Olen väsynyt siihen miten parisuhteen kommunikaatio toimii varsin yksipuolisesti.

Muuten parisuhteemme voi hyvin muilla osa-alueilla. Meillä on kaksi lasta, kotityöt jaetaan tasapuolisesti, meillä on sekä yhteisiä että erillisiä harrastuksia, tulevaisuuden näkymät ovat yhteiset ja yhdessä mietitään arjen käytännön asiat. Kaikki muu on siis oikeinkin mainiosti. Välillä itsestänikin tuntuu, että valitan vain turhasta, eikä mieheni näe meillä olevan mitään ongelmaa. Minä koen vain kohtuuttomana olla itse aina se syyllinen kaikkeen ja asioiden esille nostaminen johtaa aina isoon riitaan lasten kuullen (joka on minusta ongelma, mutta mieheni mielestä lasten on hyvä oppia riitelemään (?)). Tuntuu, että vaikka kuinka hyvä suhde meillä onkin, en jaksa enää jatkaa näin. Itken monesti asian tiimoilta. Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa tai että mieheni kävisi vaikka itse juttelemassa jossain ammattilaisella, mutta hän ei ole suostunut kumpaankaan. Hän aina lupaa muuttua ja pohtia asioita, ja asiat voivat hetkeksi muuttuakin, kunnes hetken päästä kaikki on ennallaan. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja alussa moista ongelmaa ei ollut, ja viimeisen vuoden sisään tuntuu että se on vain pahentunut.

Syyllinen vaimo? 30 v

VASTAUS: Kerrot, että miehesi pystyy keskustelemaan oikeastaan kaikesta, paitsi riippuvuudestaan. Se on arka paikka ja hän hermostuu, jos edes lähestyt aihetta. Et kerro, minkälaisesta riippuvuudesta on kyse. Sen kuitenkin kerrot, että miehesi on tehnyt riippuvuutensa kassa jotakin oleellista. Kuulostaa isolta asialta, kun kerrot, että riippuvuus ei hallitse käytännön elämäänne.

Tätä jäin ensin miettimään. Riippuvuudesta selviäminen on toisaalta hyvin yksityinen asia ja sen selättäminen on miehesi oma polku. Toisaalta joskus puoliso voi rinnalla tukea muutosta. Mietin kuinka paljon olette yhdessä tätä riippuvuuden matkaa jo kulkeneet. Jotakin tuossa riippuvuus teemassa on sinun kannaltasi selvittämättä. Mitä kaikkea se on ja onko mahdollista avata keskustelua näistä menneisyyden varjoista? Mitä tapahtuu jos ensin annat tunnustuksen ja kiitoksen siitä, että arjessa hän on asian jo voittanut? Sitten kerrot mikä sinua asiassa yhä vaivaa. Saatko siitä kiinni?

Olet antanut omassa mielessäsi miehellesi kielteisiä määritelmiä. Hän ”uhriutuu”, eikä halua muuttua. Tulee ristiriitainen olo. Toisaalta hän on selättänyt riippuvuuden, mutta ei pysty muutoksiin. On hän johonkin pystynyt, mutta silti hänen käytöksensä ja puolustautumisensa vaivaavat.

Riippuvuuksiin liittyy usein paljon häpeää. Joskus nämä tunteet estävät puhumasta asiasta. Saattaa olla vahva olo siitä, että olen epäonnistunut ja huono, vaikka riippuvuuden voittaisikin. Tämä riippuvuus saattaa olla iso teema miehesi elämässä. Kokeeko hän, että tulet riippuvuudesta puhuessasi jotenkin liian tunkeilevasti hänen herkälle alueelleen ja hän puolustautuu syytöksillä?

Tuon piirteen kanssa on tietysti hankala elää, jos mies sitten kääntää kaikki hankalat asiat sinun syyksi, vaikka itse koet, että sinussa ei ole vikaa. Jatkuvalta tuntuvan arvostelun alla ei mukavan yhdessäolon tunnelmaa voi rakentaa. Menee hyökkäämiseksi ja puolustautumiseksi. Miten pääsisit tästä puhumaan uudella tavalla? Toisiko avaimia hyvästä ja toimivasta puolesta puhuminen? Kerrot miten valtavan paljon on hyvää ja toimivaa. Kotityöt jaatte tasan ja on yhteinen näky tulevaisuudesta ja muutakin kestävää. Kuinka paljon tuot yleensä esille hyviä puolia ja asioita, jotka tuntuvat pelaavan ja lämmittävät? Joskus keskustelut lukkiutuvat arvostelun kehään. Kehää voi yrittää murtaa puhumalla ensin ja enemmän siitä mikä toimii ja tuntuu tuovan iloa ja luottamusta. Siinä välissä saattaa syntyä turvallinen tila tarttua siihenkin mikä vielä kaipaa kohennusta.

Lasten on hyvä oppia ilmaisemaan pettymyksen ja vihan tunteita ja riitelytaidoistakin on apua, mutta lapset eivät opi kovin hyvin näitä taitoja jos he seuraavat vanhempien rajuja riitoja. Lasten aikana saa olla eri mieltä ja kinastellakin, kunhan lapset näkevät, että siinä välissä säilyy molempia kunnioittava ilmapiiri ja he näkevät myös miten sovitaan ja pyydetään anteeksi huonoa käytöstä. En tiedä miten rajuja teidän riitanne ovat, mutta silmitöntä riitaa lapset eivät kestä. Niistä ei opi mitään hyödyllistä. Tästä teidän kahden kannattaa keskustella myös uudestaan.

Tässä voisi teillä olla pariterapian tai ainakin kahdenkeskisten keskustelujen paikka. Kahden kaupalta tämän muutoksen tekeminen minusta kuulostaa. Jotakin sinun toiminta laukaisee miehessäsi ja mies jotakin sinussa. Pohdit omaa syyllisyyttäsi. Mitä jos tässä ei olekaan kummassakaan yksin vika? Ei ole välttämättä kummankaan syy, että tämä menee nyt välillä näin. Tämän tavan toimia olette yhdessä kehittäneet. Tätä voi yhdessä koettaa muuttaa. Molemmilla on tarve muuttaa jotakin ja siitä on nyt hankala puhua. Esitä vain kutsu miehellesi lähteä kanssasi yhdessä puhumaan asioista ja kerro siinä myös valmiudestasi tarkastella omaa suhtautumistasi asioihin. Rohkaisen jatkamaan keskusteluja.

Perheneuvoja Markku