KYSYMYS: Olen 50-vuotias nainen. Olen eronnut pitkästä avioliitosta pari vuotta sitten. Kun erosta oli kulunut n.vuosi kotona möllöttäessä päätin lähteä ihmisten ilmoille.. Nyt minulla on paljon uusia ystäviä, osa myös työkavereita joiden kanssa vietän paljon aikaa. Ystäväni ovat minua 10-15 vuotta nuorempia, myös miesystävät. Olen viimeisen vuoden aikana ollut 7 miehen kanssa suhteessa ja välillä, tälläkin hetkellä on kaksi yhtäaikaa.. tämä ahdistaa ja tuntuu kyllä ajoittain pahalta, mutta jotenkin olen vain ajautunut tilanteisiin. Ikäiseni mies haluaisi vakavampaa suhdetta, mutta heti kun asia tulee puheeksi, niin menen lukkoon, enkä pysty keskustelemaan asioista.. Pelkään sitoutumista, ystävien menetystä ja itsenäisyyden menetystä niin paljon, että en halua edes ajatella asiaa. Tuntuu, että olen jossakin umpikujassa, jumissa.. miten tästä jatkaisin, olisikohan ammattiauttajasta apua. Mielialani on nykyään myös alavireinen, nukkuminen huonoa ja työssä-jaksaminen ei ole parasta mahdollista.
VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on ns. positiivinen ongelma. Olet eronnut viisikymppinen nainen, jolla on kaksi yhtäaikaista suhdetta itseäsi nuorempien miesten kanssa ja ikäisesi mies haluaisi vakavaa suhdetta kanssasi. Voin kertoa sinulle, että moni eronnut viisikymppinen vaihtaisi mielellään paikkaa kanssasi!
Viestiäsi lukiessani aloin miettiä, mitähän on se, mitä sinä itse haluat nyt? Noin vuosi sitten halusit lähteä ihmisten ilmoille ja tutustua uusiin ihmisiin. Se on toteutunut erinomaisesti. Olet saanut sekä nais- että miespuolisia uusia ystäviä ja useita seksisuhteita. Se ei kuitenkaan ole tehnyt sinua onnelliseksi.
Kerrot, että kahden miehen tapaileminen samanaikaisesti ahdistaa sinua. Olet ikään kuin vain ajautunut tilanteisiin. Mitähän se sinulle tarkoittaa? Onko se sitä, ettet osaa tai halua sanoa ei, jos joku tekee ehdotuksen? Mietin vastuullisuutta. Sitä en tiedä, onko näille kahdelle miehelle ok, että harrastat seksiä muidenkin kanssa. Sen kuitenkin kuulen, että se tuntuu sinusta pahalta, ainakin ajoittain. Toivoisin, että pysähtyisit miettimään, millainen toiminta, millaiset suhteet tekevät sinulle itsellesi hyvää. Mikä lisää onnellisuuttasi ja mikä vähentää sitä?
Kerrot, että viisikymppinen miestuttavasi haluaisi seurustella kanssasi vakavasti. Et kerro hänestä muuta. Onko hän sinusta kiinnostava? Pidätkö hänestä, rakastatko häntä? Kun hän ottaa suhteenne puheeksi, menet lukkoon. Ajattelen, että jos hän tai ajatus vakituisesta suhteesta olisi sinulle yhdentekevä, hänen kysymyksensä eivät heilauttaisi sinua millään lailla. Jostain syystä ne saavat sinut nyt kuitenkin lähes paniikkiin. Jos et halua edes ajatella sitoutumista hänen kanssaan tai ylipäätänsä, miksi sitä sitten teet?
Voiko olla niin, että kuitenkin kaipaat muutakin kuin sitä, mitä nuorten työ- ym. kavereittesi kanssa saat? Kun monta nuorta rakastajaa ei ole tehnyt sinua onnelliseksi, onko kaipuusi kuitenkin johonkin muuhun? Tunnet olevasi umpikujassa, jumissa elämäsi kanssa. Onko kyse siitä, että se, mitä sinulla on, ei tee sinua onnelliseksi, mutta silti pelkäät luopua siitä?
Pelkäät paitsi sitoutumista, myös itsenäisyyden ja ystäviesi menetystä. Mietin, millainen avioliittosi on mahtanut olla. Oliko niin, että siinä eläessäsi elämääsi ei mahtunut omia ystäviä etkä voinut kokea olevasi itsenäinen? Itse ajattelen, että kun viisikymppisenä aloittaa uuden suhteen, oma itsenäisyys säilyy myös suhteessa ollessa. Omat ystävät ovat niin tärkeä osa elämää, ettei niitä ja parisuhdetta voi eikä tarvitse asettaa vaihtoehdoiksi. Uudessa parisuhteessa on tietenkin tärkeää asettaa oma kumppani etusijalle ja antaa riittävästi aikaa yhdessäololle, mutta rakastuneena niin yleensä haluaakin tehdä.
Kuulostaa siltä, että olet elänyt hyvin Carpe Diem (tartu hetkeen) -periaatteen mukaisesti. Olet nauttinut vapaudestasi ja miesten huomiosta ja halusta. Mutta voiko olla, että ajatus vuosien kulumisesta ja vanhenemisesta nostaa ahdistusta? Oletko miettinyt, millaista toivot elämäsi olevan viiden tai 10 vuoden kuluttua? Kuuluuko toiveisiisi pitkä, kestävä parisuhde vai olisitko tyytyväinen itsenäisenä naisena ilman vakituista kumppania?
Olet elänyt viime vuosina hyvin erilaisia vaiheita: pitkän avioliiton, eron jälkeisen möllötysvuoden ja sosiaalisesti ja seksuaalisesti vilkkaan viimeisen vuoden. Sinulla on ollut mahdollisuus olla hyvinkin erilaisissa rooleissa ja elää kolmenlaista erilaista elämää. Olet tehnyt suuria muutoksia elämässäsi, siirtynyt rohkeasti vaiheesta toiseen. Nyt tunnet (taas?) ahdistusta, joka on merkki muutoksen tarpeesta. Mikä asia tai mitkä asiat elämässäsi pitäisi nyt muuttua, jotta voisit paremmin? Mitä seuraavaksi? Mihin suuntaan sielusi, sisäinen intuitiosi sinua johdattaa?
Tärkeintä on nyt, että hoidat hyvin suhdetta siihen kaikista lähimpään, itseesi. Tutustu itseesi uudelleen: kuka nyt tässä elämänvaiheessa olet, mitkä asiat ovat sinulle elämässä tärkeitä, millaisia asioita haluat elämääsi, mitä et halua. Kun olet saanut selvyyden näihin kysymyksiin, uskon, että osaat nähdä polun oikeaan suuntaan. Joillekin auttaa kirjoittaminen, monille puhuminen. Mikäli lähipiiristäsi ei löydy sopivaa ihmistä keskustelukumppaniksi, ammattiauttajasta on hyötyä, hänen kanssaan voit peilata ajatuksia ja tunteitasi täysin avoimesti.
Toivon sinulle rakkautta itseäsi kohtaan ja rohkeutta elää sinulle sopivaa ja sinun näköistäsi elämää.
Paula, perheneuvoja
