"On ensisijaisen tärkeää, että huolehdimme kaikista nuoristamme." - pääministeri Jyrki Katainen
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy ehdotti toukokuun alussa Suomessa vieraillessaan kuuden miljardin euron työllisyyspakettia nuorisotyöttömyyden taltuttamiseksi Euroopassa. ”Euroopan presidentin” työllisyyspaketin malliksi kaavaillaan Suomen nuorisotakuuta. Euroopan sosiaalinen kriisi on määrä ratkaista Rompuyn ja Kataisen kultaisen kädenpuristuksen sinetöimällä tempputyöllistämispaketilla.
Rompuyn ehdotuksen lähtökohdat ovat kauniit, mutta huterat. Sitä ei voi kukaan kiistää. Euroopan tilastoviranomainen Eurostat kertoi huhtikuun lopussa euroalueen työttömyyden nousseen maaliskuussa 12,1 prosenttiin helmikuun lukujen ollessa 12,0 prosenttia. Kyse on Euroopan kaikkien aikojen ennätyksestä. Unionissa elää nyt yli 26,5 miljoonaa työtöntä. Viime vuoden maaliskuuhun verrattuna luku on kasvanut yli 1,8 miljoonalla suurimmaksi osaksi euroalueella. Mitä kuuden miljardin rahastoon tulee sekä komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso että Euroopan parlamentti ovat aiemmin tuominneet kuusi miljardia euroa riittämättömäksi summaksi nuorisotyöttömyysongelmaan puuttumiseen.
Keskitytään hetkeksi harmaisiin tilastoihin. Kaikista synkin työllisyystilanne Euroopassa on tällä hetkellä kriisimaissa, joissa nuorisotyöttömyys on räjähtänyt eeppisiin mittasuhteisiin. Kreikassa prosentti on 59,1, Espanjassa 55,9, Italiassa 38,4 ja Portugalissa 38,3. Ennusteet huomioiden prosentit tuskin laskevat. Esimerkiksi Portugalissa kaavaillaan 30 000 työpaikan karsimista julkiselta sektorilta sekä eläkeiän nostoa. Samaan aikaan kun yksityinen sektori ulkoistaa, uudet työpaikat elävät lähinnä politikkojen päiväunissa.
Espanjan - missä työttömiä on väkimäärään suhteutettuna eniten - hallinto-oikeus päätti helmikuussa työreformista, joka alentaneet palkkoja, jättäneet lakisääteisiä lisiä maksamatta, pidentäneet työaikoja ja helpottaneet irtisanomisia. Tämä kaikki tilanteessa, jossa sekä julkisen että yksityisen sektorin investoinnit ovat olemattomia. Kasvua rakennetaan investointien sijaa palkkaleikkurein.
Palataanpa takaisin Suomeen, missä nuorisotakuu otettiin käyttöön vuoden vaihteessa. Käytännössä ”takuu” tarkoittaa ”varmaa” työ-, harjoittelu- tai opiskelijapaikkaa alle 30-vuotiaille työttömille. Vihreitten kansanedustaja Anni Sinnemäki huomautti blogissaan, ettei nuorisotakuu todellisuudessa toteudu. Sen sijaan, että työttömät nuoret olisivat nuorisatakuun piirissä työllistyneet aikaisempaa nopeammin, yhä useamman työttömyysaika on venynyt nuorisotakuun käyttöönoton jälkeen. Samaan aikaan kokonaistyöttömyysaste on jatkanut tasaista kasvua. Suhdanteiden valossa tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta.
Suomessa työntekijöiden asema on hyvä verrattuna kriisimaiden matokuurin läpikäyneisiin työmarkkinoihin. Espanjassa kokonainen sukupolvi uhkaa vajota pätkätöiden ja määräaikaisten alipalkattujen sopimusten suohon. Tästä huolimatta demareiden johtama valtiovarainministeri esittelee lukukausimaksuja ja arvonlisäveron täysremonttia, joka kävisi etenkin kaikista pienituloisimman kukkarolla ja leikkaa ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja. Työantajaosapuolen ratkaisuja ovat nollasopimukset ja alipalkkaus. Ministeri Lauri Ihalainen lupailee lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille nuorisotakuun piirissä olevan nuoren palkkaamisen lomautuksen jälkeen. Kyynikko kysyisi, lisääkö tämä kenties lomautuspäätöksiä? On vaikea nähdä, miten yksikään uudistuksista parantaisi työttömän asemaa saati auttaisi nuorisotakuuta toteutumasta.
Suomen malli otetaan itsestään annettuna menestystarinana, vaikka hanke on elänyt vasta vajaat puoli vuotta ja tilastot osoittavat ainakin tavoitteiden olevan vielä kaukana. Nuorisotakuussa ei ole itsessään mitään vikaa, mutta yhdistettynä leikkauspolitiikkaan, seuraukset ovat kaikkea muuta kuin kannustavia. Ensimmäinen ongelma on, että takuun piirissä olevat eivät reaalimaailmassa takuusta huolimatta työllisty. Toinen ongelma on, että vaikka työtön työllistyisikin, raadanta on taattua, ei perustoimeentuloon oikeuttava palkka. Kolmas ongelma on kahden edeltävän synteesi, joka toteutuessaan eriarvoistaa jo ennestään eriarvoisia työmarkkinoita luomalla kahdet markkinat: suojatyöpaikkojen etujen eliitin sekä turvattomien pätkätyöläisten sukupolven.
Mitä itse Rompuyn ehdotukseen tulee kuuden miljardin euron rahasto on pähkinöitä ongelman mittasuhteet huomioiden. Idioottikin ymmärtää, että moinen rahasto ei koko euroalueen mittakaavassa muuta mitään. Nuorisotakuumalli ei nykymuodossaan auta nuoria työttömiä vaan ennestään irtisanovia yrityksiä, joilla ei ole aikomustakaan investoida uusiin työntekijöihin. Näille yrityksille nuorisotakuu on mahdollisuus, kun taas työmarkkinoille kyse on suorasta uhasta. Nuorisotakuu on silmänkääntötemppu, joka keskittyy rakenteisiin todellisten investointien sijaan. Työpaikat eivät valitettavasti synny pelkin lupauksin eikä opiskelupaikkoja leikkaamalla.
On täysin perusteltua, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa nuorille koulutusta ja töitä. Onkin sitten aivan toinen asia, miten vastaava malli toteutuu muualla ja millä rahalla. Riski on, että Suomen nuorisotakuumallia noudattaen luodaan Euroopan laajuinen matalapalkkaluokka, joka jää sekä työ- että sosiaaliturvan ulkopuolelle. Kahdet työmarkkinat eivät ole oikeudenmukainen eikä kestävä ratkaisu. Mikäli nuorisotyöttömyyteen halutaan euroalueella puuttua, olisi syytä keskittyä työpaikkojen luomiseen etuuksien polkemisen sijaan. Kansainvälinen työjärjestö ILO ennustaa, että työttömien 15-24-vuotiaiden määrä nousee globaalisti tänäkin vuonna. Kenties nuorisotakuusta saadaan globaali vientituote?