KYSYMYS: Poikaystävälläni on huolestuttavaa masentuneisuutta, eikä koe olevansa hyvä missään ja hän sanoo inhoavansa itseään ja elämäänsä. Hän ei halua hakea apua terapeutilta, tai keneltäkään vaikka tiedostaa, ettei hän ei voi hyvin. Mistä hän voisi hakea apua matalalla kynnyksellä? Mitä vinkkejä voisitte antaa minulle, että voisin saada hänet avun piiriin? Voisinko minä mahdollisesti mennä mukaan juttelemaan jonnekin hänen kanssaan, ainakin aluksi? Yksin hän tuskin haluaa mennä kenellekään juttelemaan. Mistä saisi terapiaa/hoidollista keskusteluapua, joka ei maksa maltaita? Voiko papille mennä juttelemaan masennuksesta, tai onko kirkolla jotain muuta juttua josta poikaystävälleni olisi apua?
Paljon kysymyksiä, toivottavasti saisin vastauksia. Asia ei ole suoranaisesti meidän suhteeseen liittyvä asia, mutta tämä vaikuttaa siihen hyvin paljon.
Suurihuoli, 23v
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kumppanin psyykkinen vointi vaikuttaa hyvin paljon parisuhteeseen ja sitä kautta kysymyksesi on täysin oikeutettu Suhdeklinikalla!
Lyhyestä kuvauksestasi herää paljon tarkentavia kysymyksiä. Millainen on poikaystäväsi elämäntilanne? Hän on ilmeisesti ikäisesi nuori mies. Onko hänellä opiskeluun tai työntekoon liittyviä huolia? Onko hänellä ollut joskus vastaavia oloja itsestään? Miten toimintakykyinen hän on tällä hetkellä eli jaksaako hän nousta aamulla ja suoriutua päivän askareista? Onko hänellä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko hänellä ollut tai onko tällä hetkellä itsetuhoisia ajatuksia?
Kerrot hänen tiedostavan, että hän ei voi hyvin, mutta hän ei suostu hakemaan apua. Sinusta on luonnollisesti kamalaa katsoa vierestä hänen huonovointisuuttaan ja kestää sitä, että hän ei suostu hakemaan apua. Hyvä, että olet jaksanut olla hänen rinnallaan ja jaksat yhä motivoida häntä hoitoon! Mitä pikemmin hän saa apua, sitä vaikuttavampaa se on. Aikuista ihmistä on välillä kovin vaikea saada avun piiriin, jos hän ei sitä halua. Ajatuksesi siitä, että menisit mukaan ja näin tekisit kynnyksen matalammaksi hänelle, on hyvä! Voit ”saattaa” hänet avun piiriin ja jatkossa hän todennäköisesti saa rohkeutta käydä ammattiauttajalla yksin.
Poikaystäväsi saattaa olla masentunut ja/tai ahdistunut kuten epäilitkin. Tilanne on tarpeellista kartoittaa. Diagnoosin hänen tilastaan voi tehdä ainoastaan lääkäri. Keskivaikean masennuksen kriteerien täyttyessä hän pääsee psykiatrian klinikan avun piiriin. Sinne hän voi saada lähetteen esim. terveyskeskuksesta. Matalamman kynnyksen paikkoja on erilaisia riippuen kotipaikkakuntanne palveluista. Erittäin matala kynnys on esim. kriisipuhelinpalveluissa ja paikoissa, joihin voi kävellä ilman ajanvarausta juttelemaan. Sitä kautta hänet ohjataan avun piiriin. Voisitte yhdessä katsoa kotipaikkakuntanne palvelusivuja ja valtakunnallisesti esimerkiksi Mielenterveysseuran nettisivua. Testin (esimerkiksi BDI-testin) masennuksen suhteen voi tehdä koska tahansa netissä. Testi antaa suuntaa oireiden vakavuuden arviointiin.
Jos hänen on luonnollista ja helppoa puhua papille, toki pappi seurakunnassa voi olla se henkilö, joka kartoittaa tilannetta ja ohjaa hänet eteenpäin oikean avun piiriin. Vielä parempi vaihtoehto olisi se, että ottaisitte yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen. Perheasiain neuvottelukeskuksissa työskentelee perheneuvojina pappien lisäksi esim. psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, joilla on myös psykoterapeutin pätevyys. Parisuhdepalvelujen lisäksi siellä on mahdollisuus tarvittaessa myös yksilökäynteihin. Perheneuvoja arvioi ja ohjaa poikaystäväsi muualle hoitoon tarvittaessa. Apu on täysin ilmaista. Kaikki perheasiain neuvottelukeskukset löytyvät netistä.
Jaksamisia sinulle ja parempaa vointia ja rohkeutta avun hakemiseen poikaystävällesi toivoen
perheneuvoja Nina
4 kommenttia
HeyYaa
1.3.2016 21:43
Onpa mahtava tyttöystävä! Minulla kun oli samoja ongelmia niin muijan reaktio oli että hän lähtee ja minun pitäisi kasvaa mieheksi ja kestää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Masentunut poikamies
1.3.2016 22:24
Tällä poikaystävällä on onnea, että hänellä on kysymyksen laatijan kaltainen tyttöystävä. Olen itse samassa tilanteessa, mutta olen sinkku. Noiden kaikkien ongelmien lisäksi itsetuntoani alentaa suuresti se fakta, että olen sinkku (toisin sanoen: kukaan ei ole huolinut minua).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
2.3.2016 06:12
Poikaystäväsi on omaksunut feminismin pääteesin, siis sen, että hän on huono jo puhtaasti sukupuolensa takia. Sinällään on äärimmäisen ironista, että suhteen toinen osapuoli sitten ei taas ole omaksunut sitä miesvihaa vaan näkee ihmisen ihmisenä. Yhtälön ironia ei varmaan koskaan lakkaa aiheuttamasta hämmennystä. :D
Mutta joo, jos jampalla ei ole kykyjä hoitaa asennettaan itse eikä suostu ammattilaisen pakeille niin näillä joutuu menemään. Se on sitten sinun valintasi miten reagoit asiaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Havaitsija
2.3.2016 18:43
Ylöspåin yrittävän miehen menestyksen takana on poikkeuksellisen kannustava nainen. Ja toisinpäin. Heidän ei tarvitse olla parisuhteessa, mutta kylläkin samalla aaltopituudella. Mutta yksin ei tarvitse toista kannustaa. Kun ystävä on pelivaransa pelannut, kannattaa hakea ammattiauttajan apua tueksi, jos ystäväapu ei riitä. Ystävä on arvokas, vaikkei riittäisikään kaikissa tilanteissa,
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin