Olemme seurustelleet tyttöystäväni kanssa nyt noin kaksi vuotta. Itse olen 20-vuotias ja tyttöystäväni on 19-vuotias. Meillä on mennyt hyvin ja molemmat ovat rakastuneita toisiinsa ja seksiäkin on mielestämme melkein riittävästi. Ongelmana on vain välillä itselleni tuleva tunne siitä, että haluisi taas tuntea ihastumisen tunteen muihin ihmisiin ja seksiä muiden kanssa. Ylipäätänsäkin mennä vapaammin.

Tämä tunne ei ole koko aikaa, mutta välillä se on todella voimakaskin, eikä sitä helpota etten ole harrastanut seksiä muiden kuin tyttöystäväni kanssa. Tätä on jatkunut keväästä asti aina välillä. Olen nyt armeijassa ja tämäkin on rasittanut suhdettamme ja myös tyttöystävällä oli kerran tässä armeijan aika samanlaisia tuntemuksia muttei niin suuria kuin minulla. Kysynkin teiltä, loppuuko nämä tunteen ollenkaan, vaan ovatko ne koko ajan läsnä jos jatkan seurustelua? En halua alkaa pettämäänkään, mutta tuntuu etten voisi jatkaa näinkään. Voinko saada tunteita jotenkin kuriin? Olemme puhuneet yhdessäkin näistä asioista ja se helpottaa hetkeksi mutta ei auta pysyvästi.
Mies, 20

Kiitos viestistäsi!

Lukemani perusteella päättelen, että suhtaudut seurustusuhteesi vakavasti ja otat myös tyttöystäväsi tunteet huomioon. Pidä siitä kiinni jatkossakin!

Olet solminut ensimmäisen (?) seurustelusuhteesi noin 18-vuotiaana ja ollut siihen sitoutunut. Kerrot, että teillä on mennyt hyvin, olette rakastuneita toisiinne ja seksiäkin on melkein riittävästi. Entäpä seksielämänne laatu? Oletteko siihen tyytyväisiä? Voitteko puhua avoimesti toiveistanne ja tarpeistanne? Kun ajoittain tunnet vapaudenkaipuuta ja vetoa uusiin ihmissuhteisiin, mistä silloin haaveilet? Voisivatko nämä haaveet toteutua nykyisessä seurustelusuhteessasi?

Alkuhuuman ja rakastumisvaiheen jälkeen tulee pitkässä parisuhteessa yleensä vaihe, jolloin toinen tai molemmat voivat kokea kaipuuta jotakin sellaista kohtaan, mitä ei tunnu omasta parisuhteessa oikein löytyvän. Tärkeää olisi pysähtyä silloin pohtimaan, mistä pohjimmiltaan onkaan kysymys (-niinkuin juuri nyt teetkin!). Voiko kyseessä olla parisuhteen normaaliin kehityskaareen liittyvä vaihe, jossa tarvitaan enemmän omaa tilaa tai tunnetaan kaipuuta palata takaisin alkuvaiheen tunteisiin...? Tästä vaiheesta moni pari selviää yhdessä eteenpäin ja jatkaa suhdetta, joka voi entisestään syventyä. Joskus pohdinta päätyy kuitenkin siihen, ettei seurustelusuhdetta haluta syystä tai toisesta jatkaa. Molemmissa tapauksissa avoin keskustelu on tärkeää. Jotkut seurustelevat parit päätyvät pitämään taukoa seurustelussaan kirkastaakseen omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Tällöin on tärkeää sopia yhteisistä pelisäännöistä. Kirjoitat, ettet halua alkaa pettämäänkään ja tämä kuullostaa hyvältä lähtökohdalta!

Kysyt, voitko saada tunteitasi jotenkin kuriin. Tähän en osaa antaa suoraa vastausta. Tunteet ovat aina aitoja eikä niitä voi pakottaa. Eri asia on, miten näiden tunteiden pohjalta toimii -siihen voi itse vaikuttaa. Omia tunteita voi jossakin määrin ruokkia esimerkiksi hakemalla vahvistusta niille ajatuksille, jotka tuntuvat houkuttelevimmilta. Viime kädessä kysymys kuuluu: Mitä Sinä itse haluat?

Kerroit, että armeija-aikasi on rasittanut parisuhdettasi. Miltä erossa olo on tuntunut? Onko se lisännyt tai vähentänyt tunteitasi tyttöystävääsi kohtaan? Kaipaatko häntä? Armeijavaihe on loppujen lopuksi melko lyhyt ja määräaikainen jakso elämässä, joten malttaisitko odottaa sen loppuun ennenkuin teet suurempia päätöksiä seurustelusuhteesi osalta?

Hyvää syksyn jatkoa toivotellen,
perheneuvoja Kaisa