Suhdeklinikka

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2016.

Kaikki oli hyvin, kunnes mies petti 1

KYSYMYS: Kaipailisin mielipiteitä ja neuvoja miten tästä tilanteesta voi päästä eteenpäin.

Olen seurustellut mieheni (tai siis nykyisin ex-mies) kanssa noin vuoden ja muutin pari kuukautta sitten mieheni omistamaan asuntoon. Ongelmamme alkoivat nostaa päätään samoihin aikoihin. Minä kipuilin hieman muuttoa ja saatoin (humalassa) sanoa asioita joita en tarkoittanut sillä olin peloissani elämänmuutoksesta.

Miehelläni on takanaan vaikea avioero, josta on aikaa nyt noin 2 vuotta. He ovat exänsä kanssa hyvissä väleissä edelleen ja minulla oli suhteen alkuaikoina hieman sulattelemista asian kanssa, mutta saimme keskusteltua asiasta. Miehestäni paistoi kuitenkin ettei hän ollut käsitellyt kaikkea eroonsa liittyviä asioita, vaikka koitti näin minulle vakuuttaakin. Yhteenpaluuta hän ei miettinyt, mutta ex-vaimon loukkaukset yms. olivat jättäneet häneen syvät jäljet.

Pari viikkoa yhteenmuuton jälkeen mieheni paljasti humalassa, että on ihastunut työkaveriinsa. Menin tiedosta totta kai shokkiin, luulinhan meidän olevan onnellisia ja uuden yhteisen elämän alussa. Puhuimme asiasta seuraavana päivänä ja molemmat halusivat kaikesta huolimatta jatkaa suhdettamme. Mies lupasi lopettaa yhteydenpidon työkaveriinsa. Seuraava viikko oli meidän molempien mielestä yksi parhaimmista viikoista ja miehin on jälkikäteen sanonut olleensa tuon viikon todella onnellinen. Kuitenkin viikon päätteeksi pikkujouluissaan hän päätyi pettämään minua tuon samaisen työkaverinsa kanssa. Mies kertoi asiasta itse kotiin palattuaan. Minä lähdin pois yhteisestä kodistamme. Mies kuitenkin aneli ja rukoili minut takaisin. Sanoi katuvansa ja haluaa vain minut. Menin takaisin, ehtona että vähentää juomista ja menemme juttelemaan tilanteesta ulkopuoliselle.

Seuraava kuukausi meni olosuhteisiin nähden hyvin. Mies ei pitänyt kuin pakollisissa työasioissa yhteyttä tähän tyttöön. Minulla oli kuitenkin paha olla, koska epäilin koko ajan. Pelkäsin hänen viestittelevän sille tytölle joka kerta kun hänellä oli puhelin kädessään. Mieheni yritti kyllä voittaa luottamustani takaisin ja meillä oli oikeasti todella hyviäkin hetkiä. Tilanne alkoi kärjistyä noin viikko ennen joulua. Molemmilla oli paljon menoja jossa käytettiin alkoholia ja iltamme päättyivät aina riitoihin, jossa riitelimme tästä kolmannesta osapuolesta. Minä nostin myös eron usein esille, mutta peruin puheeni aamun tullen.

Viimeinen isku tuli uudenvuoden tienoilla kun miehin oli viettämässä iltaa kavereidensa kanssa. Tämä tyttö oli sitten lyöttäytynyt seuraan ja he olivat suudelleet. Jotenkin vain tiesin jo illalla ettei kaikki ole hyvin ja kysyinkin heti miehen palattua olivatko fiilikseni oikeassa ja olivathan ne. Pakkasin tavarani siltä seisomalta ja lähdin vanhemmilleni.

Nyt aikaa on kulunut noin puolitoista viikkoa. Olemme miehen kanssa edelleen joka päivä viestitelleet. Hän ei tiedä vieläkään mitä haluaa. On tavannut muutaman kerran tätä työpaikan tyttöä työajan ulkopuolella, mutta kertoo myös rakastavansa ja ikävöivänsä minua. Molemmat ovat sitä mieltä, että suhteessamme ei ollut ennen tätä mitään vikaa. Arki on ollut miehen mielestä erinomaista ja niin minunkin. Sen takia mietinkin, pelkääkö mies niin paljon hylätyksi tulemista. Pelkää että kaikki tämäkin hyvä päättyy, joten teki sen sitten itse, ennen kuin minä ehdin? Olemme myös keskustelleet siitä olisiko tämä ihastuminen ”vain” seurasta hänen omasta identiteettikriisistään ja käsittelemättömistä asioista. Mies on myöntänyt että hänellä niitä on, mutta sanoo myös että vaikka ajattelee minua koko ajan on myös tämä toinen mielessä silloin tällöin. Hän ei enää halua satuttaa minua.

Olen erostamme aivan rikki. En pysty syömään enkä nukkumaan. Myönnän painostavani miestä tekemään ratkaisuja, nyt hän roikottaa minua löysässä hirressä, vaikka olemmekin virallisesti erossa. Rakastan häntä sydämeni pohjasta ja jos kyse on ”vain” hänen kriisistään jonka seurauksena on mennyt näin pihalle omasta elämästään, haluaisin tukea enkä hylätä häntä. Mutta mistä tiedän etten vain satuta itseäni entistä pahemmin? Nämä ovat olleet elämäni pahimmat viikot, en pysty lopettamaan yhteydenpitoa vaikka järki sanoo, että se olisi paras ratkaisu.

Neuvoton, 30

VASTAUS: Olette seurustelleet vuoden, olleet avoliitossa kaksi kuukautta ja nyt erossa puolitoista viikkoa. Yhteen muuton jälkeen nuori parisuhteenne on joutunut ikävään pyöritykseen. Hyvällä syyllä mietit, mistä ihmeestä on kysymys ja miten tilanteesta voi päästä eteenpäin. Sanot, että kyse on ”vain” hänen kriisistään, jonka seurauksena hän on mennyt näin pihalle omasta elämästään. Olet varmaankin oikeassa. Miehesi aiemmat rankat kokemukset vaikuttavat hänen reagointiinsa. Olisiko kuitenkin myös niin, että kummallakin teistä on oma osuutenne parisuhteenne tilanteessa. Kokemukseni mukaan kovin harvoin parisuhteen tilanne on vain yksipuolisesti jomman kumman aiheuttama.

Miehelläsi on takana vaikea avioero ja ex-vaimon loukkaukset ovat jättäneet häneen syvät jäljet. Tosin kuvaat, että he ovat tästä huolimatta hyvissä väleissä, mikä oli sinulle alussa hieman hankalaa. Sanot, että sinä kipuilit yhteenmuuttoa ja pelkäsit elämänmuutosta. Miksi yhteenmuuttaminen oli sinulle vaikeaa? Mitä olivat konkreettisesti ne asiat mitä sinä kipuilit, epäröit, pelkäsit? Onko niin, että et pystynyt puhumaan peloistasi tai epävarmuuksistasi vaan ne näkyivät niin, että sanoit miehellesi asioita, joita et tarkoittanut? Onko siis niin, että loukkasit häntä kuten hänen ex-vaimonsa oli tehnyt? Eli satutit häntä mahdollisesti näihin vanhoihin haavoihin? Pystyittekö kunnolla käsittelemään näitä asioita vai jäivätkö ne vaikuttamaan suhteeseenne? Sillä parin viikon kuluttua miehesi kertoi ihastuneensa työkaveriinsa. Siitä on alkanut sopimisen, yrittämisen, pettämisen sekä riitelyn kierre, jossa kumpikin on satuttanut ja loukannut toisiaan.

On selvää, että näin jatkamalla aiheutatte lisää tuhoa itsellenne ja toisillenne. Eräs asia mihin kiinnitin tarinassasi huomiota on, että asioita tapahtuu ja sanotaan humalassa. Oletteko itse pysähtyneet miettimään mihin tarvitsette noin humalahakuista juomista ja mikä on alkoholin osuus parisuhteenne tilanteissa? Mikä vaikutus mahdollisesti olisi sillä, että lopettaisitte, edes toistaiseksi, kaiken juomisen? Miehesi ei tällä hetkellä tiedä mitä haluaa. Hän pitää yhteyttä teihin molempiin. Sinä et pysty irtautumaan tuosta kuviosta vaikka järkesi sanoo, että se olisi paras ratkaisu. Mieleeni tulee ainakin kolme vaihtoehtoa:
1. Haette keskusteluapua yhdessä ja yritätte ulkopuolisen avulla päästä ymmärtämään uudella tavalla mitä välillänne oikein tapahtuu. Tämä on hyvä vaihtoehto siinä tapauksessa jos kumpikin teistä näkee toivoa yhteisessä parisuhteessanne. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että mies katkaisee ainakin toistaiseksi yhteydenpidon tähän kolmanteen osapuoleen.
2. Mies hakee keskusteluapua yksin. Tällöin hän voi rauhassa pohtia omalta osaltaan sitä mistä on kyse ja mitä hän pohjimmiltaan haluaa. Tämä vaihtoehto edellyttää sitä, että mies on motivoitunut pohtimaan asioitaan.
3. Sinä haet keskusteluapua yksin. Tällöin pystyt saamaan tukea ahdistukseesi. Ulkopuolisen ihmisen avulla pystyt tarkastelemaan sekä omaa osuuttasi että yhteistä suhdettanne. Tämä voi auttaa sinua uudenlaiseen vuorovaikutukseen miehesi kanssa tai tekemään lopullisen eropäätöksen.

Kun tilanne parisuhteessa menee riittävän solmuun se tarkoittaa usein sitä, että parin on hyvin vaikea kahden kesken irrottautua huonosta kuviosta ja päästä keskustelemaan asioista uudella tavalla. Asiat pyörivät vain samoilla radoilla ja irrottautumisyritykset voivat syventää loukkauksia ja epätoivoa. Kun parisuhteessa on tapahtunut loukkauksia puolin ja toisin, on myös tärkeää päästä yhdessä keskustelemaan niistä tavalla, joka mahdollistaa uudenlaisen turvallisuudentunteen rakentumisen. Tämä on edellytyksenä sille, että suhde voi rakentua turvalliselle perustalle.

Kuulostaa siltä, että välillänne on paljon hyvää ja toimivaa. Parisuhteestanne on puuttunut kuitenkin luottamusta ja turvallisuutta. Ilman niitä mikään parisuhde ei voi olla onnellinen.

Hyvää jatkoa teille, yhdessä tai erikseen, toivottaen
Perheneuvoja Helena

Poikaystävä ei osoita tunteitaan

KYSYMYS: Mikä avuksi, kun poikaystävä ei osoita tunteitaan ollenkaan silloin kun ei nähdä?

MH 16

VASTAUS: Vaikka kysymyksesi on lyhyt, siihen ei välttämättä ole ihan yksinkertaista vastausta. Koska viestissäsi ei juuri ole tietoa teidän tilanteestanne tai teistä, joudun vastaamaan oletuksin ja yleisellä tasolla.

Nimimerkkisi perusteella oletan, että olet 16-vuotias, mikä todennäköisimmin tarkoittaa sitä, että poikaystäväsikin on nuori. Tämä tarkoittaa sitä, että tuossa iässä me monella tavalla opettelemme ja harjoittelemme parisuhteessa olemista. Jokainen parisuhde, myöhemmälläkin iällä, opettaa meille jotain sekä itsestämme että ihmisistä, ylipäätään ihmissuhteessa olemisesta.

Nyt sinä olet huomannut, että tarvitset poikaystävältäsi erossa ollessanne enemmän tunteiden osoittamista kuin mitä hän tekee. Mitä muuten tarkoitat tunteiden osoittamisella? Tarkoitatko, että kaipaat sitä, että hän sanoo välittävänsä sinusta, rakastavansa sinua, ikävöivänsä sinua? Tarkoitatko, että toivot hänen soittavan, lähettävän viestejä, pitävän enemmän yhteyttä erossa ollessanne? Mikä olo sinulle tulee kun hän ei osoita tunteitaan? Tuleeko sinulle pelko tai huoli, että hän ei välitä? Oletko puhunut hänelle tästä tarpeestasi ja siitä miksi se on sinulle tärkeää? Saattaa olla, että poikaystäväsi ei edes tule ajatelleeksi sitä, että tunteiden osoittaminen erossa ollessanne on sinulle tärkeää. Entä osoittaako hän sinulle tunteitaan kun olette yhdessä? Miten hän sen silloin tekee? Vakuuttaako se sinulle, että olet tärkeä?

Jäin myös miettimään miten pitkään olette olleet yhdessä? Joskus näet suhteen alussa saatamme olla epävarmoja toisen tunteista ja erityisesti silloin tarvitsemme sitä, että konkreettisesti näemme sen, että suhteemme on merkityksellinen myös toiselle osapuolelle. Kun olemme epävarmoja toisen tunteista, niin tunneyhteys ei välttämättä kanna erossa ollessa. Kuitenkin parisuhteen tunneyhteyden tulisi kestää myös erossa oleminen. Muutoin on vaarana, että parisuhteesta tulee liian tiivis ja tukala.

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä, joiden tarpeet ja toiveet ovat erilaisia. Jotta kaksi ihmistä voi elää yhdessä, se vaatii aina myös kummankin olemisen tapojen yhteensovittamista. Siksi on tärkeää, että pari oppisi puhumaan niistä asioista mitä kumpikin tarvitsee ja kaipaa. Omien toiveiden ja tarpeiden esiin tuominen on tärkeää. Se on kuitenkin eri asia kuin vaatiminen. Jossain määrin me joudumme aina myös suostumaan siihen, että toisen tapa olla suhteessa on osin erilainen kuin omamme. On myös tärkeää oppia sietämään ja sallimaan sitä, että toisella on kiinnostuksenkohteita ja tekemistä, johon minä en välttämättä kuulu. Voihan tosiaan olla, että poikaystäväsi tarvitsee omaa aikaa tai tekemistä ja hän ei ajattele tuolloin teidän suhdetta tai sinua, eikä myöskään ehkä tiedä että sinä huolestut.

Ehdotan, että kerrot poikaystävällesi, että kaipaat enemmän tunteiden osoittamista kun olette erossa. Kerro mikä olo sinulle tulee jos hän ei osoita tunteitaan. Kerro mitä konkreettisesti toivoisit häneltä. Kysy olisiko se mahdollista. Saattaa olla, että näin puhumalla autat häntä oppimaan jotain uutta parisuhteessa olemisesta. Erossa olemisen sietää parhaiten kun voi luottaa suhteeseen ja siihen, että on tärkeä toiselle. Siksi kysymyksesi oli tärkeä.

Hyvää jatkoa sinulle!
Perheneuvoja Helena

Milloin saa rakastua uudelleen?

KYSYMYS: Milloin saa rakastua, kun edellisestä suhteesta on vain vähän aikaa?

Olen pian 42-vuotias mies ja edellinen parisuhteeni (avioliitto) päättyi vain n. 2-3 kuukautta sitten. Exällä oli jo uusi mies, ennen kuin ehdin edes muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Tietoisuus exän uudesta suhteesta romahdutti minut täysin ja jouduinkin pitkälle sairauslomalle sen johdosta. Lääkärien, psykologin ja ystävien avulla olen päässyt jälleen jaloilleni. Olen käsitellyt kaiken mahdollisen edellisestä suhteestani ja "poistanut" sen kokonaan elämästäni. En tunne enää vihaa tai pettymystä jota minulle tuotettiin.

Menin pari kuukautta sitten eräälle nettideittisivulle ja siellä tapasin aivan ihanan ihmisen, joka ymmärtää, mitä minulle on tapahtunut. Nyt kun olen tapaillut häntä noin kuukauden verran, niin tunteeni häntä kohtaan ovat valtavat ja tunnen jälleen sitä rakastumisen ihanuutta. Etenen edelleen varovasti, vaikka olenkin rakkauttani hänelle tunnustanut. Ei olla suunniteltu mitään suuria muutoksia elämiimme, muuta kuin että tapaillaan ja vain toisiamme. Ja koska molemmilla on lapsia, niin sekin pitää ottaa huomioon. Omasta mielestäni pitäisi pystyä jatkamaan elämää, eikä jäädä sohvan nurkkaan itkemään ja odottamaan. Tuskin kukaan kotoa tulee hakemaan.

Onko siis ok rakastua, vaikka edellisen suhteen päättymisestä onkin noin vähän aikaa? Eräille kavereilleni taitaa olla ongelmana, koska kokevat etten ole valmis ja pitäisi surra asiaa monta kuukautta, ellei jopa vuosia. Olen kuitenkin tunneihminen, niin miksi aina pitäisi ajatella järjellä?

VASTAUS: Onko ok rakastua vaikka edellisestä suhteesta on vain vähän aikaa? Vaikea kysymys, mutta tarkastellaanpa asiaa kuvaamastasi tilanteesta käsin. Sanoit, että jotkut kavereistasi mahdollisesti ovat sitä mieltä, että et ole vielä valmis, ja että pitäisi surra monta kuukautta, jopa vuosia. Mistäköhän kaverisi mahtavat olla huolissaan? Sillä kieltämättä minäkin huomasin viestiäsi lukiessani miettiväni, että miten tämä kaikki tapahtunut mahtuu 2-3 kuukauteen. Kerrot avioliittosi päättyneen 2-3 kuukautta sitten. Entisellä puolisollasi oli uusi suhde jo ennen kuin ehditte muuttaa erillenne. Tämä romahdutti sinut täysin ja jouduit pitkälle sairaslomalle. Olet toipunut lääkärien, psykologien ja ystävien avulla. Sanot, että olet käsitellyt kaiken mahdollisen edellisestä suhteestasi ja ”poistanut” sen kokonaan elämästäsi. Pari kuukautta sitten menit deittisivustolle, jossa tapasit kuukausi sitten ihanan ihmisen, jota kohtaan sinulla on valtavia tunteita. Olet rakastunut mutta pyritte etenemään varovasti.

Kertomasi saa minut miettimään onko mahdollista romahtaa erosta täydellisesti, toipua ja käsitellä kaikki mahdollinen entisestä suhteesta ja ”poistaa” se kokonaan elämästä, noin parin kuukauden ajanjaksolla. Minä ajattelisin, että se ei ole mahdollista. Ajattelen, että on lähes mahdotonta edes pidemmällä aikavälillä käsitellä ”kaikki mahdollinen” aiemmasta parisuhteesta. Puhumattakaan siitä, että ”poistaisimme” sen kokonaan elämästämme. Saattaa olla, että provosoin ja tahallani ymmärrän sinun sanomaasi vähän väärin. Mutta se, mitä haluan sanoa on, että toipuminen ei ole sitä, että käännämme selän, poistamme kaiken aiemmin kokemamme ja otamme tilalle uutta. Toipuminen on sitä, että me integroimme eli liitämme osaksi elämäntarinaamme aiemmin kokemamme sekä kannamme kokemaamme mukanamme ja liitämme uutta osaksi itseämme. Uusi limittyy aina vanhaan. Ei poista sitä. Tämä vaatii usein aikaa. Uusi rakkaus ei poista aiemmin kokemaamme rakkautta tai kärsimystä vaikka parhaimmillaan korjaa ja hoitaa meitä. Uuden rakkauden ja uusien parisuhteiden haaste usein onkin, miten ne kestävät sitä tosiasiaa, että ”vanha” on ollut ja on edelleen olemassa. Konkreettisimpana muistutuksena tästä ovat yleensä lapset aiemmista suhteista.

Monet rakastuvat ulkopuolisten ihmisten ja entisten kumppanien silmin ”sopimattoman” nopeasti eron jälkeen. Monissa ihmisissä on tuolloin toive ja alttius löytää elämäänsä uutta sekä varmistaa oma kelpaamisensa ja että ei jää yksin. On helppo ymmärtää, että tuntuu ihanalta kokea rakkautta eron ja vaikeiden tunteiden jälkeen. On myös helppoa ymmärtää ympärillä olevien ihmisten reaktiota, jotka katsovat tilannetta kauempaa, ilman eron ja rakastumisen tuomaa tunnemyrskyä.

Hyvä kun mainitsit lapset, sillä lasten on usein erotilanteessa vaikea pysyä mukana muutoksissa ja ratkaisuissa. Erossa lapset tarvitsisivat erityistä hoivaa ja huolenpitoa kokeakseen olevansa turvassa. Ahdistus ja suru mutta myös rakastuminen ja uusi parisuhde vievät paljon kapasiteettiä vanhemman mielestä. Vaarana on, että vanhemmalla ei ole näissä tilanteissa riittävästi tilaa ja herkkyyttä lapsen tarpeille. Jarruttaminen on erityisen tärkeää lasten takia.

Ei kai kukaan ulkopuolinen voi tietää mikä on oikea tapa ja tahti rakastua uudelleen eron jälkeen. Aika monet huomaavat alun huuman jälkeen, että tahti taisi sittenkin olla liian nopea. Ei näet riitä, että tahti sopii parille itselleen. Sen pitää sopia myös ympärillä oleville ihmisille -lapsille, sukulaisille ja ystäväpiirille. Muutoin uusi parisuhde jää liian irralliseksi saarekkeesi eikä asetu ympäristöön, jossa sen tulisi pystyä elämään. Tämä kuormittaa uutta rakkautta ja huonoimmillaan johtaa uuteen eroon. Siksikin kuulostaa hyvältä kun sanot, että etenette hitaasti.

Toivotan paljon onnea uuteen rakkauteesi!
Perheneuvoja Helena