KYSYMYS: Olemme keski-ikäisiä, 4 vuotta olleet yhdessä ja koko aika on ollut yhtä vuoristorataa, etenimme hyvin nopeasti ja alku oli erittäin hankalaa; mieheni joi ja oli masennuksen vuoksi sairaslomalla. Olin tuntenut mieheni jo kaveripohjalta yli kymmenen vuotta joten nähdessäni hänen ahdingon minun oli pakko auttaa ja meillä oli ja on edelleen mieletön intohimo toisiamme kohtaan, seksin suhteen olemme kuin huumetta toisillemme.

Apua olemme hakeneet pariterapiasta yksin ja yhdessä, tuloksetta. Teemme kirjallisia sopimuksia, vannomme toimia toisin...tilanne on ollut alusta asti tämä, tosin hyvin paljon on arki parantunut ja edistynyt mutta edelleen on/off. Asumuseroakin kokeilimme muttemme voi olla toisistamme erossa, muttei yhdessäkään ilman riitaa josta kärsii kaikki. Olemme molemmat tulisia ja temperamenttisia, pitäisikö vain hyväksyä tälläinen elämä ja oppia elämään vuoristoradalla ja nauttia toimivasta seksielämästä? vai luopua kumppanista joka on täydellinen fyysisellä tasolla ja tyytyä vähempään kunhan arki toimisi? en usko että voisin tasapaksua kumppaniakaan rakastaa? hiooko aika särmät? mitä pitäisi tehdä?

Matti ja Mervi

VASTAUS: Intohimo vs sujuva arki? Kumman ottaisit? Voiko olla molemmat vai pitääkö valita? Mieluiten ottaisit molemmat, mutta näyttää siltä, että valita täytyy. Postisi otsikko jo kertoo, että olet paljon parisuhdettanne ja omia tunteitasi pohtinut. Kysymys on vaikea ja ristiriitainen. Miten noita nyt sitten voi laittaa vastakkain? Jos olisi parisuhde, josta puuttuu intohimo kokonaan, niin miten siinä sitten olisi. Toisaalta jos arki ei suju, niin yhtä sietämättömältä sekin voi tuntua. Pitäisi todella löytää jokin tasapaino näiden välistä. Miten voisitte olla suhteessa niin, että olisi välillä sopivasti intohimoa, mutta samaan aikaan pääsääntöisesti toimiva arkikin.

Jäin miettimään, että kysymyksesi on oivaltava ja viisas, mutta voisiko samoja asioita miettiä jotenkin toisin. Voiko kysymystä vaihtaa ja muokata niin, että se ei ole ”toinen hyvä asia vs. (vastaan) jokin toinen hyvä”. Sekin elämässä on kyllä hyvä viisaus, että kaikkea ei voi saada. Parisuhteessa on aina suostumista siihen, että kaikki ei mene minun toiveiden mukaan. Silti tekisi mieli vaihtaa kysymys. Tai keksiä lisää uusia.

Olette keski-ikäisiä ja tunteneet toisenne jo aika kauan. Yhdessä olette nyt parina menneet neljä vuotta. Neljässä vuodessa jo huomaa itsestä ja toisesta kaikenlaista. Mielessäni kysyin, että minkälainen oli suhteenne alku. Kerrot suhteen alkaneen halustasi auttaa. Siinä ei ole mitään väärää, että haluaa auttaa toista, mutta parisuhde ei pidemmän päälle voi hyvin, jos siinä jatkuu auttaja- autettava asetelma. Totta kai esimerkiksi omaishoitajat todella hoitavat parisuhteessa kumppania, mutta sekin asetelma muuttaa parisuhdetta.

Kerrot, että miehesi joi ja kaiketi edelleen juo mielestäsi liikaa? Alkoholin käytön suhteen kumppani voi todella vetää rajoja ja tukeakin lopettamaan, mutta itse siitä on vastuu otettava. Siinä mielessä toista ei voi ”rakastaa kuntoon.” Miehesi on kamppaillut masennuksen ja alkoholin kanssa. Kuulostaa, että nämä vaikeudet näkyvät parisuhteenne arjessa edelleen. Et kerro kovin tarkasti juomisesta, mutta on syytä pohtia vakavasti miten iso asia se teidän välillä on.

Toimiva seksi ja läheisyys on iso asia. Siitä voitte olla iloisia ja kiitollisia toisillenne. Tuo kuulostaa ihmeelliseltä, että seksi on noin mukavaa, vaikka lähes kaiken muun kuvaat hyvin hankalaksi. Seksi on vähän niin kuin erillinen saareke teidän suhteessanne. Seksin satamaan menette nauttimaan toisistanne, mutta kun sängystä nousette, rähinä on valmis.
Kuulostaa todella siltä, että kärsitte kumpikin ja tilanne kuluttaa. Teidän kahden ohella heräsi huoli lapsista. Et kerro minkä ikäisiä lapsia teillä on. Uusperheen arki on rikasta ja moninaista, mutta lapset ovat varmaan välillä aika ihmeissään perhearjesta, jos he katsovat teidän vuoristorataelämää vierestä.

No olette todella jo havahtuneet tähän, että näin ei kannata jatkaa. Tuntuu toiveikkaalta ja viisaalta, että olette yhdessä lähteneet hakemaan apua ja vinkkejä. Olette kokeilleet monen laisia käytännön toimia. Erillään asumista, kirjallisia sopimuksia ja sen vannomista, että toimitte toisin. Arki on parantunut. Noihin asioihin kannattaa silloin palata. Miten olette toimineet toisin silloin, kun tapahtui jokin myönteinen muutos. Tulee mieleen sekin, että onko molemmat todella oikeasti henkisesti mukana, kun olette isoja päätöksiä tehneet.

En usko, että pelkkä aika toimii kovin hyvin särmien tasoittajana. Voi vaatia aika kovia vaiheita jos odottelette, että aika hoitaa tilanteet. Käytännön päätöksien lisäksi voisitte vielä etsiä syvempää tunneyhteyttä. Voisitteko puhua siitä miltä tuntuu, kun toinen juo, riitelee rahasta ja on mustasukkainen. Samalla tavalla myönteinen on tärkeää. Miltä tuntuu, kun toinen ottaa syliin ja toimii joskus niin, että toiseen voi luottaa.

Jotenkin pitäisi löytää uusi taso puhua. Sellainen jossa voisi olla aidompi yhteys. Seksin kautta syntyvä yhteys on varmasti lämmintä, mutta tuntuu myös paolta tai väistämiseltä. Ettei tarvitse kohdata omia ja toisen tunteita oikeasti. Teitä on kaksi vastuullista aikuista ratkaisemaan tilanne teidän kahden ja lasten parhaaksi. Olette jo päättäneet monta kertaa toimia toisin. Mitä se oikeasti nyt vaatisi?

Joskus jotakin alkaa tapahtumaan jos toinen muuttaa ”pelisääntöjä”. Mitäs jos et vastaa ensi kerralla riidassa samalla mitalla? Jos kuvainnollisesti lasket ”aseet maahan”. Silloin toisen hankala käytös voi muuttua. Huumoriakin teillä tuntuu olevan. Meneekö nauruksi, jos toinen jatkaa huutamista, mutta toinen ei suostukaan samaan leikkiin enää mukaan? En tiedä, mutta tuotakin voisit kokeilla?

Hyvää kevättä,
perheneuvoja Markku