KYSYMYS: Olemme mieheni kanssa seurustelleet lähes 10 vuotta joista 2 olemme olleet naimisissa ja meillä on 2 pientä lasta. 4-vuotias oireilee äiti ikävästä ja osoittaa hirveästi mieltään koska pienempi tietenkin vie huomiota kovasti mutta tuntuu ettemme pääse yhteisymmärrykseen kurin pidossa. Mieheni odottaa lapsiltamme aivan liikaa ja antaa mahdottomia rangaistuksia kun ei enään keksi muuta vaikka olemme sopineet yhteisistä pelisäännöistä ja sitten hän toteaa jo omankin mielen pahoittaneena ettei vain osannut enää toimia tilanteessa ja tämä aiheuttaa välillemme kitkaa koska toivoisin rinnalleni aikuisen enkä kolmatta lasta. Tuntuu että hän myös paikkailee poissa oloaan tekemällä meidän kanssa jotain kivaa ja ostaa jotain mutta ei sekään kiva ole. Suhteestamme ei rakkautta ja huumorintajua puutu mutta tuntuu etten jaksa tälläistä oikuttelua kun hän tajuaa tehneensä väärin niin riidellään, sitten hän pyytää anteeksi ja lepyyttelee ja lupaa jatkossa toimia toisin mutta hetken päästä tilanne taas lipsuu ja saa oloni epävarmaksi ja ajattelemaan että kuuluuko minun oikeasti jaksaa tälläistä.

Väsynyt88

VASTAUS: Kiitos yhteydenotosta. Lähettämästäsi viestistä välittyy tunnelma, ettet oikein koe puhaltavasi juuri nyt yhteen hiileen miehesi kanssa - ajaudutte erimielisyyksiin lasten kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä ja tämä turhauttaa ja väsyttää sinua paljon. Lastenkasvatus onkin raha-asioiden, seksin ja ajankäytön ohella yksi (kesto)riidanaihe monien pariskuntien kesken, koska ollaan isojen kysymysten äärellä: minkälaista hyvän elämänmallia lapsille oikeastaan halutaan välittää.

Kerroit, että miehesi odottaa lapsiltanne liikaa ja antaa mahdottomia (ylimitoitettuja?) rangaistuksia. Tässä asiassa näytätte olevan samaa mieltä; miehesi tuntuu katuvan tekemisiään ja tuntee ehkä syyllisyyttäkin omasta toiminnastaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä niissä tilanteissa miehesi mielessä tapahtuu kun hän kokee toimivansa kasvattajana omien ihanteidensa vastaisesti - mikä saa hänet lopulta olemaan liian ankara tai vaativa lapsianne kohtaan? Mietin, missä määrin hän mahdollisesti kokee riittämättömyyttä ja neuvottomuutta isänä, ehkä pelkää, ettei täytä omia tai (kuviteltuja) toisten odotuksia siitä, miten hänen tulisi toimia, jotta olisi riittävän hyvä isä.

Aika moni vanhempi kokee, että isyyteen ja äitiyteen sopeutuminen on vienyt pitkän ajan. Jotkut puhuvat, etteivät oikein koskaan ole kokeneet, että isänä tai äitinä oleminen on "mun juttu" (en vihjaa, että näin olisi puolisosi kohdalla, mutta mielenkiintoista olisi kuulla hänen ajatuksiaan isänä olemisesta laajemminkin). Sitäkin mietin, että missä asioissa voisitte antaa toisillenne positiivista palautetta vanhempina ja puolisoina? Suhteessanne on kuitenkin rakkautta ja yhteistä huumoria ilmeisen paljon.

Toit viestissäsi esille myös sen, että miehesi on "poissa" ja hän paikkailee tätä poissaoloaan erilaisilla hankinnoilla ja laatuajalla. Et tarkemmin kuvaa onko hän konkreettisesti poissa kotoa vai henkisesti vai ehkä sekä että - mitkä tekijät/olosuhteet vaikuttavat siihen fiilikseen, että hän on poissa? Miten miehesi on reagoinut tai reagoisi siihen, jos kerrot rauhallisessa tilanteessa, että hänen poissaolonsa herättää sinussa epävarmuutta ja ehkä turvattomuudenkin tunteita, että kaipaat hänen läsnäoloaan perheessä ja omassa elämässäsi. Etteivät laatuaika tai lahjat korvaa sitä, mitä hän voisi läsnäolollaan perheellenne tuoda. Mahdollisesti olet puhunut tunteistasi miehellesi, mutta jos et vielä, niin mitä hänelle voisit sanoa? Varmaan olisi hyvä painottaa sitä, ettei perimmäinen tarkoituksesi (kai) ole hänen kritisoimisensa tai arvosteleminen, vaan kertoa siitä, miten tärkeä ja suorastaan korvaamaton ihminen hän on sinulle. Positiivisesti ilmaistuihin viesteihin on yleensä helpompi vastata myönteisellä tavalla - jos kokee toisen puheen kritiikiksi tai arvosteluksi, niin helposti alkaa puolustautuminen/vetäytyminen ja hyvä ja avoin keskusteluyhteys jää syntymättä.

Tämän poissaolo-asiankin yhteydessä olisi kiva kuulla, mitä miehesi mahdollisesti tuumailee asiasta ja miten oikeastaan päädytte "lipsumisen" tielle ja samoihin asioihin uudelleen. Viestisi perusteella voisi kuvitella, että miehelläsi on aito halu muuttaa asioita paremmaksi. Toivottavasti näistä ajatuksista on sinulle jotain apua.

Perheneuvoja Juha