Kriisistä kriisiin - Suuntana seuraava katastrofi

“This looks like to me like 2007 all over again, but even worse,” - William White, Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) entinen pääekonomisti

“Euro pelastettiin ja Euroopan talous ei romahtanut, vaan käännettiin elpymisen tielle.” - Olli Rehn, talouskomissaari

Pienpuolueiden tentti. Odotan, että Karjalaa vaaditaan takaisin, mutta sen sijaan suurin osa ehdokkaista kertoo olevansa matkalla Euroopan parlamenttiin erotakseen joko eurosta tai koko unionista. Ehdotetaan kelluvaa markkaa ja paluuta 90-luvun kasvun vuosiin. Ehdotetaan, mutta ei selitetä eikä vastata, minkälaisia seurauksia toimenpiteillä olisi.

Talous on politisoitava, ei popularisoitava. On toki helppo syyttää laiskoja kreikkalaisia, ahneita pankkiireja ja yhden totuuden ekonomisteja. On nimittäin totta, että Kreikassa korruptio on ongelma ja julkinen talous holtitonta; on totta, että ahneilla pankkiireilla on osansa kriisiin ja yhtä totta on, että ekonomistit ovat ehdottaneet samoja ratkaisuja, jotka johtivat kriisiin. Nykytilanne ei ole kuitenkaan pelkästään ekonomistien ja pankkiirien, eikä todellakaan kreikkalaisten, vaan päättäjien ja heidän harjoittaman lyhytnäköisen talouspolitiikan vika.

Yksi eurovaalien kärkiteemoja on talous, joten kysytäänpä taloustieteilijöiltä, elpyykö talous? Professori Steve Keen ja BIS:n entinen pääekonomisti William White ennustivat molemmat vuoden 2007 kriisin. Heitä on syytä kuunnella ja heillä on asiaa.

Keenin mukaan nyt näkemämme kasvua on täysin teennäistä ja perustuu pelkästään yksityisen velan ja kauppataseen ylijäämien kasvuun, joista molemmat ovat jo nykyisellään ennätyskorkealla. Sen sijaan, että kasvua luotaisiin jakamalla kierrossa olevaa rahaa ja entistä velkaa uudelleen, kasvua rakennetaan luomalla rahaa uuden velan kautta.

Järjestely loi kasvua vuosia, mutta kun velat piti maksaa takaisin ja taloustaantuma iski, koko korttitalo romahti. Keenin mukaan talous on siis riippuvainen uudesta velasta. Näin ollen velan suhteen kääntyminen laskuun tarkoittaa myös talouden hyytymistä. Kun yksityinen velkaantuminen kääntyi laskuun vuoden 2007 kriisin seurauksena, julkinen velka lähti kasvuun. Ongelma ei siis ollut ennestään korkea velka-aste vaan käsiin räjähtänyt yksityisen velan kriisi, jota kompensoitiin julkisella velalla.

Keen lyttää myytin, jonka mukaan yksityinen velka on aina hyvästä ja julkinen pahasta. Myytti on poliittista retoriikkaa eikä perustu todellisuuteen, missä rahaa ja kasvua voi luoda joko yksityisen velan, kauppataseen ylijäämän tai valtion kautta. Valtio ei ole siis kotitalous eikä sitä sellaisena pitäisi nähdäkään vaan pankkina, joka pystyy luomaan kasvua ilman lisävelkaa setelikoneita laulattamalla tai kauppatasetta kasvattamalla.

White on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa keskuspankkien ekspansiivinen rahapolitiikka on ennennäkemätön ihmiskoe, joka on suunniteltu tehdessä. Talouden ongelmat eivät johdu Whiten mukaan kriisin hallinnasta vaan ratkaisuyritysten puutteesta. Poikkeuksellisen matala korkotaso ja tuhansien miljardien setelirahoitus eivät ole luoneet taloudellista kasvua vaan luoneet uusia kuplia eri puolille maailmaa ja entistä pahemman velkakriisin.

Whiten ja Keenin analyyseja lukiessa tulee muistaa, että aina on mahdollisuus, että talouspolitiikka onnistuu. Se ei kuitenkaan ole todennäköisin skenaario ilman velkojen uudelleenjärjestelyjä ja varallisuuden allokointia. Riskit ovat kasvaneen velkataakan vuoksi suuremmiksi ja sosiaalisen kriisin vuoksi vakavammiksi. Mikäli riskit realisoituvat ja yliarvostetut arvopaperimarkkinat kohtaavat karun todellisuuden, vuoden 2007 kriisi on pelkkä prologi tulevalle.

-------------

Eurovaaliehdokkaat komissaari Olli Rehn ja Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb kertoivat keskuskauppakamarin tentissä, että pahin on jälleen kerran ohi ja Euroopan talous elpyy. On hankala sanoa, kertoivatko herrat tämän talouskomissaarina ja ministerinä vai eurovaaliehdokkaina, jotka perustavat argumenttinsa ylioptimistisiin talousennusteisiin?

Suomen ongelma ei ole Keenin ja Whiten sanat muistaen julkinen velka itsessään, vaan julkinen velka, joka ei luo työtä eikä kasvua. Tällä hetkellä Suomen talouspolitiikka on täysin skitsofreenistä, sillä leikkaamme samalla kun velkaannumme. Tänä vuonna Oy Suomi AB:n talouskasvu jää EU-komission arvion mukaan 0,2 prosenttiin työttömyystilastojen rikkoessa ennätyksiä.

Tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa ei äänestetä eurosta eroamisen puolesta tai vastaan. Tulevissa vaaleissa äänestetään ennen kaikkea siitä, jatkaako Eurooppa leikkauspolitiikkaa ja talouskuria vai vaihtaako se talouspolitiikan suuntaa ja keskittyy inflaation torjumisen ja alhaisen korkotason sijaan työpaikkojen luomiseen ja investointeihin. Tämä kysymys tekee eurovaaleista historiallisen tärkeät, sillä seuraava katastrofi vältetään ainoastaan Euroopan talouspolitiikan kurssia muuttamalla.

Jos globaalin talouskriisin ainoa opetus oli, ettei taloustieteilijöitä kannata kuunnella ja että talouspolitiikkaa kannattaa tehdä fiilispohjalta tuulesta temmatuin teorioin, emme ole oppineet mitään. Kriisi ei ole kadonnut mihinkään. Ainoa ero vuoteen 2007 verrattuna on se, että tällä kertaa puu, johon perse edellä kiipeämme, on korkeampi ja pudotus pidempi.

Lähteet:

http://www.revalvaatio.org/wp/kaikki-nayttaa-samalta-kuin-2007/

http://www.fuw.ch/article/i-see-speculative-bubbles-like-in-2007/

http://www.everyinvestor.co.uk/analysis/2014/05/20/professor-steve-keen-warns-coming-financial-crisis-8104/

Kirjoitettaessa soi Aivovuoto - Jotkut parhaista kavereistani ovat pankkiireita