KYSYMYS: Olen 20-v nainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa melkein vuoden. Tämä on ensimmäinen ns. pitkä parisuhteeni. Takanamme on myös ero n. vuosi sitten kun mies ei tiennyt mitä haluaa ja väitti että ei ollut kiinnostunut minusta enää. Tämä jätti syvät arvet itsetuntooni sillä koin itseni petetyksi ja arvottomaksi.
Myöhemmin mies lähestyi minua uudelleen ja katui syvästi, hän kertoi jännittäneensä sitoutumista ja koska minäkin välitin hänestä vielä, aloimme seurustelemaan ja olemme olleet yhdessä nyt sen melkein vuoden ajan. Hän on ollut armeijassa nyt puoli vuotta ja suhteemme alussa olikin epäluottamusta ja pelkoja suhteen jatkuvuudesta, sillä pelkäsin että kestääkö suhde. Mies taas ei kokenut mitään epävarmuutta kunnes minä aloin sitä uskoa horjuttaa peloillani. Olemme puhuneet asiasta paljon ja olen saanut lisää luottamusta suhteeseen mutta silti minua ahdistaa lähes joka päivä ajatus erosta. Välitän hänestä todella paljon mutta mitä jos en olekaan hänelle niin tärkeä kuin hän on minulle ja armeijan jälkeen hän ei viitsi joustaa tai ei halua muuttaa yhteen ja olen odottanut häntä turhaan? Hän sanoo ettei seurustele kanssani ajankuluksi ja tuntuu kyllä välittävän minusta.
En jaksaisi jatkuvasti kyseenalaistaa hänen rakkauttaan minua kohtaan mutta tuntuu että tämä epävarmuus minussa ei häviä minnekään ja välillä vaivun masentaviin ja itsetuhoisiinkin ajatuksiin koska jos en olekaan tarpeeksi hyvä hänelle. Hän ei kuitenkaan puhu mitään tulevaisuudesta koska se on hänelle niin avoin eikä ikinä ole maininnut tulenko minä olemaan silloin kuvioissa mukana ja olenko niin tärkeä hänelle että hän yrittäisi edes päästä asumaan kanssani joskus (samalle paikkakunnalle). Hän elää hetkessä kun minä taas suunnittelen asioita hyvissä ajoin yrittääkseni välttyä tuskaisilta pettymyksiltä. Miksi minun täytyy ahdistua tästä jatkuvasti enkä voisi vain hyvillä mielin uskoa tulevaan? En saa perheeltänikään saati ystäviltänikään tukea tähän koska he uskovat että emme tule asumaan yhdessä koska en tod.näk. tule mahtumaan hänen kuvioihinsa.
Tiedän että elämässä on vastoinkäymisiä eikä tulevasta voi koskaan olla varma, mutta haluaisin edes jotain luottoa tätä suhdetta kohtaan, en kestä ajatella että eroaisimme eikä hän kuuluisi elämääni enää. Luulin häntä aluksi sitoutumiskammoiseksi mutta entä jos se olenkin minä joka on sitoutumiskammoinen? Mitä voin oikein tehdä että voisin nauttia tästä parisuhteesta enkä jatkuvasti etsiä merkkejä siitä että hän ei välitäkään oikeasti ja halua sitoutua vakavammin? En halua puhua näistä hänelle enää koska en halua painostaa ja siten tukahduttaa häntä, joten olen aina työntänyt nämä ajatukset taka-alalle kun olemme yhdessä, mutta sitten kun olen yksin niin en meinaa saada nukutuksikaan huolelta.
Ladybug
VASTAUS: Kiitos mailistasi. Jaoit huolesi epävarmuudesta seurustelusuhteessasi. Poikaystäväsi välittää sinusta ja haluaa olla kanssasi. Sinäkin välität hänestä paljon, mutta et uskaltaudu antautumaan suhteeseen ja nauttimaan siitä, kun et voi olla varma, mikä suhteen tulevaisuus tulee olemaan. Pelkäät, että poikaystäväsi ei rakasta sinua tarpeeksi armeijan jälkeen ja halua sitoutua olemaan kanssasi.
Poikaystäväsi ei puhu tulevaisuudestanne, se vaivaa sinua. Sinäkään et puhu, koska et halua painostaa häntä. Miten poikaystäväsi voisi tietää mietteitäsi ja unettomien öittesi huolia, jos et puhu? Ymmärrän, että toivoisit poikaystävän ottavan puheeksi tulevaisuuden suunnitelmat ja haluavan luoda yhteisiä haaveita. Jostain syystä hän elää tässä ja nyt, keskittyy armeijaan ja seurusteluun sinun kanssasi.
Mikä lopulta estää sinua ottamasta puheeksi sinua vaivaavia kysymyksiä? Kärsit tästä tilanteesta, suhteenne polkee paikallaan ainakin sinun puoleltasi. Kärsimys ei ainakaan suurene, jos käsittelette pinnan alla olevia kysymyksiä. Silloin ainakin saat tietää totuuden.
Tässä tilanteessa suhteenne ei pääse kasvamaan ja syvenemään. Sinun huolestuneisuutesi on läsnä suhteessanne, vaikka yrität peittää sen.
Mietin myös, mikä tekee sinut pelokkaaksi? Mitkä ovat aikaisemmat pettymykset ihmissuhteissasi? Kuka on ollut sinulle tärkeä, mutta hän ei ole kuitenkaan välittänyt sinusta tarpeeksi? Mikä on sen taustalla, että sinun on vaikea luotaa toisen rakkauteen ja ottaa sitä vastaan?
Ehkä vastaat, että poikaystäväsi on kerran jättänyt sinut. Et voi luottaa, etteikö hän tekisi sitä uudelleen. Toisaalta voit ajatella myös niin, että poikaystäväsi halusi palata takaisin. Hän huomasi sittenkin rakastavansa sinua. Olit korvaamaton. Voisitko iloita tästä?
Voisitko kaikessa rauhassa elää päivän kerrallaan, antaa suhteen kehittyä, katsoa, mitä tapahtuu armeijan jälkeen? Yhteen muuttaminen ei ole välttämättä merkki siitä, että suhde on vahva. Pikemminkin suosittelen seurustelua, toinen toiseen tutustumista kaikessa rauhassa. Silloin näette, mitä merkitsette toisillenne. Teitä ei sido toisiinne yhteinen asunto ja yhteinen arki vaan vapaehtoinen kaipuu toistenne luo.
Rohkeutta keskusteluun, mieltäsi askarruttavien kysymysten jakamiseen, rohkeutta antautua suhteeseen ja olemaan kiitollinen siitä mitä tällä hetkellä on. Tässä ilmapiirissä voi molemminpuolinen rakkaus vahvistua.
Saara, perheneuvoja
