Kun tapasimme tiesin tilanteen mutta suhteemme eteni aika nopeasti ja näimme ensimmäiset kaksi kuukautta joka viikko 1-2kertaa, silloin hän lupasi että yrittää järjestää enemmän aikaa. Ongelmia ei tuossa vaiheessa ollut. Kesällä minä lopetin pillerit ja kerroin hänelle vasta oltuamme kerran sängyssä, hän ei pystynyt aluksi antamaan anteeksi vaan halusi olla pelkästään ystävä. Kesä meni niin että näimme 2 viikon välein ystävänä, kävimme urheilemassa ja viihdyimme toistemme seurassa.

Kesän jälkeen yhtenä iltana hän tuli selvittelemään kesällä tapahtuneita yhteenottoja jotka olivat välillämme tapahtuneet puhelimitse. Sinä iltana päädyimme hänen aloitteestaan taas yhteen. Aika pian tilanne meni kuitenkin siihen että näkemisiä saattoi olla esim niin että näimme kerran kaksi viikossa ja sitten yhtäkkiä ei nähty kolmeen viikkoon. Ja kaikista inhottavinta tässä oli se, että kesän jälkeen tunteeni vahvistuivat ja kerroin rakastavani häntä. Hän ei pystynyt heti sanomaan samaa takaisin mutta senkin aika tuli hiljattain.

Viime aikoina suhteemme on mennyt hieman huonommin. Melkein kuukauteen ei nähty kun hänen piti tulla puhumaan asoista mutta perui ja perui, epätoivoni kasvoi ja päätin antaa olla. Sitten hän tuli ja selitti että hänen on vaikea luottaa minuun, vaikka mitään syytä siihenkään ei ollut. Johtuu aiemmista suhteista. Keskustelun jälkeen meni viikko niin asiat palautuivat taas ennalleen ja näimme useammin..

Nyt hän lähti ulkomaille kuukaudeksi jonka jälkeen hän on menossa armeijaan. Vaikka kuukauden matka oli tiedossa niin en odottanut tätä häneltä..

Ennen matkalle lähtöä hän oli taas tapansa mukaan viikonloppuna töissä, rakentamassa taloa ja kun kysyin ehtiikö meille niin sanoi taas "katotaan mihin asti menee". Lopulta tuli viestin illalla että on aivan poikki ja menee kotiin nukkumaan kun aamulla on aikainen herätys. Taas minulta pääsi epätoivoiset sanat " tulisit tänne, lähdet kohta sinne matkallekin, nyt olis niin hyvä viettää vielä laatuaikaa yhdessä". Ei hän tullut. Sen sijaan hän laittoi viestin takaisin missä hän sanoi;" Ehkä sinä ansaitset vierellesi ihmisen joka pystyy antamaan sinulle rakkautta ja huomiota enemmän kuin minä". Soitin tämän viestin jälkeen ja puhuimme varmaan tunnin.

Mieheni kertoi, että on selvää että suhteemme on hyvin yksipuolinen. Yksipuolinen sen takia, että minä teen kaiken suhteemme eteen, enemmän kuin edes tarvitsisi. Aina teen ruokaa, pyydän käymään, haluan nähä jne jne.. vaikka hän itsekin ehdottaa ja tulee kun tulee niin hän sanoi että hän ei halua että aina odotan ja sit kun hän ei pääse niin alan itkemään ja minulle tulee paha mieli. Kysyin haluaako hän lopettaa suhteemme niin sanoi että kysymys ei ole siitä vaan hän ei tiedä pystyykö antamaan minulle sitä mitä juuri nyt tarvitsen koska aika ei riitä. Pääsimme mielestäni hyvin ymmärrykseen siitä, että jatkamme ja katsomme mitä täsät tulee koska kumpikaan ei halua lopettaa.

Kysyin puhelun lopussa tuleeko vielä näkemään minua ennen kuin lähtee matkalle, vastasi että jos ehtii.

Päätin että annan hänen tehdä kaikki aloitteet. Hän ei tullut näkemään minua eikä ilmoittanut minulle mitään kun lähti Thaimaahan. Tiedän, että hän on Thaimaassa mutta en ole ollut yhteydessä. Hänen lähdöstään on viikko.

Olen aivan hajalla ja rikki. Mutta yritän keskittyä muihin asioihin. Vaikka halusin antaa hänen lomailla rauhassa niin mielestäni olisi voinut laittaa edes jonkinlaisen viestin. Tämä käytös on taas minun tulkinnan varassa ja minulle se merkitsee sitä että hän ei halua olla kanssani koska jos toisesta välittäisi edes vähän niin näin ei toimisi. En tiedä voinko sanoa olevani yllättynyt mutta olen pettynyt.