"Suurin osa suomalaisista köyhistä kaipaisi suoraan sanottuna vain 'ympäri korvia'", Henri Heikkinen, kokoomusnuori, naistenmies ja maailmanmatkaaja
Niin kutsuttu suomalainen rikas jaksaa ärsyttää. Etenkin Helsingin Sanomien ja muun median esiin nostamat “elämässä onnistujat”. Kyllä, minua opiskelevaa freelanceria, sinkkumiestä ja maailmanmatkaajaa rasittavat nämä mukamas “vitun rikkaat”.
Onneksi Suomesta puuttuu täysin sellainen rockafellermainen varakkuus, josta muualla nautitaan. Lähes absoluuttisen rikkauden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi sellaisia ihmisiä, joilla olisi rahaa.
Tämä kirjoitus ei kuitenkaan koske niitä muutamaa harvaa, jotka ovat ansainneet varallisuutensa aidosti ja isosti. Se koskee suurta määrää ihmisiä, jotka ovat mielellään uhriutumassa rikkaiksi.
Esimerkiksi Björn “Nalle” Wahlroosin tarinasta löytyvät kaikki mahdolliset syyt menestykseen aina rikkaasta suvusta lievään psykopatiaan, korkeaan koulutukseen ja valmiiksi pedattuun elämään.
Tämä artikkelin perusteella käsitys rikkaudesta on se, että asutaan kymmenen miljoonan kartanossa ja poltetaan sikaria, vaikka veroihin tai työntekijöiden palkkoihin ei ole varaa. Toinen esimerkki on ihan kuka tahansa suuren suvun 20-vuotias vesa, joka ei ole hakenut yhteenkään työpaikkaan - koskaan, mutta päässyt jokaiseen.
Toisaalta tämä artikkeli koskee niitä, jotka mieltävät itsensä rikkaiksi mussuttaen aiheesta milloin missäkin mediassa, vaikkei tilillä ole miljoonan miljoonaa.
Kiitän tässä välissä Henri Heikkistä kokoomusnuorista innostavasta tekstistä. Otin vapauden jalostaa osuvaa pohjaa totuudenmukaisemmaksi.
Kuten varmaan kaikki huomasivat, Suomessa julkaistiin kuluneella viikolla verotiedot ja taas sai hävetä suomalaista rikasta. Ei sieltä mitään Bill Gatesia tai Mark Zuckerbergia taaskaan paljastunut. Tosin sitäkin enemmän pienituloisia julkkiksia, lööpeistä tuttuja sukunimiä ja vanhaa perittyä rahaa. Mukarikkaita mukamenestyjiä.
Suomessa tuloerot ovat globaalisti verratuna pieniä. Tästä huolimatta trendi on kasvava, eikä tilanteesta voi kiittää Kataisen hallitusta. Silti jokasyksyinen verobingo katkeroittaa kansaa kuin vapaussota.
Koska onhan se väärin. Ei mun raha-asiat muille kuulu. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin mukaan tietojen julkistaminen on “perverssiä”, vaikka verotietojen ja rahaliikenteen läpinäkyvyys on keskeinen osa oikeudenmukaista pankkijärjestelmää.
Koska ei ole mitään salattavaa. Siitäkin huolimatta, että kaikista rikkaimmat ja kaikista rikollisimmat ovat kaikista innokkaimpia hallintarekisterien, pankkisalaisuuden ja verotietojen varjelijoita.
Global Financial Integrity arvioi kansainvälisten laittomien rahavirtojen määräksi varovaisen huikeat biljoona dollaria. Se on erittäin paljon rahaa, joka koostuu huume-, ase- ja ihmiskaupasta, korruptiosta, laittomista liiketoimista ja transaktioista. Kun päälle lätkäistään veronkierrosta koituvat veromenetykset, puhumme aivan käsittämättömästä summasta.
Yhdysvallat, jonka kauppatase on ajanut säästöliekille, hakee nyt verosaataviaan maailman pankkiholveista. Nimihirviö Foreign Account Tax Compliance Actin (Fatca) uhotaan tekevän lopun veroparatiiseista.
Fatca toimii yksinkertaisesti: ulkomaiset pankit lähettävät Yhdysvaltain kansalaisten tiedot veroviranomaisille. Jos pankki kieltäytyy, sille mätkäistään 30% sakkoverot. Käytännössä sopimus kääntyy myös toisinpäin, ja voimme pyytää kaikki Suomen kansalaisten tiedot Yhdysvalloista.
Samaan aikaan kun Suomessa ajetaan hallintarekisteriä, joka mahdollistaisi yritysten omistussuhteiden salaamisen, Britannia päätti julkistaa kaikki yritysten omistussuhteet. Suomi esiintyy mukamas avoimena yhteiskuntana, mutta samaan aikaan valmistelee lainmuutosta, joka tekisi meistä veroparatiisin, ja saa Yhdysvallat ja Britannian näyttämään robin hoodeilta. Tämä, jos mikä on perverssiä.
Pelkästään Fatca ja suomalaisten verotietojen julkistaminen eivät riitä. Korruption ja laittomien pääomavirtojen kitkemiseksi tarvitsemme automaattisen, globaalin verotietojen vaihto-ohjelman sekä yrityskohtaiset maaraportit. Suurimpia veronkiertäjiä eivät ole yksittäiset rikkaat vaan kansainväliset suuryritykset.
Eikä meillä ole edes niitä. Nokia meni, kaikki on ohi. Onneksi on yllättäjiä kuten Supercell, joka ei uhkaa loikata Irlantiin, maksaa mielellään veroja ja arvostaa suomalaista osaamista. Tällaisia rikkaita mukarikkaat vasta vihaavat, sillä kansa rakastaa heitä. He ovat rikastuneet omalla työllään ja innovaatioillaan.
Mukarikkaat puolestaan syyttävät kaikkia muita. Valtio on ongelma, työttömyys on valinta, duunari on laiska ja ennen kaikkea tämä järjestelmä sortaa rikkaita. Oikeiden rikkaiden suusta samaa kuulee tuskin koskaan.
Suomen “rikkaat” ovat jo vuosia toistelleet “miksei tässä maassa saa menestyä” -mantraa ja kateellisten panettelua. Kaikki, jotka kyseenalaistavat miljoonaoptiot ovat ankeuttajia. Ehkä suurin ero Nallen ja Supercellin välillä ei ole rahan määrä vaan se miten se ansaittiin.
En minä oikeasti vihaa rikkaita. Rikkaissa ei ole mitään vikaa, mutta rikollisissa paljonkin. Valitettavasti myös Suomessa on Casmir-Olliloita, joilta löytyy salaisia miljoonatilejä Liechensteinista ja Luxemburgista. Pelkkä ajatus Casmir-Ollilan karikatyyristä herättää minussa aggressioita.
Casmir-Ollilat ovat ulkoistaneet tiedotuksensa uskollisille mukarikkaille, jotka unelmoivat pääsystä Casmir-Ollilaksi Casmir-Ollilan paikalle. Eivät he oikeasti pääse ja lopulta Casmir-Olliloiden vero-optimointi on pois myös mukarikkaiden kukkarosta. Jo nyt Suomi menettää varovaisten arvioiden mukaan 800 miljoonaa euroa vuodessa kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän veronkierron vuoksi. Tästä meidän tulisi keskustella sosiaaliturvalla hilluvien vapaamatkustajien sijaan.
Poliittista keskustelua seuratessa tuntuu välillä siltä, että elintaso on elämäntapavalinta. Laitetaan puku päälle, skumppa käteen ja toistellaan suuren rahan sloganeita. Siinä on sitten hyvä vihata köyhiä, jotka tienaavat sossun tuilla enemmän kuin rehellinen yrittäjä. Sen paljastuminen verotiedoista on jokaisen mukarikkaan pahin painajainen.
Kaikista kauheinta on, jos joku muu ei jaa unelmaasi. Se vitun köyhä, jolle riittää riittävä toimeentulo. Se vasta onkin väärin!