KYSYMYS: Milloin saa rakastua, kun edellisestä suhteesta on vain vähän aikaa?
Olen pian 42-vuotias mies ja edellinen parisuhteeni (avioliitto) päättyi vain n. 2-3 kuukautta sitten. Exällä oli jo uusi mies, ennen kuin ehdin edes muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Tietoisuus exän uudesta suhteesta romahdutti minut täysin ja jouduinkin pitkälle sairauslomalle sen johdosta. Lääkärien, psykologin ja ystävien avulla olen päässyt jälleen jaloilleni. Olen käsitellyt kaiken mahdollisen edellisestä suhteestani ja "poistanut" sen kokonaan elämästäni. En tunne enää vihaa tai pettymystä jota minulle tuotettiin.
Menin pari kuukautta sitten eräälle nettideittisivulle ja siellä tapasin aivan ihanan ihmisen, joka ymmärtää, mitä minulle on tapahtunut. Nyt kun olen tapaillut häntä noin kuukauden verran, niin tunteeni häntä kohtaan ovat valtavat ja tunnen jälleen sitä rakastumisen ihanuutta. Etenen edelleen varovasti, vaikka olenkin rakkauttani hänelle tunnustanut. Ei olla suunniteltu mitään suuria muutoksia elämiimme, muuta kuin että tapaillaan ja vain toisiamme. Ja koska molemmilla on lapsia, niin sekin pitää ottaa huomioon. Omasta mielestäni pitäisi pystyä jatkamaan elämää, eikä jäädä sohvan nurkkaan itkemään ja odottamaan. Tuskin kukaan kotoa tulee hakemaan.
Onko siis ok rakastua, vaikka edellisen suhteen päättymisestä onkin noin vähän aikaa? Eräille kavereilleni taitaa olla ongelmana, koska kokevat etten ole valmis ja pitäisi surra asiaa monta kuukautta, ellei jopa vuosia. Olen kuitenkin tunneihminen, niin miksi aina pitäisi ajatella järjellä?
VASTAUS: Onko ok rakastua vaikka edellisestä suhteesta on vain vähän aikaa? Vaikea kysymys, mutta tarkastellaanpa asiaa kuvaamastasi tilanteesta käsin. Sanoit, että jotkut kavereistasi mahdollisesti ovat sitä mieltä, että et ole vielä valmis, ja että pitäisi surra monta kuukautta, jopa vuosia. Mistäköhän kaverisi mahtavat olla huolissaan? Sillä kieltämättä minäkin huomasin viestiäsi lukiessani miettiväni, että miten tämä kaikki tapahtunut mahtuu 2-3 kuukauteen. Kerrot avioliittosi päättyneen 2-3 kuukautta sitten. Entisellä puolisollasi oli uusi suhde jo ennen kuin ehditte muuttaa erillenne. Tämä romahdutti sinut täysin ja jouduit pitkälle sairaslomalle. Olet toipunut lääkärien, psykologien ja ystävien avulla. Sanot, että olet käsitellyt kaiken mahdollisen edellisestä suhteestasi ja ”poistanut” sen kokonaan elämästäsi. Pari kuukautta sitten menit deittisivustolle, jossa tapasit kuukausi sitten ihanan ihmisen, jota kohtaan sinulla on valtavia tunteita. Olet rakastunut mutta pyritte etenemään varovasti.
Kertomasi saa minut miettimään onko mahdollista romahtaa erosta täydellisesti, toipua ja käsitellä kaikki mahdollinen entisestä suhteesta ja ”poistaa” se kokonaan elämästä, noin parin kuukauden ajanjaksolla. Minä ajattelisin, että se ei ole mahdollista. Ajattelen, että on lähes mahdotonta edes pidemmällä aikavälillä käsitellä ”kaikki mahdollinen” aiemmasta parisuhteesta. Puhumattakaan siitä, että ”poistaisimme” sen kokonaan elämästämme. Saattaa olla, että provosoin ja tahallani ymmärrän sinun sanomaasi vähän väärin. Mutta se, mitä haluan sanoa on, että toipuminen ei ole sitä, että käännämme selän, poistamme kaiken aiemmin kokemamme ja otamme tilalle uutta. Toipuminen on sitä, että me integroimme eli liitämme osaksi elämäntarinaamme aiemmin kokemamme sekä kannamme kokemaamme mukanamme ja liitämme uutta osaksi itseämme. Uusi limittyy aina vanhaan. Ei poista sitä. Tämä vaatii usein aikaa. Uusi rakkaus ei poista aiemmin kokemaamme rakkautta tai kärsimystä vaikka parhaimmillaan korjaa ja hoitaa meitä. Uuden rakkauden ja uusien parisuhteiden haaste usein onkin, miten ne kestävät sitä tosiasiaa, että ”vanha” on ollut ja on edelleen olemassa. Konkreettisimpana muistutuksena tästä ovat yleensä lapset aiemmista suhteista.
Monet rakastuvat ulkopuolisten ihmisten ja entisten kumppanien silmin ”sopimattoman” nopeasti eron jälkeen. Monissa ihmisissä on tuolloin toive ja alttius löytää elämäänsä uutta sekä varmistaa oma kelpaamisensa ja että ei jää yksin. On helppo ymmärtää, että tuntuu ihanalta kokea rakkautta eron ja vaikeiden tunteiden jälkeen. On myös helppoa ymmärtää ympärillä olevien ihmisten reaktiota, jotka katsovat tilannetta kauempaa, ilman eron ja rakastumisen tuomaa tunnemyrskyä.
Hyvä kun mainitsit lapset, sillä lasten on usein erotilanteessa vaikea pysyä mukana muutoksissa ja ratkaisuissa. Erossa lapset tarvitsisivat erityistä hoivaa ja huolenpitoa kokeakseen olevansa turvassa. Ahdistus ja suru mutta myös rakastuminen ja uusi parisuhde vievät paljon kapasiteettiä vanhemman mielestä. Vaarana on, että vanhemmalla ei ole näissä tilanteissa riittävästi tilaa ja herkkyyttä lapsen tarpeille. Jarruttaminen on erityisen tärkeää lasten takia.
Ei kai kukaan ulkopuolinen voi tietää mikä on oikea tapa ja tahti rakastua uudelleen eron jälkeen. Aika monet huomaavat alun huuman jälkeen, että tahti taisi sittenkin olla liian nopea. Ei näet riitä, että tahti sopii parille itselleen. Sen pitää sopia myös ympärillä oleville ihmisille -lapsille, sukulaisille ja ystäväpiirille. Muutoin uusi parisuhde jää liian irralliseksi saarekkeesi eikä asetu ympäristöön, jossa sen tulisi pystyä elämään. Tämä kuormittaa uutta rakkautta ja huonoimmillaan johtaa uuteen eroon. Siksikin kuulostaa hyvältä kun sanot, että etenette hitaasti.
Toivotan paljon onnea uuteen rakkauteesi!
Perheneuvoja Helena
