KYSYMYS: Aloitin seurustelun viime kesänä 2014. Olimme jo entuudestaan tuttuja toisillemme. Kummatkin aina toivoi olevansa yhdessä.. Kummallakin lapsia entisestä suhteista. Olemme kummatkin reilu neikymppisiä. Mies sanoi suhteen alussa että on sairaalloisen mustasukkainen. No aloin huomaamaankin pieniä piirteitä. Ja olin sujut sen kanssa. Onhan ihmisillä tietääkseni eri luonteita.Olimme niin kiinni toisissamme 3-kk. Mies oli paljon minun luonani. Jolloin lasku tuli sitten tuli. Mies kähmi baarissa toista naista minun ja ystävien silmien alla. Ällöttävää. Asia sovittiin. Mies kuitenkin syytti sitä toista naista pelkästään. Se oli outoa. Se alkuhuuma lopahti siihen minun osaltani. Ehkä miehenkin?
No seurustelu jatkui. Kävin välillä miehen luona lapseni kanssa. Ja hän välillä minun. Meni muutama kuukausi niin Mies sanoi että olisi parempi että oltaisiin ystäviä että se juttu toimisi paremmin ja voisin etsiä jotain parempaa. Siis täh???? No sanoi jo aikaisemmin ja ettei hän halua ketään lähelleen,mutta voi hengailla minun kanssani. Monet kerrat olin ihmeissäni ettei kaverit harrasta seksiä eikä ole näin kiinni ym..
Masennuin ja itkin paljon kun palasin kotiin. Tilanne parani välillä hyväksi. Ja mies halusi omaa aikaa miettiä mitä hän haluaa!? Ja että kummatkin miettii. Meni 2 viikkoa ettei nähty. Menin miehen pyynnöstä taas hänen luokseen ja kysyin onko mies miettinyt? Vastasi EI! En huomannut heti hyväksikäyttöäkään kun olin rakastunut.ja tämä mies alkuun lupaili kihlautumista kanssani ja loppuvuonna. Sekä selvinpäin että humalassa. ja kuinka olen ollut aina hänen ykkönen? Varako olen miettinyt? Mies sai puhuttua (manipuloimalla) minut ostamaan intiimivaatteita ja eri vaatteita itselleni ja hänelle kalliita tavaroita. Lempeydestä ostin ne. En silloin aavistanut että tämä mies on hyväksikäyttäjä. Monet kerrat ostin ruokaa hänen luokseen, kun sillä ei ollut kaapissa mitään. Söi aina työpaikallaan. No tietty minä ruuat itselleni ostan ja jaan myös toisille talouden väelle. Minun piti hänen mielestään laihtua. Olen suhtkoht normaalikokoinen mielestäni. Miehellä ollut ikänsä painon kanssa kamppailua. Minun olisi pitänyt muuttaa ulkonäköäni ja pukeutumista. Hän aina humalassa rupesi haukkumaan minua ja solvaamaan naisellisuuttani ym.. Se oli pelottavaa. Halusin aina lähteä karkuun,ja niin teinkin. Seuraavana aamuna mies ei ikinä muistanut mitä oli sanonut? Valehteliko?
Olin niin tämän miehen vietävissä ja naruista otteissa. Sanoi että on omistushalunen. Rupesin paljon lukemaan verkosta empaattiakyvyttönistä narsismimiehistä. Nappiin osui paljon tekstejä.
Loppuvuonna mies lähti pikkujouluja viettämään hotelliin. Aloin jo sitä ennen miettimään tätä suhdetta että ei ole hyvä olla mutta koitetaan.
Mies sanoi ennen matkaansa että minun pitää tietää missä mennään että ollaan pelkkiä kavereita. No vastasin kummaksuvasti. No jos ollaan kavereita niin silloinhan saa tapaa muitakin? Mies vastas joo. Eli petasi itelleen seksiä.Sitä ennen paljon oli samankaltaisia jolloin aina oli vastaus häneltä: EI saa olla muita jos ollaan yhdessä.
Marraskuussa 2014 mies alkoi oirehtimaan ja muka masentumaan jolloin itse maseennuin lisää kun pelkäsin menettäväni hänet. Ehkä heijastin pelkoani hänelle ja ehkä ajoin nurkkaan hänet. En tiedä? Rupesin satunnaisesti tapailemaan miestä. Aloin jo huomata muutoksia että harrastimme seksiäkään vähemmin. Aloin kyselemään onko miehellä joku toinen nainen? Vastasi ei ole! Hän haluu olla yksin eikä halua vakavaa suhdetta. Ja se oli väärin hänen mielestään kun mentiin alussa liian pitkälle. eikä lupaa mitään vielä yhtään mitään, mutta ollaan näin..! Kyllä se itketti minua kun toinen torjuu eikä sano suoraan ettei halua olla. Ilmapiiri kiristyi.
Aloin huomaamaan enempi ja vaistoa että miehellä olisi jo joku toinen. Aina vastasi EI OLE.
Ja sitä mieltä olin että olisi toinen. Mies oli joulun kanssani. Kysyin uuden vuoden ajasta ollaanko yhdessä. Vastaus oli ei hän on lapsien kanssa. Ja tosiasia että oli kuitenkin tämän uuden salasuhteen kanssa.
Aina jos lähdin ystävieni kanssa ulos viihteelle kun siihen oli mahdollisuus. Mies ahdistui ja sanoi ettei tästä tule mitään kun häntä ahdistaa ja se kenen vierestä herään baari-illan jälkeen. Minä en siedä pettämistä. Edellisessä suhteessa ex mies petti jatkuvasti. Ja sanoin miesystävälleni sen.
Helmikuun 2015 mies jätti viestillä minut eikä kertonut selitystä. Ei vastanut minun viesteihin juuri ollenkaan. Alistavaa käytöstä.
Surulliseksi siintä tulin. No mies jäi nalkkiin kun huomasin Facebookissa että tämä mies ottaa kuvia kodin ulkopuolelta ja uusi nainen tykkää siintä. Aloin ihmettelemään ja ottamaan asioista selvää.
Ja sain tietää että tämä tykkääjä nuori nainen on samassa työpaikassa.
Ja marraskuusta asti olleet yhdessä samassa ryhmässä fb.bookissa. Vielä väitti ettei ole ketään ei ole puhunut kellekään eikä ole ketään naista jne viesteillä. Vastasin en usko. Yleensä hyväuskoinen olen. Mutten nyt.
Maaliskuussa mies jäi "rysänpäältä" kiinni kun kävin hänen luonaan odotin rapussa ja laitoin siintä viestin. Eipä mennyt kun vartti niin tämä nainen tulee miehen luota. Tämä ei nähnyt minua. Laitoin miehelle viestit monet. Saamatta vastauksia. Eikä uskaltanut lie avaa raukka ovea! Olisi kiva tietää säikähtikö tämä mies totaalisesti kun jäi kiinni? Mies kuitenkin lukee viestit. Nyt olen totaalisesti lopettanut viestittelyn,kun se on turhaa ja vie voimat arjesta. Paska mikä paska mies.
Mietin onko tämä mies jollain tasoa kiinnostunut minusta ja pelkääkö hän kun jäi kiinni? Miksi pitää mun numeron? Varallako? Viesteistä varmaan saanut itsetuntoa itselleen kun olen itkuviestejä lähettänyt. Ystävät varoitinkin niistä. Lopetin nyyhkyviestit ja laitoin selvän loppuviestin. Sain poistettua miehen fb:sta. Mutta huomasin että hänellä yhtäkkiä julkiset sivut. Pitääkö hän siksi kiusallaan niitä? Meillä on samoja ystäviä siellä. Ja välillä saan soittoja ei julkisista jossa tämä tyttö tykkää jos yhdessä jossain. En tiedä.
Olen niin surullinen näistä tapahtumista, kun luulin että saadaan vihdoinkin seurustella muutamankymmenten vuosien jälkeen. Tuloksetta.
Henkisesti mies sai minut hajoamaan ja itsetunnonkin alisti. Jota koitan kerää takasin. Haluan että tämä tunne loppuisi ja lopettaisin rakastumisen häntä kohtaan.
Onko tämä mies vai mikä blayermies??? Vastauksia kaivaten.
Levoton sielu
VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Lähetit kaksi kysymystä, mutta ne liittyvät samoihin asioihin ja samaan suhteeseen. Vastaan tässä viimeiseksi lähettämääsi postiin, koska arvelen, että halusit ehkä jotain lisätä tai täydentää ensimmäiseen viestiisi. Luin molemmat kirjeesi, mutta vastaan siis enemmän viimeisimmän pohjalta.
Kirjeesi lopussa kirjoitat, miten suhde mieheen on nyt päättynyt, mutta sinulle on vaikeaa päästää tästä miehestä irti. Kerrot miten ikävöit häntä vieläkin ja yhä on tunteita. Kirjoitat paljon siitä miten huonosti mies on sinua kohdellut. Hän oli mustasukkainen, hän käytti sinua taloudellisesti hyväksi, piti epävarmuudessa, alisti henkisesti, haukkui, solvasi ja uhkasi kostolla. Paljon ehti suhteessanne tapahtua sellaista, mikä loukkasi sinua. Näiden asioiden käsittelyyn olisi pitänyt molempien suostua, että olisitte voineet päästä suhteessanne eteenpäin.
Nyt mies on ilmoittanut, että ei halua ja jatkaa ja olet saanut selville, että hänellä on jo uusi suhde. Kyselet itseltäsi myös sitä, miten olet päätynyt toisen kerran samankaltaiseen suhteeseen, jossa sinua ei arvosteta ja kohdellaan huonosti. Silti välillä kaipaat miestä, vaikka hän kohteli sinua välinpitämättömästi. Näin ristiriitaista se joskus on. Tunteet ovat kummallisia eikä aina ole helppo ymmärtää miksi tuntee niin kuin tuntee.
Olet yrittänyt matkan varrella, ja nyt suhteen päättymisen jälkeen, selvittää mistä suhteessanne oli kysymys. Pohdit miehen kanssa etäisyyttä ja läheisyyttä ja sitä oletteko vain kavereita vai jotakin enemmän toisillenne. Huomiosi on aivan oikea, jos suhde on intiimi parisuhde, se ei ole pelkkä kaverisuhde. Tässä pohdinnassa näkyy jo yksi vastaus siihen, kun kysyt oliko mies koko aikana valmis sitoutumaan suhteeseenne kunnolla? Tulee olo, että hän ei ole halunnut sitoutua samalla tavalla kuin sinä olisit halunnut.
Jäljelle jää surua ja hämmennystä. Kerrot avoimesti miten masentaa, itkettää ja miten tuntuu siltä, että mies on vienyt itsetuntoasi ja syytät välillä itseäsi. En näiden kirjeiden perusteella oikein näe, että suhteenne voisi enää jatkua. Silloin jäljelle jäävät suru ja nämä isot kysymykset. Sanot toisen postisi lopussa, että yrität kerätä itseäsi taas kasaan. Siihen työhön haluaisin osata jotain rohkaisevaa sanoa.
Sanoit, että ystävätkin jäivät, kun seurustelunne alkoi. Onko nyt aika taas ottaa heihin yhteyttä? Itsetunnon paikkaaminen ei ole pikaista ja helppoa puuhaa. Siinä voi kuitenkin auttaa juuri tämä mitä olet jo lähtenyt tekemään. Olet avoin omille tunteillesi, kirjoitat surustasi ja itkuistasi. Tämä kaikki on näiden menneiden pettymysten käsittelyä.
Jokin vuosi sitten oli kampanja, jossa ehdotettiin jokaisen suomalaisen kylpyhuoneen peiliin kiinnitettäväksi tarra, jossa lukee ”Älä halveksi”. Tähän peiliin kun aamulla tuijottaa ja näkee tekstin oman kuvan yläpuolella, voi sitten muistaa, että jokainen on arvokas. Sitten voi olla joskus syytä etsiä ammattiapuakin, jos tuntuu, että ystävien ja läheisten tuki ei riitä ja masentunut olo syvenee.
Tuo kysymyksesi siitä miten olet kahdesti päätynyt näin hankalaan ihmissuhteeseen, on yhtä aikaa raskas ja toivoa herättävä. Olet siinä havahtunut pohtimaan omaa kasvuasi ja sitä millainen nainen haluat olla. Siinä samassa kysymyksessä voi olla masentuneelle mielelle raskaskin puoli. Omakin mieli tuntuu syyttävän jostakin epämääräisesti. Toivon, että näet tässä enemmän tuon kasvun mahdollisuuden. Jos uuden suhteen aika joskus tulee, tiedät, että ansaitset suhteen, joka on tasa-arvoisempi ja vastavuoroisempi kuin aikaisemmat. Hyvää kevättä!
Perheneuvoja Markku
