KYSYMYS: Poikaystävälläni on huolestuttavaa masentuneisuutta, eikä koe olevansa hyvä missään ja hän sanoo inhoavansa itseään ja elämäänsä. Hän ei halua hakea apua terapeutilta, tai keneltäkään vaikka tiedostaa, ettei hän ei voi hyvin. Mistä hän voisi hakea apua matalalla kynnyksellä? Mitä vinkkejä voisitte antaa minulle, että voisin saada hänet avun piiriin? Voisinko minä mahdollisesti mennä mukaan juttelemaan jonnekin hänen kanssaan, ainakin aluksi? Yksin hän tuskin haluaa mennä kenellekään juttelemaan. Mistä saisi terapiaa/hoidollista keskusteluapua, joka ei maksa maltaita? Voiko papille mennä juttelemaan masennuksesta, tai onko kirkolla jotain muuta juttua josta poikaystävälleni olisi apua?

Paljon kysymyksiä, toivottavasti saisin vastauksia. Asia ei ole suoranaisesti meidän suhteeseen liittyvä asia, mutta tämä vaikuttaa siihen hyvin paljon.

Suurihuoli, 23v

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Kumppanin psyykkinen vointi vaikuttaa hyvin paljon parisuhteeseen ja sitä kautta kysymyksesi on täysin oikeutettu Suhdeklinikalla!

Lyhyestä kuvauksestasi herää paljon tarkentavia kysymyksiä. Millainen on poikaystäväsi elämäntilanne? Hän on ilmeisesti ikäisesi nuori mies. Onko hänellä opiskeluun tai työntekoon liittyviä huolia? Onko hänellä ollut joskus vastaavia oloja itsestään? Miten toimintakykyinen hän on tällä hetkellä eli jaksaako hän nousta aamulla ja suoriutua päivän askareista? Onko hänellä tulevaisuuden suunnitelmia? Onko hänellä ollut tai onko tällä hetkellä itsetuhoisia ajatuksia?

Kerrot hänen tiedostavan, että hän ei voi hyvin, mutta hän ei suostu hakemaan apua. Sinusta on luonnollisesti kamalaa katsoa vierestä hänen huonovointisuuttaan ja kestää sitä, että hän ei suostu hakemaan apua. Hyvä, että olet jaksanut olla hänen rinnallaan ja jaksat yhä motivoida häntä hoitoon! Mitä pikemmin hän saa apua, sitä vaikuttavampaa se on. Aikuista ihmistä on välillä kovin vaikea saada avun piiriin, jos hän ei sitä halua. Ajatuksesi siitä, että menisit mukaan ja näin tekisit kynnyksen matalammaksi hänelle, on hyvä! Voit ”saattaa” hänet avun piiriin ja jatkossa hän todennäköisesti saa rohkeutta käydä ammattiauttajalla yksin.

Poikaystäväsi saattaa olla masentunut ja/tai ahdistunut kuten epäilitkin. Tilanne on tarpeellista kartoittaa. Diagnoosin hänen tilastaan voi tehdä ainoastaan lääkäri. Keskivaikean masennuksen kriteerien täyttyessä hän pääsee psykiatrian klinikan avun piiriin. Sinne hän voi saada lähetteen esim. terveyskeskuksesta. Matalamman kynnyksen paikkoja on erilaisia riippuen kotipaikkakuntanne palveluista. Erittäin matala kynnys on esim. kriisipuhelinpalveluissa ja paikoissa, joihin voi kävellä ilman ajanvarausta juttelemaan. Sitä kautta hänet ohjataan avun piiriin. Voisitte yhdessä katsoa kotipaikkakuntanne palvelusivuja ja valtakunnallisesti esimerkiksi Mielenterveysseuran nettisivua. Testin (esimerkiksi BDI-testin) masennuksen suhteen voi tehdä koska tahansa netissä. Testi antaa suuntaa oireiden vakavuuden arviointiin.

Jos hänen on luonnollista ja helppoa puhua papille, toki pappi seurakunnassa voi olla se henkilö, joka kartoittaa tilannetta ja ohjaa hänet eteenpäin oikean avun piiriin. Vielä parempi vaihtoehto olisi se, että ottaisitte yhteyttä paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskukseen. Perheasiain neuvottelukeskuksissa työskentelee perheneuvojina pappien lisäksi esim. psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, joilla on myös psykoterapeutin pätevyys. Parisuhdepalvelujen lisäksi siellä on mahdollisuus tarvittaessa myös yksilökäynteihin. Perheneuvoja arvioi ja ohjaa poikaystäväsi muualle hoitoon tarvittaessa. Apu on täysin ilmaista. Kaikki perheasiain neuvottelukeskukset löytyvät netistä.

Jaksamisia sinulle ja parempaa vointia ja rohkeutta avun hakemiseen poikaystävällesi toivoen

perheneuvoja Nina