KYSYMYS: olemme olleet 33vuotta naimisissa 3 aikuista lasta pariviikkoa sitten selvisi että vaimoni on pettänyt. minä romahdin täysin luotin häneen 100%. nyt en tiedä miten saan asian pois mielestäni. olen minäkin loukannut vaimoani useita kertoja ,mut eritavalla ja pyytänyt anteeksi hölmöilyjäni ja vaimo on antanut anteeksi.mut nyt vaimo kun ei ole edes halunnut pyytää anteeksi eikä ilmeisesti kadukkaan vaikka minä olen itse mielessä miettinyt ,että mun on pakko antaa anteeksi ja unohtaa tämä,mut kun se vaan kaivaa sydäntä koko ajan.Minun hölmöilit oli kaljan kansa tissuttelu,mut enää en tissuttele. Muuten meillä on mennyt parisuhteessa ihanhyvin. Miten voisin saada itseni luottamaan vaimooni,kun sitä miettii että milloin on seuraava kerta.ite olen ollut luotettava 100%pettämisen suhteen mut kuten sanoin muuten olen pahottanut hänen mielen esim kännissäajamisesta josta olen kärsinyt virheeni joka ei toivottavasti toistu enää koskaan. lapset kyllä tietää nämä asiat ,vaimo suuttu kauheasti että menin kertomaan lapsille tästä,mut minun mielestä perheen jäsenten täytyy tietää nämä meidän ongelmat. lasten kansa meillä on välit ihan hyvät,mut kyllä lapset oli aika yllättyneitä (ei olis voineet uskoa koskaan) EN haluas erota tämän takia ,uskosin pystyväni antamaan anteeksi ,mut unohtamaan tuskin milloinkaan.

Seppo58

VASTAUS: Kerrot pitkästä avioliitostanne, johon on mahtunut monenlaista. Kuvaat avoimesti omia alkoholiin liittyneitä hölmöilyjäsi, jotka vaimosi on antanut anteeksi. Nyt kävi ilmi, että vaimosi on pettänyt, etkä tiedä, onko hän edes pahoillaan.

En tiedä, millaiset keskustelutavat teillä on ollut, mutta tässä olisi puhumisen paikka. Oliko tämä vaimollesi yhden illan juttu vai pitempi suhde? Onko hänellä tunteita tätä henkilöä kohtaan? Sanot, että teillä on sinun aiempaa tissutteluasi lukuun ottamatta mennyt liitossanne ihan hyvin. Vastaisikohan vaimosi samalla tavalla? Jos arvailemaan lähden, voisin kuvitella, että hänelle olisi jäänyt pitkässä suhteessanne pettymyksiä hampaankoloon. Joskus käy niin, että loukkaantumiset annetaan nopeasti anteeksi ja päätetään mennä eteenpäin vanhoja miettimättä. On tietysti hyvä, että ei jumituta kaivelemaan menneitä, mutta anteeksiantaminen tarvitsee usein seurakseen keskustelun siitä 1) mitä pääsi tapahtumaan 2) miltä se kummastakin tuntuu ja 3) miten tästä mennään eteenpäin. Sitä myötä loukkaantumisen ja pettymyksen tunteet hälvenevät ja puolisoiden on mahdollista ymmärtää toisiaan entistä paremmin.

Tässä kohdassa voisitte toimia vaikka niin, että istutte ihan rauhassa alas, ja kysyt vaimoltasi, mikä hänet johti pettämään. Ota hänen vastauksensa vastaan äläkä heti riennä kertomaan omaa näkökulmaasi, vaan kuuntele rauhassa ja yritä ymmärtää. Kysy sitäkin, millaiseksi vaimosi on kokenut teidän suhteenne. Puhukaa siitä, mikä teitä yhdistää, mikä on mukavaa, mikä toimii välillänne. Entä mitä haluaisitte parantaa suhteessanne? Näistä asioista pääsee parhaiten puhumaan pitämällä itsensä rauhallisena. Älkää syytelkö ja loukatko. Tarvittaessa voi ottaa aikalisän ja mennä viereiseen huoneeseen viilentymään, jos tunteet nousevat pintaan sellaisella tavalla, että suusta olisi tulossa sammakoita.

On selvää, että olet loukkaantunut ja vihainenkin. Ne ovat ymmärrettäviä tunteita ja niitä saa ilmaista. Jos kuitenkin haluat jatkaa yhdessä vaimosi kanssa, vihaan ei kannata takertua vaan pyrkiä kaiken keskellä myös ottamaan askeleita eteenpäin. Vihaan juuttuminen katkeroittasi sinut itsesi. Anteeksipyyntöä et ehkä saa vaatimalla, vaan se voi tulla osana keskustelua vaimollesi luontevalla tavalla.

Omien loukkaantumisen tunteittesi kanssa pääset eteenpäin keskustelemalla vaimosi kanssa, jotta ymmärtäisit tapahtunutta hänenkin kannaltaan, huolehtimalla omasta hyvinvoinnistasi, syömisestä, nukkumisesta ja siitä, että päiviisi sisältyy sellaista tekemistä, joka vaatii keskittymistä ja vie ajatuksesi muualle tästä jutusta. Jos mahdollista, puhu asiasta jonkun luotettavan ystävän kanssa. Lasten kanssa sinun ei ehkä kannata jatkaa keskustelua aiheesta. Vaikka he ovat aikuisia, he ovat teidän lapsianne, välittävät teistä ja haluavat pitää hyvät välit teihin molempiin. Voisitte sanoa heille, että te vanhemmat keskustelette tämän asian keskenänne, eikä heidän tarvitse huolehtia siitä enempää.

Alussa pettämismielikuvat ja järkytys pyörivät koko ajan sinulla mielessä, mutta vähitellen ne hälvenevät ja harventuvat. Aika ja asian selvittäminen auttavat pääsemään niistä irti. Et varmaan koskaan unohda tapahtunutta, mutta käsittelemisen ja anteeksiantamisen kautta sen muisto menettää voimaansa. Se asettuu yhdeksi tapahtumaksi elämässänne olematta useinkaan mielessä ja herättämättä voimakkaita tunteita. Vaikka nyt tuntuu todella pahalta, sinä et tule jäämään tällaiseen olotilaan. Sinä toivut kyllä!

Voimia ja avoimuutta teille molemmille!
Päivi, perheneuvoja