KYSYMYS: Olen 34-vuotias nainen. Haluaisin kovasti perustaa perheen ja saada oman lapsen. Alan olla jo sen ikäinen että nyt viimeistään olisi lapsia alettava tekemään jos niitä haluaa saada. Mieheni ei suostu edes yrittämään raskautta. Hänen mielestään hän ei ole vielä valmis isyyteen. Hän kokee ettei osaa olla isä lapselle, koska on itse joutunut kasvamaan ilman isää. Lisäksi hän pelkää että lapsi alkaisi muistuttamaan hänen joitakin sukulaisia joista hän ei pidä, ja hän alkaisi inhoamaan tästä syystä myös omaa lastaan. Vaikka olen kuinka yrittänyt kertoa hänelle miten tärkeää minulle olisi se että voisin tulla äidiksi, niin hän ei vaan tunnu ymmärtävän. Hänen mukaansa olen itsekäs halutessani lapsia, koska ylikansoitettuun maailmaan ei saisi tehdä enää yhtään lisää ihmisiä.

Olen uhannut häntä erolla, vaikka tällä hetkellä tuntuu etten haluaisi erota. Suhteessamme on niin paljon hyviä asioita, mutta en tiedä miten kauan jaksan enää odottaa että hän olisi valmis. Olen ymmärtänyt että hän olisi valmis jopa eroamaan minusta ennemmin kuin ryhtyisi isäksi. Pitäisikö sitä vaan lähteä eri teille vai miten saisin mieheni muuttamaan mielensä lapsiasiassa? Tiedän että tämä tilanne jatkuessaan tekee minusta aina vain surullisemman ja katkeran.

Ninnukka

VASTAUS: Kiitos viestistä. Kuvamaasi tilanne on epäilemättä todella hankala, koska lapsen saamisen yrittämisen tai yrittämättä jättämisen suhteen on vaikea löytää mitään järkevää kompromissia. Viestisi perusteella teillä molemmilla on painavat syyt olla lapsiasiasta sitä mieltä, mitä olette.

Minulle jäi hieman epäselväksi, onko miehesi jollain tavalla valmis harkitsemaan (tai muuttamaan?) mielipiteitään vai onko hänen kantansa jo ns. kiveen hakattu? Yhtäältä kirjoitat, että miehesi ei ole vielä valmis isyyteen ja toisaalta, että hän on valmis eroamaan sinusta ennemmin kuin ryhtyisi isäksi - tavoitan tässä tietynlaisen sävyeron, kuinka ehdoton mielipide miehelläsi on asiasta - mikä siis on miehesi näkemys asiaan vai vaihteleeko se? Miehesi syyt sille, ettei hän halua lapsia liikkuvat monella tasolla: ainakin hän näyttää aidosti pelkäävän, minkälaisia tunteina mahdollinen lapsi hänessä herättäisi ja, ettei hän kykenisi rakastamaan lastaan toivomallaan tavalla, vaan saattaisi jopa inhota tätä. Lisäksi miehesi näkee lapsen hankkimisessa eettisiäkin ongelmia. Sinänsä vastuullisen tuntuista pohdintaa ja merkki siitä, että hän ottaa lapsiasian mitä ilmeisemmin hyvin vakavasti.

Mietin sitä, näkeekö miehesi mitään hyvää siinä ajatuksessa, että hän olisi isä? Ja voisiko hänessä oikeasti olla ne ominaisuudet, joita vaaditaan riittävän hyvään isyyteen, vaikka hän on itse joutunut kasvamaan ilman isää ja omat sukulaiset ovat ilmeisesti aiheuttaneet hänelle monenlaista pettymystä? Miehesi syvimpiä tunteita on kuitenkin aika vaikeaa lopulta lähteä arvailemaan viestisi perusteella. Mutta niin kuin totesin, niin onko hänen näkemyksissään mitään joustovaraa? Haluisiko hän puhua mahdollisesti lisää epävarmuuksistaan ja peloistaan, jotka liittyvät isyyteen ja saada sinulta siihen tukea ja ymmärrystä? Jos miehesi ei todella halua lapsia missään olosuhteissa, niin sitten sinun on varmaan vakavasti pohdittava, kuinka tärkeänä pidät mahdollisuutta saada lapsi ja voitko silti rakastaa miestäsi ja elää hänen kanssaan, jos ette saisi yhdessä lapsia? Viestisi perusteella vaikuttaa siltä, että sinun on aika vaikeaa antaa tässä asiassa periksi ilman, että tulet surulliseksi ja katkeraksi. Mitä sinun pitäisi tietää lisää tai mitä pitäisi tapahtua, että voisit saada lisävarmuutta oman päätöksen tekemiseen?

Toivottavasti asiat selkiytyvät!
perheneuvoja Juha