Kirkko, perkele

“Instituutiosijoittajilla on keskeinen rooli vastuullisen sijoitustoiminnan kehityksessä. Suuren sijoitusmäärän tuoma vaikutusvalta tarkoittaa myös lisävastuuta, minkä vuoksi instituutiosijoittajien pitäisi olla mukana edistämässä sijoitustoimialan vastuullisia käytäntöjä.” - evl.fi, vastuullinen sijoittaminen

Turun Mikaelinkirkko. Eurovaaleista, kendofinaalista ja hellesunnuntaista huolimatta paikalle on saapunut kolmisenkymmentä ihmistä kuulemaan kansanedustaja Anna Kontulaa, pastori Kai Sadinmaata ja talousraggari Antti Ronkaista. Ennen kuin keskustelu ehtii kunnolla edes käynnistyä herrasmies alkaa huudella yleisöstä illan isännän kertoessa Sadinmaan verranneen Björn Wahlroosia massamurhaaja Breivikiin. Joku taputtaa eturivissä. Tänään Mikaelinkirkossa puhutaan taloudesta.

Pari viikkoa sitten Finnwatch julkaisi selvityksen, jonka mukaan suomalaisilla työeläkeyhtiöillä on ainakin 37 miljardia euroa varoja sijoitettuna veroparatiisien kautta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kirkon arvioidaan sijoittaneen noin 380 miljoonaa euroa veroparatiisien kautta. Kirkon eläkerahaston suuruus oli viime vuoden lopussa 1,14 miljardia euroa ja kirkon keskusrahastolla oli hoidossaan neljä rahastoa, joissa oli varallisuutta yhteensä 690 miljoonan euron edestä.

Kirkko mielletään monesti reaalivarakkaaksi instituutioksi viitaten sen mittaviin maa- ja kiinteistöomistuksiin sekä investointeihin. Harvempi kuitenkin tietää, että kirkko on aktiivinen sijoittaja eläkerahastojen ja muun sijoitustoiminnan kautta. Tulokset puhukoot puolestaan: vuonna 2012 kirkko takoi rapiat 60 miljoonaa euroa rahastotuottoja taantumasta huolimatta.

Kun tieto kirkon verokikkailusta lähti leviämään itsenäisenä uutisena, Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola kiirehti vaientamaan kritiikin kertomalla, että “on tosi lapsellista paheksua vaikkapa sitä, että kirkko sijoittaa rahaa osakkeisiin ja asuntoihin”. Simolan kommentti on ymmärrettävä, sillä kirkko on talousyksikkö, mutta hän sivuuttaa koko kritiikin pointin, eli miten ja mihin kirkko sijoittaa.

Lapsellinen paheksunta sikseen. Tarkastellaanpa hetki kirkkoa sijoittajana. Kirkon keskusrahasto allekirjoitti vuoden 2008 alussa YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Vain vuotta myöhemmin uutisiin nousivat kirkon suorat ja epäsuorat sijoitukset ydinaseita ja muita “kiistanalaisia aseita” valmistavissa yhtiöissä. Kirkko lupasi lupasi luopua sijoituksista. Pari vuotta myöhemmin nousi sama kohu ja vuonna 2012 kirkko lupasi luopua sijoituksista. Pari vuotta myöhemmin asia on jälleen tapetilla.

Kirkkohallituksen sijoitusyksikön salkunhoitaja ja vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Magdalena Lönnroth kertoi Seurakuntalainen-lehden haastattelussa kirkon suosivan “sellaisia varainhoitajia ja rahastoyhtiöitä, jotka ottavat positiivisen näkökulman vastuulliseen sijoittamiseen”. Ydinasebisneksestä ei kirkko kuitenkaan luovu, sillä Lönnrothin mukaan: “...jo olemassa olevien ydinaseiden ylläpito ei ole laitonta.” Kirkon sijoitusyksikkö siis sysää vastuun rahastoille ja ulkoistaa moraalin liikepankeille.

Valtaosa kirkon investoinneista kohdistuu ulkomaille. Vuonna 2009 ainoastaan 14 prosenttia sijoituksista oli kotimaisia. Lönnroth kiirehti vastaamaan kritiikkiin, että “Hajauttaminen maantieteellisille alueille on ydinasia.” Ydinasiapa hyvinkin. Vastuullista sijoittamista on kahdenlaista. On sijoituksia eettisiin kohteisiin voiton maksimoimiseksi ja sitten on sijoituksia, joiden tarkoitus ei ole pelkästään tavoitella kvartaalivoittoa arvopaperimarkkinoilla spekuloiden.

Tähän väliin on syytä todeta, että suurin osa kirkon sijoituksista on kansainvälisen mittarin vaatimalla eettisellä tasolla. Asesijoitusten kohdalla ongelma ovat ns. passiivisesti sijoittavissa osakeindeksirahastoissa, joiden sijoituksia on liki mahdotonta tarkkailla. Kukaan ei tosin ole kirkkoa pakottanut osakeindeksirahastoihin sijoittamaan. Ei etenkään veroparatiisien kautta. Se on oma valinta.

Kysymyksen ydin piilee siinä, voiko kirkko olla samaan aikaan sekä sijoituksilleen voittoa tavoitteleva tulosyksikkö että eettinen toimija? Eettiset rahastot ovat kovista lupauksista huolimatta tahkonneet tasaisesti heikompaa tulosta kuin “epäeettiset” ja se eettisyyskin on jäänyt kyseenalaiseksi. Pääomalla ei moraalia ja jos sijoitukset sekä vastuu ulkoistetaan kolmansille osapuolille, kirkko ei elä niin kuin saarnaa. Kirkon oma sijoitustoiminta on siis jyrkässä ristiriidassa sen opetusten kanssa.

-------------

Takaisin Mikaelinkirkkoon. Tunnelma alkaa kohota hellelukemiin. Välistähuutelija ei ole lopettanut, keskusteluosuus on alkanut ja taputtelija varastanut mikrofonin, johon hän blaastaa russofobiasta ja vasemmistoliitosta. Ronkaista naurattaa, Kontula kirjoittaa muistiinpanoa ja Sadinmaa katselee pohdiskellen kenkiensä kärkiä. Kysytäänpä siis kirkon sijoituksista.

“Pankit ovat viemässä meitä tuhoon ja tätä kirkon pitää haasta”, Sadinmaa aloittaa. Ronkainen vertaa nykyistä pankkijärjestelmää ilman konkurssia kirkkoon ilman helvettiä ja Kontula linjaa, ettei valtion eikä kirkon pitäisi ottaa osaa kasinotalouteen. Keskustelijoille kyse ei ole eettisestä ja ekologisesta sijoittamisesta vaan eettisestä ja ekologisesta taloudesta.

“Kirkko on hyvin poliittinen ja se, että kirkko ei sano mitään tukee vallitsevaa järjestelmää”, Sadinmaa toteaa. Yleisössä vedetään henkeä. “Hegemoniaa kyseenalaistavaa politiikkaa syrjitään. Pitäisi ajatella omilla aivoilla oli kirkossa tai missä vain”, Kontula tiivistää. Yleisö nyökkäilee.

Kirkko on yhteiskunnallinen toimija, joka omistaa muutakin kuin hengellistä pääomaa. Olisi toki hienoa, jos eläisimme ideaalimaailmassa, missä kirkko ja yhteiskunnallinen valta olisi erotettu toisistaan ja kirkon investoinnit sataisivat köyhille, mutta todellisuus on monimutkaisempi kuin valinta kahden rahaston väliltä. Jos arvomaailma toteutuu ainoastaan Raamatun sivuilla, kirkko ei ole muuta kuin epäeettisillä ja -ekologisilla markkinoilla pelaileva sijoitusrahasto muiden joukossa.

On naivia olettaa, että ollessaan hiljaa ja ottamatta kantaa kirkko olisi jotenkin irrallaan yhteiskunnasta ja luonteeltaan epäpoliittinen. Erityisen hankala tämä on ymmärtää seksuaalista tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä, joissa kirkko on osapuoli. Vaikeneminen on aina poliittinen valinta aivan kuten äänestämättä jättäminen.

Kirkko ilman mielipiteitä ja soraääniä on kuin kokoomuksen puheenjohtaehdokkaat keskustelemassa talouskriisistä Ylen ajankohtaisohjelmassa: jumalan valtakunta kyllä odottaa, jos näkymättömälle kädelle antaa mahdollisuuden. Mikaelinkirkon sanoma on toinen: Jumalan valtakuntaa ei tarvitse odottaa. Jos tahdomme, se voi olla tässä ja nyt.

Lopuksi haluaisin antaa hieman mietittävää. Pastori Kai Sadinmaan 10 käskyä kirkolle, olkaapa hyvät:

1. Älä valehtele Jeesuksesta
2. Lopeta jäsenten kosiskelu
3. Julista poliittista evankeliumia
4. Lopeta sijoitusbisnes
5. Lopeta rikkaiden suosiminen
6. Älä kumarra valtaa
7. Luovu tekopyhyydestä
8. Luovu messusta ja muusta magiasta
9. Anna homon rakastaa
10. Älä tee Raamatusta Jumalaa

E: Toisin kuin joku tekstin väistämättä tulkitsee, kirjoittaja on ateisti.

Kirjoitettaessa soi Janis Joplin - Mercedes Benz