KYSYMYS: Olen 20 vuotias nainen, ja poikaystäväni 23. Olemme seurustelleet noin kaksi vuotta, ja muutimme yhteiseen kotiin lähes vuosi sitten. Pidämme toisiamme suuressa arvossa, ja meillä on paljon läheisyyttä. Ongelma on se, että poikaystävä ei ole koskaan kotona. Hän käy töissä päivisin, minä teen vuorotyötä. Iltavuorosta kotiutuessani olisi ihanaa kun joku olisi kotona odottamassa, mutta ei. Poikaystävä on lähes aina kavereiden kanssa myöhään iltaan. Jos olen aamuvuorossa, ja töiden jälkeen olemme samaan aikaan kotona, hän häipyy loppupäiväksi viimeistään siinä vaiheessa kun itse lähden tunniksi treeneihin. Tunnen itseni usein todella yksinäiseksi ja illat menee odotellessa toista kotiin. Hän on kotona oma-aloitteisesti ehkä yhden illan viikossa, ja lisäksi jos meillä sattuu olemaan yhteisiä suunnitelmia esim. viikonlopulle.

Minulla on vanhemmat ja kavereita kenen luokse voisin itsekin mennä, mutta he eivät korvaa tyhjiötä omassa arjessani. Asiasta on käyty monet keskustelut ja riidat, välillä tilanteeseen näkyy hieman parannusta mutta ei pysyvää. Tilanne on kärjistynyt yhteenmuuton jälkeen. Ennen yhteistä asuntoa vietimme lähes aina illat ja välillä myös päivät yhdessä, ja silti kavereille oli myös aikaa. Tiedän poikaystävän rakastavan minua paljon, hän on sen monin tavoin todistanut ja meillä synkkaa muuten hyvin. Hän ei vaan tunnu ymmärtävän lainkaan miltä minusta tuntuu iltaisin, kun elän arkea "yksin" ja toinen tulee vain viereen nukkumaan.

VASTAUS: Tulin surumieliseksi kun luin kirjettäsi. Näen sinut nuorena ihmisenä, joka kaipaa yhdessäoloa kumppaninsa kanssa. Pidän sitä mitä luonnollisempana kaipuuna etenkin kun kerrot, että että pidät kumppanistasi ja teillä on hyvä olla yhdessä. Kerrot myös, että poikaystäväsi rakstaa sinua. Siksi tuntuu sitäkin kummallisemmalta, että kavereiden kanssa oleminen menee niin usein sinun edellesi.

Mistä muuten tiedät, että poikaystäväsi rakastaa sinua? Mistä tiedät, että hän pitää sinua suuressa arvossa, kuten kirjoitit? Mikä sinulle on me merkki näistä asioista? Hän osoittaa rakkauttaan tavalla, joka jättää sinut vajaaksi. Odotellessasi häntä tunnet itsesi monesti yksinäiseksi. Kerrot, että teillä on paljon läheisyyttä. Läheisyys on yksi rakkauden kieli, mutta ei ainoa. Älä anna hyvän läheisyyden peittää alleen muita sinulle tärkeitä tarpeita. Sinulle olisi tärkeä myös muu yhdessä oleminen ja puuhalilu yhdessä niinkuin teitte ennen yhteen muuttamista. Ehkä silloin koit enemmän yhteenkuuluvaisuutta kuin nyt.

Voisitko virittää jonain hyvänä hetkenä keskustelua aiheesta: millainen on sinun mielestäsi hyvä rakkaussuhde, mitä odotat parisuhteelta. Tutkikaa, odotatteko samoja asioita vai ovatko näkemyksenne valovuosien päässä toisistaan. Varmaan vastauksissanne löytyy asioita, jotka ovat molemmille tärkeitä. Lisätkää ja vaalikaa niitä. Kuunnelkaa myös toisianne niissä asioissa, joissa näkemyksenne ovat erilaisia. Miten niiden kanssa voidaan tehdä kompromisseja? Missä asioissa voitte tulla toisianne vastaan, sillä rakkauden tähden voi tehdä myös uhrauksia?

Sinun nuori elämäsi ei saa kulua odotuksessa ja kaipaamisessa, kun rakas ihminen on olemassa. Siksi toivon sydämestäni, että pääsette pian eteenpäin ja löydätte yhteisen sävelen.

Sinua lämpimästi ja myötätunnolla ajatellen

Saara, perheneuvoja