Kaikki oli hyvin, kunnes mies petti

3.2.2016 10:53
Suhdeklinikka

KYSYMYS: Kaipailisin mielipiteitä ja neuvoja miten tästä tilanteesta voi päästä eteenpäin.

Olen seurustellut mieheni (tai siis nykyisin ex-mies) kanssa noin vuoden ja muutin pari kuukautta sitten mieheni omistamaan asuntoon. Ongelmamme alkoivat nostaa päätään samoihin aikoihin. Minä kipuilin hieman muuttoa ja saatoin (humalassa) sanoa asioita joita en tarkoittanut sillä olin peloissani elämänmuutoksesta.

Miehelläni on takanaan vaikea avioero, josta on aikaa nyt noin 2 vuotta. He ovat exänsä kanssa hyvissä väleissä edelleen ja minulla oli suhteen alkuaikoina hieman sulattelemista asian kanssa, mutta saimme keskusteltua asiasta. Miehestäni paistoi kuitenkin ettei hän ollut käsitellyt kaikkea eroonsa liittyviä asioita, vaikka koitti näin minulle vakuuttaakin. Yhteenpaluuta hän ei miettinyt, mutta ex-vaimon loukkaukset yms. olivat jättäneet häneen syvät jäljet.

Pari viikkoa yhteenmuuton jälkeen mieheni paljasti humalassa, että on ihastunut työkaveriinsa. Menin tiedosta totta kai shokkiin, luulinhan meidän olevan onnellisia ja uuden yhteisen elämän alussa. Puhuimme asiasta seuraavana päivänä ja molemmat halusivat kaikesta huolimatta jatkaa suhdettamme. Mies lupasi lopettaa yhteydenpidon työkaveriinsa. Seuraava viikko oli meidän molempien mielestä yksi parhaimmista viikoista ja miehin on jälkikäteen sanonut olleensa tuon viikon todella onnellinen. Kuitenkin viikon päätteeksi pikkujouluissaan hän päätyi pettämään minua tuon samaisen työkaverinsa kanssa. Mies kertoi asiasta itse kotiin palattuaan. Minä lähdin pois yhteisestä kodistamme. Mies kuitenkin aneli ja rukoili minut takaisin. Sanoi katuvansa ja haluaa vain minut. Menin takaisin, ehtona että vähentää juomista ja menemme juttelemaan tilanteesta ulkopuoliselle.

Seuraava kuukausi meni olosuhteisiin nähden hyvin. Mies ei pitänyt kuin pakollisissa työasioissa yhteyttä tähän tyttöön. Minulla oli kuitenkin paha olla, koska epäilin koko ajan. Pelkäsin hänen viestittelevän sille tytölle joka kerta kun hänellä oli puhelin kädessään. Mieheni yritti kyllä voittaa luottamustani takaisin ja meillä oli oikeasti todella hyviäkin hetkiä. Tilanne alkoi kärjistyä noin viikko ennen joulua. Molemmilla oli paljon menoja jossa käytettiin alkoholia ja iltamme päättyivät aina riitoihin, jossa riitelimme tästä kolmannesta osapuolesta. Minä nostin myös eron usein esille, mutta peruin puheeni aamun tullen.

Viimeinen isku tuli uudenvuoden tienoilla kun miehin oli viettämässä iltaa kavereidensa kanssa. Tämä tyttö oli sitten lyöttäytynyt seuraan ja he olivat suudelleet. Jotenkin vain tiesin jo illalla ettei kaikki ole hyvin ja kysyinkin heti miehen palattua olivatko fiilikseni oikeassa ja olivathan ne. Pakkasin tavarani siltä seisomalta ja lähdin vanhemmilleni.

Nyt aikaa on kulunut noin puolitoista viikkoa. Olemme miehen kanssa edelleen joka päivä viestitelleet. Hän ei tiedä vieläkään mitä haluaa. On tavannut muutaman kerran tätä työpaikan tyttöä työajan ulkopuolella, mutta kertoo myös rakastavansa ja ikävöivänsä minua. Molemmat ovat sitä mieltä, että suhteessamme ei ollut ennen tätä mitään vikaa. Arki on ollut miehen mielestä erinomaista ja niin minunkin. Sen takia mietinkin, pelkääkö mies niin paljon hylätyksi tulemista. Pelkää että kaikki tämäkin hyvä päättyy, joten teki sen sitten itse, ennen kuin minä ehdin? Olemme myös keskustelleet siitä olisiko tämä ihastuminen ”vain” seurasta hänen omasta identiteettikriisistään ja käsittelemättömistä asioista. Mies on myöntänyt että hänellä niitä on, mutta sanoo myös että vaikka ajattelee minua koko ajan on myös tämä toinen mielessä silloin tällöin. Hän ei enää halua satuttaa minua.

Olen erostamme aivan rikki. En pysty syömään enkä nukkumaan. Myönnän painostavani miestä tekemään ratkaisuja, nyt hän roikottaa minua löysässä hirressä, vaikka olemmekin virallisesti erossa. Rakastan häntä sydämeni pohjasta ja jos kyse on ”vain” hänen kriisistään jonka seurauksena on mennyt näin pihalle omasta elämästään, haluaisin tukea enkä hylätä häntä. Mutta mistä tiedän etten vain satuta itseäni entistä pahemmin? Nämä ovat olleet elämäni pahimmat viikot, en pysty lopettamaan yhteydenpitoa vaikka järki sanoo, että se olisi paras ratkaisu.

Neuvoton, 30

VASTAUS: Olette seurustelleet vuoden, olleet avoliitossa kaksi kuukautta ja nyt erossa puolitoista viikkoa. Yhteen muuton jälkeen nuori parisuhteenne on joutunut ikävään pyöritykseen. Hyvällä syyllä mietit, mistä ihmeestä on kysymys ja miten tilanteesta voi päästä eteenpäin. Sanot, että kyse on ”vain” hänen kriisistään, jonka seurauksena hän on mennyt näin pihalle omasta elämästään. Olet varmaankin oikeassa. Miehesi aiemmat rankat kokemukset vaikuttavat hänen reagointiinsa. Olisiko kuitenkin myös niin, että kummallakin teistä on oma osuutenne parisuhteenne tilanteessa. Kokemukseni mukaan kovin harvoin parisuhteen tilanne on vain yksipuolisesti jomman kumman aiheuttama.

Miehelläsi on takana vaikea avioero ja ex-vaimon loukkaukset ovat jättäneet häneen syvät jäljet. Tosin kuvaat, että he ovat tästä huolimatta hyvissä väleissä, mikä oli sinulle alussa hieman hankalaa. Sanot, että sinä kipuilit yhteenmuuttoa ja pelkäsit elämänmuutosta. Miksi yhteenmuuttaminen oli sinulle vaikeaa? Mitä olivat konkreettisesti ne asiat mitä sinä kipuilit, epäröit, pelkäsit? Onko niin, että et pystynyt puhumaan peloistasi tai epävarmuuksistasi vaan ne näkyivät niin, että sanoit miehellesi asioita, joita et tarkoittanut? Onko siis niin, että loukkasit häntä kuten hänen ex-vaimonsa oli tehnyt? Eli satutit häntä mahdollisesti näihin vanhoihin haavoihin? Pystyittekö kunnolla käsittelemään näitä asioita vai jäivätkö ne vaikuttamaan suhteeseenne? Sillä parin viikon kuluttua miehesi kertoi ihastuneensa työkaveriinsa. Siitä on alkanut sopimisen, yrittämisen, pettämisen sekä riitelyn kierre, jossa kumpikin on satuttanut ja loukannut toisiaan.

On selvää, että näin jatkamalla aiheutatte lisää tuhoa itsellenne ja toisillenne. Eräs asia mihin kiinnitin tarinassasi huomiota on, että asioita tapahtuu ja sanotaan humalassa. Oletteko itse pysähtyneet miettimään mihin tarvitsette noin humalahakuista juomista ja mikä on alkoholin osuus parisuhteenne tilanteissa? Mikä vaikutus mahdollisesti olisi sillä, että lopettaisitte, edes toistaiseksi, kaiken juomisen? Miehesi ei tällä hetkellä tiedä mitä haluaa. Hän pitää yhteyttä teihin molempiin. Sinä et pysty irtautumaan tuosta kuviosta vaikka järkesi sanoo, että se olisi paras ratkaisu. Mieleeni tulee ainakin kolme vaihtoehtoa:
1. Haette keskusteluapua yhdessä ja yritätte ulkopuolisen avulla päästä ymmärtämään uudella tavalla mitä välillänne oikein tapahtuu. Tämä on hyvä vaihtoehto siinä tapauksessa jos kumpikin teistä näkee toivoa yhteisessä parisuhteessanne. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että mies katkaisee ainakin toistaiseksi yhteydenpidon tähän kolmanteen osapuoleen.
2. Mies hakee keskusteluapua yksin. Tällöin hän voi rauhassa pohtia omalta osaltaan sitä mistä on kyse ja mitä hän pohjimmiltaan haluaa. Tämä vaihtoehto edellyttää sitä, että mies on motivoitunut pohtimaan asioitaan.
3. Sinä haet keskusteluapua yksin. Tällöin pystyt saamaan tukea ahdistukseesi. Ulkopuolisen ihmisen avulla pystyt tarkastelemaan sekä omaa osuuttasi että yhteistä suhdettanne. Tämä voi auttaa sinua uudenlaiseen vuorovaikutukseen miehesi kanssa tai tekemään lopullisen eropäätöksen.

Kun tilanne parisuhteessa menee riittävän solmuun se tarkoittaa usein sitä, että parin on hyvin vaikea kahden kesken irrottautua huonosta kuviosta ja päästä keskustelemaan asioista uudella tavalla. Asiat pyörivät vain samoilla radoilla ja irrottautumisyritykset voivat syventää loukkauksia ja epätoivoa. Kun parisuhteessa on tapahtunut loukkauksia puolin ja toisin, on myös tärkeää päästä yhdessä keskustelemaan niistä tavalla, joka mahdollistaa uudenlaisen turvallisuudentunteen rakentumisen. Tämä on edellytyksenä sille, että suhde voi rakentua turvalliselle perustalle.

Kuulostaa siltä, että välillänne on paljon hyvää ja toimivaa. Parisuhteestanne on puuttunut kuitenkin luottamusta ja turvallisuutta. Ilman niitä mikään parisuhde ei voi olla onnellinen.

Hyvää jatkoa teille, yhdessä tai erikseen, toivottaen
Perheneuvoja Helena