KYSYMYS: Minä, nainen 51 v ja mies 47 v, tutustuimme facebookissa joulukuussa. Mies kertoi kiinnostuneensa minusta jo vuodenvaihteessa; katselleensa että voisin sopia kumppaniksi monella tavalla. Treffeille hän pyysi minua helmikuun lopulla mutta miehen työkiireiden takia se lykkääntyi pitkäksi aikaa mikä oli sikälikin hyvä että itse olin alkuvuodesta tapaillut miestä jonka kanssa suhde oli täysin mahdoton ja sen ruma jälkipuinti kesti parisen kuukautta.

Miten oppisin luottamaan, miten voisin uskoa että kaikki puhuu sen puolesta että hän tahtoo jatkaa, ettei ole kohtaloon kirjoitettu että minut taas jätetään? Että nyt on vain työstä ja kaikesta sosiaalisesta väsynyt mies joka haluaa levätä maaseudun hiljaisuudessa ja palaa luokseni takaisin?

Nenep

VASTAUS: Olet tavannut hyvän miehen, jonka kanssa seurustelu on lähtenyt käyntiin rauhallisesti ja tilaa antavasti, kuten molempien toive on ollut. Olet tutustunut miehen elämänpiiriin ja hänen ystäviinsä ja tullut hyvin vastaanotetuksi. Yhteiselo on mukavaa ja normaalin oloista. Nyt olet yllättynyt omista hylätyksi tulemisen peloistasi. Sinulla oli taannoin suhde, jossa tulit yllättäen jätetyksi, vaikka olit luullut kaiken olevan hyvin.

Minusta tuo, mitä kerrot sinun ja nykyisen kumppanisi suhteesta vaikuttaa toimivalta, kunnioittavalta ja vastavuoroiselta. Vaikuttaa siis siltä, kuten sanotkin, että pelot nousevat aiemman pettymyksesi pohjalta eikä niillä ole tekemistä nykyisen miesystäväsi kanssa. Tärkeätä olisikin miettiä, miten onnistuisit pitämään huolesi aisoissa niin, että ne eivät pääse kuormittamaan sitä hyvää, jota teillä on.

Yksi voimavara lähtee omasta itsetunnostasi. Mieti omia vahvuuksiasi ja voimavarojasi. Kirjeesi vaikuttaa tasapainoisen, elämäniloisen ja tulevaisuuteen avoimesti suhtautuvan naisen kirjoittamalta. Vaikutat kumppanilta, josta kannattaa pitää kiinni. Sinunlaisiasi ei kasva joka oksalla. Miksi edes kuvittelisit, ettei suhde kanssasi riittäisi rakastamallesi miehelle? Vaikka yksi eksä lähti ikävästi, se ei ole mikään ennusmerkki siitä, että sama tulisi toistumaan. Pikemminkin ajattelisin päin vastoin. Kohdallesi osui yksi huono valinta, kiintiöpettymys, jonka jälkeen on todennäköistä, että nykyinen kumppanisi on juuri niin luotettava kuin sinäkin olet. Iloitse itsestäsi ja suhteestasi!

Voisit myös kiittää ja onnitella itseäsi siitä, että olet rohjennut ottaa riskin ja lähteä tähän suhteeseen. Et ole antanut tuon aiemman pettymyksen viedä luottamustasi hyvään parisuhdetulevaisuuteen. Elämä on heittäytymistä. Emme voi rakentaa valintojamme sataprosenttisesti varman päälle. Silloin emme uskaltaisi valita mitään emmekä ottaa askeltakaan.

Pelot iskevät yksin ollessasi - sehän on pelkojen tapa. Voisit miettiä keinoja, joilla rauhoitat itseäsi. Pelon alkaessa nostaa päätään, muistuta itseäsi siitä, että se on vain senhetkinen tunne. Tunne tulee, on vallalla ja häviää sitten vaihtuakseen toiseen tunteeseen. Älä pelkää pelkoa. Se ei merkitse, että jotain pahaa oikeasti tapahtuisi. Tee pelon kurkistellessa jotakin sellaista, joka vaatii täyden keskittymisesi ja vie ajatuksesi muualle. Siten pääset tilanteesta yli. Ehkä soitat jollekin ystävälle, katsot elokuvan, lähdet ulkoilemaan, kuuntelet voimalaulujasi soittolistalta, jonka laadit huolellisesti tällaisia hetkiä varten, luet... Jos pelko yrittää iskeä uudelleen, tee taas aktiivisesti jotakin. Huomaat, että sinä voit hallita pelkoa eikä se sinua. Voit valita kuinka paljon aikaa annat pelolle. Käytä sen kanssa seurustelemiseen vaikka viisi minuuttia, ravistele se sitten voimalla ja konkreettisesti pois harteiltasi ja tee muuta. Kun pelko huomaa, että kykenet hallitsemaan sitä, se alkaa askel askeleelta luikkia kauemmas.

Parasta vahvistusta on suhteenne itsessään. Olemalla avoimia omia itsejänne rakennatte koko ajan vahvistuvaa perustaa. Voitte yhdessä miettiä sitäkin, mitä voitte tehdä huoltesi hälventämiseksi. Onko miehen mahdollista jollakin luontevalla tavalla auttaa sinua tuntemaan olosi turvalliseksi? Älä kuitenkaan päästä itseäsi pelon manipuloimana takertumaan mieheen vaan toimi, kuten tähänkin asti antaen hänelle - ja itsellesi - levollisesti oma tilansa.

Iloista ja valoisaa loppukesää!
Päivi, perheneuvoja