KYSYMYS: Olimme 17-vuotiaita kun yhteinen taipaleemme alkoi. Matkan aikana on ollut kausia kun tuntuu, että on kasvettu erilleen yms. Mutta aina ollaan jatkettu yhdessä. Meille on myös siunaantunut yksi pieni lapsi.
Nyt kuitenkin minulla on tilanne että en tiedä enää mitää teen.
Reilun vuoden ajan olen tuntenut outoa ahdistusta kotona. Vaikka kotona minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Miestä ei tunnu hetkauttavan että minulla on välillä tosi paha olla. Ystäviä ei paljoa ole, joten yksin pienellä paikkakunnalla lapsen kanssa.
Keskustelimme vasta asioista ja huomasin että rakastanko enää edes tätä ihmistä jota hyvä kun tunnen enää. Jotenkin olemme ajautuneet ihan erilleen toisistamme. Seksiä ei ole, yhteinen aika jota harvoin on menee harakoille, minä ainoastaan huolehdin kodista ja koko perheestä. Joskus harvoin jos mies imuroi jaksaa se kehuskella monta viikkoa kuinka hän nyt siivosi koko talon.
Mitä teen että saan tuon miehen oikeasti tajuamaan että homma luisuu käsistä? Sen mielestä asiathan on hyvin.
Minulla taas tuntuu että kaikkien muiden miesten antama huomio on uskomatonta kun kotona en minkäänlaista huomiota edes saa. Pelkään että vielä petän miestäni jos hommaan ei mitään ratkaisua tule..
Haaveilen myös toisesta lapsesta. Seksittömyys itsessään tietenkin estää tämän haaveen, mutta hirveän stressin aiheuttaa myös se että minulla pitäisi soittaa aika lapsettomuustutkintaan. Pelkään uskomattoman paljon koko hommaa ja pitkitän koko ajan soittoa. Tämäkin asia miehestäni on ihan ilmaa vaan. Minun huoleni omasta terveydestäni ei hetkauta miestä ollenkaan.
Nainen, 24
VASTAUS:Koet ettei parisuhteesi toimi, ettei miehesi todella näe sinua. Mietit, onko suhteenne suhde ollenkaan. Haluaisit jotain muuta, mutta et oikein itsekään tiedä mitä se olisi. Tunnet vain outoa ahdistusta, vaikka kaiken pitäisi olla ulkonaisesti hyvin. Pelkäät jopa pettämistä, koska muut miehet antavat sinulle sitä kaipaamaasi huomiota, jota omaltasi et saa.
Vaikuttaa siltä, että olet omalta puoleltasi yrittänyt kaikin tavoin puhua miehellesi tilanteesta. Hän vain ei tunnu ymmärtävän tuntemuksiasi ja huolta terveydestäsi, hänen mielestään asiat ovat hyvin. Yhteys välillänne on heikentynyt, läheisyyttä ja seksiäkään ei ole. Ei ihme, että sinulla on paha olla.
Pahaan oloon ja ahdistukseen on saatavissa apua, sinun ei tarvitse kärsiä siitä yksin. Oletan, että käyt neuvolassa pienen lapsesi kanssa. Oletko puhunut siellä tuntemuksistasi? Vanhemmuus ja elämä pienen lapsen kanssa mullistavat väistämättä koko arjen ja muuttavat myös parisuhdetta. Ystävyyssuhteet voivat muuttua paljonkin lapsen syntymän myötä, kun ystävät elävät erilaista elämäntilannetta. Neuvolatyöntekijöille kokemuksesi ovat tuttuja ja he voisivat auttaa eteenpäin. He myös opastavat, missä on lähin pariterapiaa antava taho, jos päätätte lähteä yhdessä hakemaan apua tilanteeseenne.
Toivon, että tilanteesi helpottuu pian.
Perheneuvoja Pirkko