistelevat almuista niiden kanssa joilla on tuskin mitään. Rajavalvonnan lisääminen ja laittomien maahanmuuttajien syrjiminen ovat tehokkaita tapoja lietsoa vihaa ja kerätä poliittisia irtopisteitä kurjuudella, mutta ennen pitkää kestämättömiä ratkaisuja.

Vaikka ns. mamu-kriitikot löytävät jokaisen ongelman takaa maahanmuuttajan tai muslimin, kyse ei ole pelkästään paperittomien vaan myös kriisin köyhdyttämien eurooppalaisten oikeuksista. Unkarissa on jo astuttu askel Italiaa pidemmälle ja kielletty roskien kerääminen ja puiston penkeillä nukkuminen. Nämä ovat kohdennettuja toimenpiteitä lähinnä romaneja kohtaan. Kyse on siis toimenpiteistä, jotka kohdistetaan oman maan kansalaisia vastaan vain, koska he ovat köyhiä ja edustavat eri etnistä ryhmää. Toinen hyvä esimerkki on romanikerjäläisten ympärillä Suomessa vellova keskustelu.

Meillä Suomessa maahanmuutto ei ole ongelma, kuten Välimeren maissa. Silti meilläkin oikeistopopulistit ratsastavat köyhyydellä. Kun kansanedustaja ja poliisi Tom Packalén ehdottaa omaa asuinaluetta sosiaalipummeille ja muille täydellisille suomalaisille tai kun kansanedustaja Lasse Männistö ehdottaa omista huolehtimista ennen paperittomia, he hyväksyvät eriarvoiseen maailman. Packalénin ja Männistön ehdotukset ovat oivia esimerkkejä siitä, miten populismi luo ensin ongelman ja saa sitten köyhät ja päähän potkitut katkerina potkimaan toisia köyhiä ja päähän potkittuja ja kerää lopuksi äänet seuraavissa vaaleissa. Samaan aikaan itse ongelma pahenee.

Kun sadat tuhannet ihmiset kärsivät Euroopan maahanmuuttopolitiikasta, voisi kysyä, onko vika maahanmuuttajissa, eurooppalaisissa vai itse harjoitetussa politiikassa? Esimerkiksi Italian nykyinen maahanmuuttopolitiikka on törkeässä ristiriidassa Kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen ja Geneven sopimuksen kanssa. Kansainvälinen pakolaisjärjestö UNHCR on kritisoinut Italian harjoittamaa politiikkaa kovin sanoin, mutta turhaan. Linnoitus Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa, mutta vain haluamansa kaltaista. Rajat ovat auki ainoastaan tuottaville kuluttajille, eivät köyhille ja kärsiville, joita autetaan potkimalla päähän.

Pelkästään saapasmaahan saapuu tänä vuonna 35 000 laillista siirtotyöläistä. Tarvitsemme ihmisiä siivoamaan, kuljettamaan ja palvelemaan. Niihin töihin, jotka eivät meille enää kelpaa. Riski on, että kun luomme kahdet eriarvoiset työmarkkinat sekä pimeän työn ja väkivaltaisen maahanmuuttopolitiikan järjestelmän, myös yhä useampi eurooppalainen tippuu lopulta niiden piiriin tai joutuu kilpailemaan samoilla markkinoilla.

Eurooppa tarvitsee rehellistä työtä ja palkkaa sekä paperittomille ja paperillisille. Tappelemalla murusista pöydällä kukaan ei tule kylläiseksi. Samaan aikaan varallisuus liikkuu anonyymisti ilman rajoja ihmisten jäädessä seisomaan luu kädessä piikkilanka-aitojen taakse. Kun he lopulta pääsevät livahtamaan aidan raoista, he myyvät tuotteita, jotka on valmistettu eteläsudanilaisella kaasulla ja syyrialaisella öljyllä, jotka lietsovat väkivaltaisuuksia, korruptiota ja ovat tuhonneet yhteiskunnan lähtömaissa ajaen ihmiset siirtolaisiksi. Ilman näitä resursseja - sekä köyhiä että luonnonvaroja - Eurooppa olisi huomattavasti nykyistä köyhempi.

Kun Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks muistuttaa, että “taakkaa ei jaeuttu reilusti EU:ssa”, hän tarkoittaa myös meitä suomalaisia. Sen sijaan, että keskustelemme kurjistamisesta, voisimme välillä puhua ihmisoikeuksista, allekirjoittamistamme sopimuksista ja hyvinvoinnista. Olemme kovia tuomitsemaan kaikkien muiden ihmisoikeusrikkomukset paitsi omamme.

Suuntaan kotiin. Senagalilaisen työpäivä on vasta aluillaan. Olemme molemmat köyhiä, mutta hyvin eri tavalla. Toisin kuin minä, hän työskentelee 24/7. Mitäpä sitä muutakaan, kun asuu kadulla. Muuhun ei ole varaa eikä vaihtoehtoja ole. Kysyn, miten pitkään hän aikoo majailla Italiassa? Tämä kertoo, haluavansa lähteä heti kuin mahdollista. Rikon lakia ja ehdotan Suomea. Tämä katsoo vähän aikaa kuin hullua ja kertoo haluavansa kotiin: “Life’s harder there but at least I have my dignity.”

Mies heilauttaa kättään ja katoaa pimeyteen. Aivan kuten sadat tuhannet muut, joita ei ole paperilla olemassa.

Kirjoitettaessa soi Looptroop - Fort Europa